Kiitollinen "itsestäänselvyyksistä"

”No sehän on itsestäänselvyys!” Ainakin tämän pitäisi olla hyvinvointimaa, vaikka todellisuus voikin olla hieman toisenlainen. Yhä enemmän näittäisi siltä, että ns. perustarpeet- ja toimintavat määritellään itsestäänselvyyksiksi. Osittain olen samaa mieltä, nimittäin siitä, että niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Näihin itsestäänselvyyksiin voisi kuulua esimerkiksi hyvä ja monipuolinen ruoka 4-5 kertaa päivässä. Mukaan ei lasketa esimerkiksi ravintalakäyntejä tai gourmet -ruokaa. Lisäksi niihin kuuluu katto pään päällä, eli asunnon antama perusturva, puhtaat ja ehjät vaatteet sekä mahdollisuus apuun kun sellaista tarvitaan.

Olen joskus saanut kummastelevia kommentteja siitä, että olen ollut todella kiitollinen asioista joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Näin alkuun tarkennan, että en todellakaan koe, että minulta olisi koskaan puuttunut mitään. Minulla on katto pään päällä, vaatteita ja riittävästi ruokaa. Ja näiden päälle myös enemmän tai vähemmän turhia mukavuuksia. Ruokapuolella olen luopunut jostain, mutta lähinnä turhuuden vuoksi. Toisaalta en näe mitään syytä miksei perustarpeista alias itsestäänselvyyksistä voisi olla kiitollinen.

Ns. tavallinen ruoka

Minulle tavallinen ruoka tarkoittaa kotiruokaa, joka on tehty suhteellisen edullisista raaka-aineista. Edelleenkin budjetin kannalta ensimmäisen sijan vie kasvishernekeitto, siis kokonaan itse tehtynä. Periaatteessa kaurapuuro vie voiton, mutta hernari peittoaa ruokaisuudessa. Koska satun pitämään molemmista paljon enemmän kuin monista ”fiinimmistä” ruuista, näiden nauttiminen ei ole mikään ongelma. Toisaalta minulla on mahdollisuus halutessani valita myös se fiinimpi ruokalaji. Tässä kohden olen etuoikeutetussa asemassa, koska kaikilla ei sitä mahdollisuutta ole.

Myönnän että säästäminen erityisesti ruokamenoissa tuottaa meikäläiselle mielihyvää. Mitä vähemmän euroja kuluu mutta laatu pysyy, siinähän kivutaan seitsemänteen taivaaseen! Toisin sanoen säästäminen on minulle tavallaan hupia. Toisille se taas on pakollista.

Entäs asunto..

Kun asumisoikeus opiskelija-asunnossa alkoi lähestyä loppuaan amk-aikoina, minulla tuli aikamoinen kiirus saada uusi kämppä. Jokunen hikikarpalo ehti ilmestyä otsalle kun asunto toisensa jälkeen meni jollekin muulle. Eräänä kauniina päivänä sain kuulla saaneeni asunnon, joka oli kohtuullinen yksiö. Alue oli rauhaton, mutta kulkuyhteydet hyvät.

Asuntokaan ei ole aina itsesäänselvyys. Oli asunnottomuus itse aiheutettua tai ei, tausta ei poista itse tilaa. Valitettavasti Suomessa on ihmisiä, joilla ei asuntoa. Jos rehellisiä ollaan, en osaa millään tasolla samaistua sellaiseen tilanteeseen, että minun olisi säännöllisesti keksittävä paikka jossa yöpyä ja oleskella edes hetki.

Ja vaatteet..

Voin heti sanoa etten omista kalliita merkkivaatteita. Arkivaatteeni ovat yksinkertaisia, mukavia päällä, yleensä edullisia ja käytännöllisiä. Kuten ruuankin suhteen, tällaisia vaatteita olen itselleni haalinut ihan vapaasta tahdostani. Suuri osa vaatteista on second hand -vaatteita. Myös lastenvaatteita löytyy aika mukava määrä johtuen huikeasta pituudestani. Halutessani voisin hyvin hommata jotain tyyriimpää, mutta kiinnostus on ollut liian vähäinen. Itse asiassa vaatteiden kohdalla saan samanlaisia kiksejä kuin ruuan suhteen löytäessäni hyviä tarjouksia.

Minulla on myös lämpimiä vaatteita talveksi toppahousuja, takkia ja kenkiä myöten. Taas kerran on todettava, että mahdollisuus sään mukaiseen pukeutumiseen ei ole itsestäänselvyys. On ihmisiä, jotka ovat riippuvaisia muiden lahjoituksista saadakseen esimerkiksi lämpimän takin talveksi.

Pohdintaa

Vaikka tekstini sävy saattoi eksyä syyllistävään suuntaan, en tavoitellut sellaista ”köyhien maiden lapset joutuvat syömään hiekkaa” -tyyliä. Mitä yritin kertoa, itsestäänselvyydet eivät aina ole itsestäänselvyyksiä. Mielestäni ruuan, vaatteiden, asunnon ja perusturvan pitäisi sellaisia olla, mutta valitettavasti käytännössä niin ei ole. Suomesta löytyy surullisen paljon ihmisiä, jotka eivät ”köyhäile” huvin vuoksi.

En pidä säästäväisyyttäni minään sankaritekona, mutta kieltämättä ajoittain kaupassa tulee pohdittua, mitä jos näihinkään tuotteisiin ei olisi varaa. Oli edullinen ruoka ja suurimmaksi osaksi kierrätetyt vaatteet miten itsesäänselvyyksiä tahansa, en pidä lainkaan pahana olla niistä edes välillä kiitollinen. Kuten totesin, sen kiitollisuuden ei tarvitse olla syyllistämisellä höystettyä, vaan kiitollisuutta kaikessa yksinkertaisuudessaan.