Viikko vierähti jälleen ja RV19 vaihtui seuraavaan. Myönnän ettei kulunut viikko ole ollut helpoimmasta päästä, vaikka fyysisesti olo on ollut ainakin kohtuullinen. Väsymys on ollut turhankin usein tavattu vieras. Väsymyksen mukana tulevat luonnollisesti muut mukavat tuttavat: stressi, epävarmuus, pelkoja yms. Ne perinteiset siis. Toisaalta en osaa olla yltiöpessimisti sen enempää kuin yltiöoptimistikaan. Mukaan mahtuu (lähes) aina kumpaakin sorttia.
Sama työmäärä tuntuu kaksinkertaiselta
Univaje? Hormonit? Kasvava vatsa ja sen tuoma "lisävastus"? Kaamos? Marraskuu? Tähtien asento? Mitä taustalla sitten ikinä onkaan ollut, viime viikko tuntui harvinaisen raskaalta. Mitään erityistä draamaa ei ollut sen enempää töissä kuin siviilissäkään. Jotenkin vain energiatasot olivat alhaiset ja kaikki sujui harvinaisen nihkeästi. Vaikka töissä on mukavaa, aamuisin matkalla tuntui kuin jaloissa olisi ollut magneeteilla varustetut painot. Paino veti kohti takaisin sänkyä.
Myös ajatukset ja keskittyminen on ollut ajoittain vaikeaa operaatiosta "tarkkailen ruutuaikaani" huolimatta. Toki tulokset ovat olleet ainoastaan positiivisia, mutta vaikutukset työskentelyyn olivat viime viikolla tavallista vähäisempiä. Totuttu työmäärä syystä tai toisesta on tuntunut kaksinkertaiselta ja päivät puolta pidemmiltä. Ehkä taustalla tosiaan ovat astrologiset muutokset. Kuten huomata saattaa, haen ensisijaisesti realistista selitystä asioille.
Vähemmän lenkkeilyä, enemmän mammajoogaa
Nyt tuntuu siltä että on höllättävä liikunnan kanssa ainakin väliaikaisesti. Lenkkeily nykyisissä määrissä tuntuu kuormittavan liikaa, vaikka ulkoilu hyvää tekeekin. Sen sijaan olen kokeillut ottaa päivään pari lyhyttä joogahetkeä lisää. Haittaa tästä muutoksesta ei ainakaan ole ollut, ja kehoni on tykännyt liikkeistä jotka vahvistavat oikeita lihaksia ja samalla venyttävät. Äitiyspilates on vielä tuntematonta maastoa, mutta kenties testaan sitäkin.
Edelleen tykkään rakentaa jumppahetket monipuolisiksi. Liitän joogaliikkeiden oheen myös muunlaisia liikkeitä jotka tekevät kokonaisuudesta (ainakin itselleni) toimivamman. Varaudun henkisesti myös siihen, että raskauden edetessä liikunta voi jäädä hyvinkin vähälle kehon sellaista vaatiessa.
Pientä takkuilua opiskelussa
Vaikka aihe on mielenkiintoinen, jotenkin opiskelu on tuntunut vaikealta. Vaikea sanoa onko tässä nyt turhan monta asiaa samaan aikaan vai onko kyseessä vain huono kausi. Itselläni kaamos ei koskaan ole vaikuttanut negativiisesti. Jos väsyn tai masennun, se on vuodenajasta riippumatonta. Itse asiassa taidan nukkua kaamosaikana parhaiten, kiitos pimeiden öiden.
Kyllä oppimistehtävät ovat tulleet tehdyiksi, tasosta en tiedä. Voin vain toivoa että tasosta kertova arvosana tulee olemaan sellainen mihin saattaa olla tyytyväinen. Ei tarvitse olla kiitettävä, helpommissa olosuhteissa sitten korkeammat tavoitteet. Nyt edelleen riittää säännöllinen tekeminen.
Rakenneultra jännittää
Jep.. tai tunteet risteilevät molempiin suuntiin. Koska vauva on alkanut liikkua enemmän ja (ilmeisesti) reagoi ääniin, se lienee hyvä merkki. Vielä kommunikaatiomme ei ole aivan toimiva, mutta selkeästi pikkutyyppi haluaa ottaa keskusteluihin. En ole osannut päätellä mikä töytäisy tarkoittaa "näin on" ja mikä "olen täysin eri mieltä". Se selvinnee paremmin kun (toivottavasti) livenä kohtaamme sitten keväällä. Saa nähdä miten vaarallinen aihe politiikka on..
Sitten pinnalle nousevat ne "entä jos" -kysymykset. Kristillisestä/uskonnollisesta ajattelusta huolimatta nojaudun lähes ärsyttävästi biologiaan. Jos jotain olisi pahasti pielessä, on todennäköisempää että se olisi ilmennyt jo. Ts. raskaus olisi mennyt kesken tai nt-ultrassa olisi ilmennyt jotain. Onhan näitä surullisia tarinoita joissa rakenneultra tuo mukanaan suru-uutisen. Yritän olla miettimättä tätä vaihtoehtoa liikaa. Yhteenveto: täysin normaaleja ajatuksia. -Ainakin omasta mielestäni. Ja voi käydä niinkin, että kaikki on hyvin.
Ensimmäiset lahjat hankittu & ajoitettu joulustressi
Jotain sentään on saatu aikaan! Jokunen vielä puuttuu, mutta onneksi ideat sentään ovat valmiina. Nyt vain täytyy löytää sopiva hetki päästä kaupoille. Siihen nyt ainakin pyrin ettei se osuus jäisi aivan viime tippaan. Mieluummin niin, että kaikki/melkein kaikki on parin viikon sisällä hoidettu.
Mitäs muuta..vähän jotain pientä koristetta että tulisi hieman jouluista tunnelmaa! Ajatukseni joulustressistä: täysi turhaa muttei aina vältettävissä. Tästä syystä stressaan nyt jos on aivan pakko. Stressi (ainakin joulun suhteen) päättyköön.. viikon 49 lopulla, eli 12.12. It's a deal! Tuosta eteenpäin mikään jouluun liittyvä stressi ei ole sallittua. Eri juttu on joulupukin odottelu aattona.. Punalakkipervojen harjoittaman stalkkaamisen huipentuma.
Äitiystalvitakki löytyi!
Voisin sekä hurrata että.. jotain hieman päinvastaiseen suuntaan. On hienoa että kyseinen takki löytyi käytettynä ja edullisesti. Pientä kulumaa on, mutta en tästä jaksanut välittää lyhyen käyttöajan vuoksi. Ja tiedä häntä miten innolla ulkoilen esim. viimeisen kolmanneksen aikaan. Toivottavasti edes vähän.
Plussaa: parkamallinen talvitakki on lämmin ja lämmittä hanurin ohella myös reisiä. Miinusta: näytän Muumilaakson möröltä tai poliisilta. Priorisoinka plussat vai miinukset? Järki kannattaa plussaa, mutta ajatukset eivät aivan lämpene tulevalle lookille. No, jos hyvin käy, kiinnostus ulkonäköön jatkaa vähenemistään.
Tällaisin miettein meni RV19. Tällä viikolla uudet kujeet ja uudet.. no, se selviää vielä. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti