Koronarokotteen ottaminen on ollut minulle suuri kysymysmerkki ja täynnä ristiriitaisia tunteita. Jo alkuperäisen koulutukseni (bioanalyytikko amk) puitteissa en ole koskaan ollut rokotevastainen. -Päinvastoin. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa koronarokote jo kesällä, mutta myönnän että se jäi.
Elokuussa oli tarkoitus ottaa rokote, mutta pienenä yllätyksenä tullut raskaus herätti epävarmuutta. Olin ajatellut ottaa rokotteen n. viikolla 28, eli kun raskaus olisi riittävän pitkällä. Tuohon aikaan rajoitusten ja rokotusten ansiota tartuntaluvut laskivat deltavariantista huolimatta. Nyt tilanne on kääntynyt toisinpäin. Koska rokotteen ottamisesta on pari päivää, tuntui sopivalta ajalta kirjoittaa tämä teksti.
Mihin se oma järki katoaa?
Hyvä kysymys. Kaikki mitä olen joskus terveydenhuoltoalalla oppinut on päässäni. Samaan aikaan näitä asioita vastaan ilmennyt propaganda nostaa päätään. Tiettyyn pisteeseen asti puheet menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Olen pitänyt tärkeänä periaatteena ajatella suuremman joukon hyvinvointia. Jos minä saan rokotuksista sivuoireita, ihan sama. Rokotus suojaa sekä minua että muita.
Vaikka kuinka yritin ajatella järjellä, jokainen kirjoitus "kokeellisesta" rokotteesta herätti epävarmuutta. Tiedän että kokeellinen osuus tehdään ennen ns. varsinaisen rokotteen jakamista. Tiedän myös että rokote on pienempi paha kuin sen ottamatta jättäminen. Kai se suojeluvietti vain kasvaa kun vatsassa kasvaa pieni ihminen.
Olen potenut jonkinasteista keskenmenon pelkoa, erityisesti alkuraskauden aikana. Toisaalta silloin jännitin keskenmenoa eri syistä. Se miten lapsi kehittyy vaikuttaa siihen miten raskaus menee. Karua ehkä, mutta suuremmat "viat" usein johtavat keskenmenoon varhaisilla viikoilla. Se vain on luonnon tapa ottaa pois sellainen mikä ei voisi elää. Nt-ultran jälkeen uskalsin ajatella että vatsassani on oikeasti vauva. Liikkeiden tunteminen ja rakenneultra tekivät lapsesta konkreettisemman: minun lapseni. Ymmärrän ja käsitän että koronatartunta olisi suurempi vaara erityisesti vauvalle verrattuna rokotteeseen. Mutta silti.. pelotti.
Kumpi pelotti enemmän?
Vielä vaikeampi kysymys. En alunperinkään pelännyt asioita mitä rokote tekee omalle keholleni. Rokotteet, lääkkeet, ns. turvallisillakin voi olla sivuvaikutuksia. Esimerkiksi tavalliset särkylääkkeetkäät eivät sovi kaikille. Itse olen todennut särkylääkkeet siinä mielessä "haitallisiksi", että ne saavat herkästi luulemaan että tauti on ohi. Epilepsialääkkeiden kanssa ilmiö nimeltä "sivuvaikutukset" tulivat heti tutuiksi. Silti otin lääkkeeni, koska tiesin jo silloin kohtauksen olevan puurempi paha. -Grand mal.
Saatuani tietää raskaudesta raskauden jatkuminen erityisesti ennen nt-ultraa ei tuntunut itsestäänselvyydeltä. Totta puhuen olin ennen 10. viikkoa jatkuvasti valmistaunut keskenmenoon. Jokaisella viikolla toivo lisääntyi hieman. Omalta osaltani halusin tehdä kaikkeani jotta vauva olisi turvassa. Siis niiden asioiden suhteen joihin saatoin vaikuttaa. Silloin neuvolassa rokotukseen suhtauduttiin neutraalimmin. Tähän todennäköisesti vaikutti myös koronatilanne, mikä oli vaivan eri luokkaa.
Nyt kun vauva potkii ja tuntuu muutenkin niin konkreettiselta, menettämisen pelko nostaa ajoittain päätään. Ehkä tästä syystä rokote pelotti. Mutta sitten alkoi pelottaa myös itse korona. Työpaikallani pidän maskia, mutta ympärilä on päivän aikana todella paljon ihmsiä joista vain harva pitää maskia. Siinä vaiheessa kun kätilö alkoi painokkaasti (ei syyllistävästi) kannustaa ottamaan rokotteen, aloin olla rokotuksen kannalla.
Rokotuksen vaikutukset tässä vaiheessa
Otin rokotteen walk-in -tyyppisessä "tilaisuudessa". Väkeä oli enemmän kuin odotin. Kieltämättä ihmettelin miten joukossa oli niin paljon porukkaa ilman maskia. Turvavälit sentään pidettiin. Siinä lähes puolentoista tunnin seisoskelun jälkeen alkoi väsyttää siinä määrin, että pelot hälvenivät. Jostain syystä oli vielä varmistettava henkilökunnalta että onhan rokote vauvalle turvallinen. Itse toimenpide ei ole ongelma. Sen verran tässä totuttu mm. näytteenottoon.
Itse toimenpide oli hetkessä ohi eikä olokaan huonontunut. 15 minuutin päästä lähdin kotiin. Illalla ei tullut mitään käden kipeytymista laskematta. Vauva on liikkunut aika tavalliseen tapaan (epäsäännöllistä tässä vaiheessa) eikä omassakaan olotilassa ole tapahtunut muutoksia. Kaikki kunnossa siis. Toinen rokotusaika odottaa tammikuun puolessa välissä. Siltikään en ole aikeissa luopua maskista. En myöskään aio käydä muualla kuin töissä, kaupassa ja kirjastossa.
Mitä haluan sanoa kanssaihmisille?
Kun puhetta rokotteesta tulee monesta eri suunnista, epävarmuus herää. Raskausaika ei tässä vaiheessa ole helpoin tila missään vaiheessa. Minulla ei ole kokemusta viimeisestä kolmaneksesta, mutta voin vain arvailla. No, sen ajan luonne (toivottavasti) selviää tammikuun lopulla. Mutta.. ajatellaan vaikka alkuraskautta. Se että kaikki pääsee oikeasti jatkumaan on veitsen terällä. Kehittyvät lapsi on herkkä niin sisäisille kuin ulkoisille asioille. Emme voi vaikuttaa esimerkiksi kromosomeihin. Mutta kaiken jättämällä pois kaiken haitallisen autamme lapsen kehittymistä. Joskus sekään ei riitä. Tämä sai minutkin siirtämään rokotuksen ottamista.
Kun keskiraskauden aikana molemmissa ultrissa kaikki oli hyvin ja lapsen liikkeet alkoivat tuntua, tarve suojella vauvaa kasvoi entisestään. Kysymys rokotteen ottamisesta osoittautui äärimmäisen vaikeaksi. Pelkäsin sekä tartuntaa että rokotetta. Nyt tartuntatilanteen pahennuttua uskon etten ole ainoa joka on joutunut pohtimaan vaihtoehtoja.
Keskustelupalstat ovat täynnä rokotevastaista tekstiä. Mikä ihme se on jos päätöksen tekeminen vaikeutuu.. Itselleni ei tullut rokotteesta mitään erityistä. Pistokohdan kipeytyminen on tuttu juttu. Te jotka kalistutte enemmän rokotuksen ottamisen puolelle, kannustan teitä ottamaan sen. Luonnollisesti kannustan muitakin, mutta en itse halua sortua syyllistämiseen. Tästä syystä toivon, ettei tekstini kommentteihinkaan ilmestyisi vastaavanlaista tekstiä kumpaankaan suuntaan. Nyt kun rokote vielä on vapaaehtoinen, jokaisella on oikeus päättää itse. No, kannustan ottamaan, mutta ymmärrän samassa tilanteessa olevia joille päätöksen tekeminen on vaikeaa. Toisaalta pidän varovaisuutta jokaisen vastuutehtävänä. Maskit, turvavälit, turhien kokoontumista välttäminen jne.
Loppuun yhteenveto: Otin rokotteen rv 20+2, kaikki on edelleen kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti