Joulun pyhät menivät mutta loma onneksi jatkuu. Suureksi iloksi talvi saapui sopivasti tuomaan tunnelmaa, mikä kieltämättä piristää. Mutta itse asiaan: miten kuluneet päivät ovat mennee?
Palautumista
Kieltämättä joka päivä huomaa yhä enemmän miten loma todella oli tarpeen. Pidän työstäni ja olen oikeasti kiitollinen että minulla ensiksikin on töitä ja vieläpä työ mistä pidän. Mutta koska minäkin kuulun kategoriaan nimeltä ihminen, väsyn tiettyihin asioihin enkä näin ollen jaksa olla vuorokauden ympäri pirteä ja hyväntuulinen. Väsyn esimerkiksi metelistä ja nk. kakofoniasta. Juuri nämä ovat osa arkea.
Osa tuhahtaisi tässä kohden miten niihin vain pitää tottua. Itse totean että ihmiset ovat erilaisia. Ehkä minun sietokykyni on joissain muissa asioissa keskivertoa suurempi. Kyllä, tarvitsen säännöllisesti hiljaisuutta ja rauhaa, joskin (mielestäni) kohtuullisissa määrin. Minä taas jaksa perehtyä yksitäisiin asioihin todella vahvasti ja pitkäaikaisesti. Vaikka keskittymiskykyni ei ole samaa luokkaa kuin nuorempana, pystyn työskentelmään saman asian parissa pitkään ja tarkasti. No.. rehellisyyden nimissä motivaatiolla on ratkaiseva rooli.
On kuitenkin ihana huomata miten joka päivä jaksaa hieman enemmän ja asioissa jaksaa nähdä enemmän hyviä puolia. Olen itseironisella tasolla pessimisti, mutten (toivottavasti) yltiönegatiivinen. Marraskuun aikana moni asia tuntui yhä vaikeammalta eikä raskauden etenmisen tuomat haasteet arkeen helpottaneet tilannetta. Nyt toimintakyky on selkeästi aivan toisella tasolla kuin vaikkapa toissa viikolla. Täyty vain toivoa että aika ennen äitiyslomaa menee riittävällä energialla.
Joulupukki kävi!
Parin vuoden tauon jälkeen pääsin viettämään joulua perheeni pariin. Oli ihanaa saada olla niiden tärkeimpien läheisten kanssa ja katsella miten suvun (syntyneet) nuorimmat saivat taas kokea joulupukin saapumiseen liittyvän jännityksen ja ilon. Muistan itsekin miten päivä tuntui niin pitkältä ja joulupöydässä olo kaikin puolin tuskainen. Jostain syystä joulupukilla ei koskaan ollut mikään kiire ennen kuin kaikki olivat syönet rauhassa.. Tässä kohden on hyvä muistaa silloin joulupukkiin uskoneen lapsen aikakäsitys. Jokainen minuutti odottelua otti oli liikaa.
Joulupukin saapuessa aika pysähtyi samaan tapaan lapsuuden jouluissa. Illlan päätteeksi tuntui samaan tapaan melkein oudolta miten pitkän päivän odotus yhtäkkiä oli ohi ja edessä oli avattuja lahjapaketteja joiden sisällön tutkiminen oli loppuillan ja tulevien päivien projekti. Muistan ikuisesti myös koiramme jolle pakattiin pari nakkia lahjapaperiin. Kumma kyllä, harvinaisen pitkään "hieman" ahne ja hätäinen koiruus sai paketit auki. Kun koiran mielestä nakit olivat kadonneet, oli tultava tiedustelemaan uusia paketteja.
Myös "juniori" tuntui havahtuneet joulupukin saapumiseen. Tai ehkä enemmänki siihen että istuin ja ulkopuolelta tuli taas hieman erilaisia ääniä. Saa nähdä mikä reaktio on ensi jouluna kun pikkutyyppi näkee joulupukin livenä... Jos äitiinsä tulee, niin täydellinen paniikki ja piiloutuminen syliin. -Muttei todellakaan joulupukin syliin..Kuten kuva todistaa, turvaväli oli tarkoin määritelty myös vauvaiän jälkeen.
Reissuun!
Joulupäivänä lähdimme puolison kotiseudulle varsin pitkän matkan päähän. Tällä ensimmäisellä melkein perhematkalla. Matka pituuteen nähden nopeasti, vaikka kroppa hieman ottikin nokkiinsa. Tietenkin ajoaikaa pidensi se, kun jonkun oli päästävä tunnin välein vessaan ja ylipäänsä jaloittelemaan.. täällä olisi nyt tarkoitus olla Loppiaiseen asti, eli eiköhän tässä ehdi lepuutella.
Hieman kaipailen ulkoilua mutta pakkaslukemat ovat sitä luokkaa että parempi varoa päivä pari. Mainittakoon että pysyimme ja pysymme kotimaan puolella. Koronan vuoksi emme pahemmin liiku muualla kuin ns. pakollisisssa kohteissa. Eipä suoraan sanottuna oikein jaksaisikaan.
Perinteisin jouluvieras: flunssa
Voi kyllä! Koronasta kyse ei sentään ole, ainakaan testin perusteella. Kuumettakaan ei onneksi ole, mutta hieman epämiellyttävä räkätauti. Tämä ei ole ensimmäinen joulu kun olen tullut kipeäksi, tai ylipäänsä loma. Rehellisyyden nimissä olin henkisesti varautunut. Tai olin ja olin. Alitajuisesti olin tietoinen että lomalla kroppani antaa itselleen luvan sairastua. Yleisesti olin hokenut miten maskin käyttäminen on pitänyt taudit kurissa viimeiset kaksi vuotta.. Ylpeys käy lankeemuksen edellä?
Paraneminen on ollut yhtä vuorostorataa. Alkuun vaikutti siltä että flunssa menee nopeasti ohi. Nyt homma näyttää kääntyneen oireista päätellen poskiontelon tulehduksen puolelle. Voi kiitos tästäkin..
Tulevat päivät
Tulevat päivät pitävät sisällään mm. lepuuttelua, vähän opintojuttuja, toivottavasti pian ulkoilua, soittamista (viulu on mukana) ja ihan vain olemista. Nyt ajatuksena on keskittyä koko perheen yhdessäoloon ja antaa vauvalle hieman enemmän huomiota ilman liiallista stressiä. Toki en pahastuisi jos järkytävä määrä räkää poistuisi mahdollisimman pian ja antaisi enemmän tilaa aivoille.
Vähemmän rentouttava projekti on Kelan lomakkeiden täyttäminen. Jännä sinänsä, muutamaan vuoteen en ole ollut Kelan kanssa missään tekemisissä. Kieltämätä ei ole ilo palata asiakkaaksi, mutta ehkä tästä selviää. -Ellen sitten tee sovintoa Veikkauksen kanssa joka vastineeksi voisi antaa esim. Lotosta suuren voiton? Hyvin realistinen skenaario.
Ja mitä vatsaan kuuluu...
Vilkasta kieltämättä! Tosin vilkkain aika painottuu iltoihin. Eli varsin tavallinen vuorokausirytmi. Tässä vaiheessa potkut eivät ole epämiellyttäviä tai kivuliaita, korkeintaan vievät huomion. OIkeastaan olen helpottunut jokaisena iltana kun vauva alkaa liikkua lähes samoihin aikoihin ja samalla kaavalla. Kaikki kunnossa siis <3
Tässä vaiheessa eli RV25 (24+2) alkaa jopa viikoittain huomata että "juniori" todellakin kasvaa. Vatsan kasvamista en huomaa samaan tapaan kuin ennen. Lähinnä kenkiä pukiessa ja paitojen istuvuuden muuttuessa. Sen sijaan vauvan liikkeet tuntuvat joka viikko paremmin ja voimaa on ihan eri tavalla kuin muutama viikko sitten. Nyt osa liikkeistä näkyy ulospäin. Tosin minulla ei ole aavistustakaan onko kyseessä jalka, käsi, polvi vai mikä..No, pääasia että erotan ne toisistaan synnytyksen jälkeen?
Millainen joulu sinulla oli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti