En ole synnynnäinen lukija. Kiinnostus lukemiseen on tapahtunut puhtaasti mallioppimisen seurauksena. Kiinnostus itse kirjoihin puolestaan on täysin vanhempieni ansiota, sillä minulle luettiin päivittäin. Edustin sitä kategoriaa joka halusi toistaa samoja kirjoja. Vanhempani onnistuivat ujuttamaan mukaan uuden kirjan, ja ajatuksella "katsotaan vähän tätäkin" kelpuutin uudet kirjat. En ole koskaan pitänyt nk. fantasia -kirjallisuudesta, vaikka yritys siihen perehtyä oli kova. Toki Disneyn hyödyntämän tarinat kelpasivat vallan mainiosti, mutta siitä monimutkaisemmat eivät.
Vuosien saatossa lukeminen erityisesti aikuisten keskuudessa näyttää vähentyneen huolestuttavasti. Yleisten tilastojen perusteella suomalaisten aikuisten lukutaidon katsotaan olevan hyvä. Olen tästä vahvasti eri mieltä. Pelkkä tekninen lukutaito ei mielestäni ole paras mittari arvioimaan lukutaidon tasoa.
Miten lukemisesta saisi "tavoiteltavan" harrastuksen?
Uskon että lähes jokainen ihminen kaipaa nk. viihdettä. Viihdettä tarjoavat erilaiset suoratoistopalvelut. Kuten pääteltävissä on, yhdistävä tekijä on digitaalinen muoto. Olen itsekin ottanut Netflixin käyttöön, tosin haasteena on nirsous ja ennakkoluulo. Kadehdin ihmisiä jotka vain löytävät katsottavia elokuvia ja sarjoja. Omat kriteerini ovat äärimmäiset korkeat ennen kuin suostun edes vilkaisemaan. Tavallisesti innostun kohteesta, mikä ei ole saanut parhaita arvosteluja.
Kun keskustelen ihmisten kanssa jotka eivät lue, perustelu on yllättäen sama: Ei ole mitään mitä haluaisin lukea. Kas, sama ongelma kuin minulla Netflixin kanssa. Toisaalta olen myös kirjojen kanssa nirso. Minulla on aina luettavaa, mutta en kykene valitsemaan kirjaa ohimennen ajatuksella "saatan pitää tästä". Toisaalta minulla on ns. vakiokategoriat joista löydän luettavaa usein. Joskus luen samoja kirjoja uudelleen. Tai itse asiassa aika useinkin, mutta väliä lukemiskertojen välissä on oltava.
Lukemisen hyödyistä on runsaasti tietoa, mutta silti lukemisesta ei ole saanut samalla tavalla tavoiteltavaa kuin liikunnasta tai muutoksista ruokavaliossa. Kieltämättä on totta, että aktiivinen lukeminen ei aiheuta näkyviä muutoksia ulkoisessa olomuodossa, ihon tai hiusten hyvinvoinnissa tai muussakaan mitä voisi tuoda esille sosiaalisessa mediassa ennen-jälkeen -kuvilla. -Ainakaan sellaisilla mitkä "myyvät".
Oma motivaatio vai sovellus?
Niin, onko lukemisen hyötyjen oltava markkinointikelpoisia? Rehellinen mielipiteeni on: Valitettavasti. En ole tyytyväinen tästä näkemyksestä. Valitettavasti erityisesti digitalisaatio ja sosiaalinen media ovat muokanneet maailmaa varsin pinnalliseksi. Lisäksi raha ja markkinointi liitetään kaikkialle mihin ne suinkin sopivat. Tai sopimisella ei lienee edes väliä, jos ihmiset ovat valmiita maksamaan jostain, mistä tehdään tavoiteltavaa.
Kirjasto on jokaiselle ilmainen palvelu, mikä tarjoaa mahdollisuuden ruuduttomaan aktiviteettiin. Mutta kun samaan aikaan ruudulla pyörii esteettisillä väreillä ja valoilla koristeltu mainos maksullisesta ohjeistuksesta pitää ruuduttomia hetkiä, ihmiset ostavat sovelluksen. Sovellukset ovat suunniteltu varsin nokkelasti. Visuaaliset tapahtumat (vrt. Duolingon "aarrearkku") aktivoivat aivoissa palkitsemisjärjestelmän. Pelatessani Duolingoa huomaan että se nk. aarrearkku on vain kiva ja erittäin tavoiteltava asia. En todellakaan mieti sanavaraston laajenemista tai uuden oppimista.
Itse asiassa efekti on sama, kuin se tarra minkä opettaja liimasi vihkoon tarran saatuani matematiikan laskut oikein. -Siis 1. luokalla. Ja nimenomaan tarra oli paras palkinto ikinä! Ajatukseni eivät olleet tasoa "vau.. nyt matemaattinen hahmotuskykyni on kehittynyt ja olen pian valmis etenemään tässä kumulatiivisesti etenevässä aihepiirissä seuraavalle tasolle".
En ole koskaan saanut lukemisesta tarraa tai muutakaan palkintoa. Toki yläasteen ja lukion aikana tehdyt kiitettävät arvosanat onnistuneista kirja-ja tekstianalyyseistä olivat ihan.. mukava juttu. Samoin onnistunut pääsykoetehtävä mikä avasi ovet teologiseen tiedekuntaan. Olisin varmaan edelleenkin innostunut tarroista. Mutta suunnilleen yläasteiässä löysin tavan rikkoa sääntöjä: Mitä et saisi katsoa televisiosta, selvitä löytyykö samainen aihepiiri kirjana. Kiitos kirjojen Trainspottin, Nancy ja Huumeasema Zoo: Muistin ulkoa nimeltä kyseisten aikakausien huumeet, niiden vaikutukset sekä vaarallisuuden. -Ja näin minusta tuli todella huumevastainen. Kerran vuodessa pidettävillä valistustunneilla saatoin torkkua, koska mielestäni ne käsittelivät aihetta liian pinnallisesti.
Mitä lukeminen on antanut? Olen saanut käsiini tietoa itsenäisesti. Lukeminen on saanut minut pohtimaan myös vaikeita aiheita ja eettisiä kysymyksiä iässä, jolloin muita ikäluokkani edustajia eivät samat asiat koskettaneet. Joskus viihdytin itseäni ihan vaan tunnelman keveyden vuoksi esimerkiksi Tiina-kirjoilla, jotka ikäni puolesta olisi kai pitänyt siirtää pelkiksi koristeiksi. Opin siis myös sen, että "rankka" lukemisto vaatii rinnalle jotain kevyempää. Yhteenveto: Lukemisella voi olla myös palauttava vaikutus.
Sovelluksen kanssa vai ilman?
Ei olisi edes merkittävä taidonnäyte luoda sovellus, jonka avulla kerätään pisteitä ja "merkkejä" lukemisesta. Sovellus voisi sisältää merkinnän luettujen sivujen määrästä, lukemiseen käytetystä ajasta jolloin käyttäjä voisi arvioida lukunopeutensa kehittymistä erilaisten tekstien kohdalla, hieman kysymyksiä kirjan sisällöistä, henkilöistä yms. Sovellus toimisi luonnollisesti yhteistyössä äänikirjoja tarjoavien palveluiden kautta. Sovelluksen ilmainen käyttö vaatisi mainosten sietämistä, koska voiton tavoittelu on olennaisinta. -Vaikka sitä ei tule mainita ääneen. Ja jokaisen saavutuksen myötä käyttäjä saa merkinnän, eli palkinnon.
Markkinoitava sovelluksena tämä saattaisi jopa toimia. En tosin ole tarkastanut onko vastaavanlaisia jo olemassa. Valtaosan aivot ovat jo kehittyneet digitalisaation aiheuttamiin muutoksiin. Itselläni vastaan tulee muutama moraalinen ja eettinen haaste. Oli kyse kyse sitten lukemisesta tai liikunnasta, ihmisen pitäisi kyetä tekemään näitä kaikkia (myös) ilman mittareita ja palkintoja. Toisaalta.. kuulun myös siihen kategoriaan, jolle tarra jokaisesta luetusta kirjasta olisi erittäin tavoiteltava palkinto. Leimakin käy, kunhan kuva vaihtuu säännöllisesti. Tämä lisäisi jännitystä merkittävästi.
Mikäli tavoitteena lukemisessa olisi myös ruutuajan vähentäminen, on hieman ristiriitaista jos ruutu toimii palkitsevana osapuolena. Toisaalla joudun myöntämään jotain: Oli luettu kirja miten suuri elämys tahansa, sen lukeminen loppuun ja palauttaminen kirjastoon on myös eräänlainen saavutus. -Ja sekin osa lukuprojektia tuntuu hyvältä. Mutta tämä voi olla yksilökohtaista. Nautin siitä, että jokin projekti tulee valmiiksi, koska se antaa tilaa jollekin uudelle.
Vaikka periaatteesta pitäisi vastustaa ajatusta sovelluksen käytöstä lukemiseen kannustamisessa, näen sen realistiseksi vaihtoehdoksi. Toisaalta osalla lukijoista sovelluksen käyttö saattaa jäädä väliaikaiseksi esimerkiksi siinä vaiheessa, jos lukeminen alkaa aidosti kiinnostaa niin, ettei ulkopuolisia "kannustimia" enää kaivata. Itse en urheilukelloa omista enkä mahdollisesti tulekaan omistamaan (askelmittari riittää ja sekin lienee liikaa), liikkumista, sykettä, kulutusta ja palautumista mittaava laite voi olla aloittelijalle kannustava lisä.
Toki jokaisen liikkujan on vain ymmärrettävä etteivät kellon mittaamat tulokset kerro koko totuutta. Mutta monia ne kannustavat liikkumaan edes säännöllisesti. -Ja juurikin säännöllisyys on tärkeää myös lukemisessa. Myös lukeminen on haasteellista jos sitä harrastaa kerran kuukaudessa, mutta esimerkiksi aloitus 5 minuutilla päivittäin on mielestäni jo aivan riittävä. Käytetty aika ja keskittymiskyky lisääntyvät nimenomaan harjoittelemalla.
Yhteenveto: Niin paljon kuin haluaisin vastustaa ruutuajan käyttämistä ruutuajan vähentämiseen ja aivojen palkitsemisjärjestelmän aktivoimista, kenties sovellusten hyödyntäminen lukuharrastuksen aloittamisessa voisi jopa toimia. Toivottavaa luonnollisesti olisi, että lukija ajan myötä irtautuisi sovelluksesta. Toisaalta sovelluksen kautta useampi lukija voi muodostaa oman "joukkueensa", jolloin lukeminen muuttuisi myös jossain määrin sosiaaliseksi harrastukseksi. -Siis niin sosiaaliseksi kuin ruudun kautta on mahdollista.
Mikä olisi mielestäsi toimivin keino kannustaa aikuisia lukemaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti