Tämän takia kannattaa syödä enemmän!

Edellisessä tekstissä tuli mainittua ravinnon lisääminen vaikutuksineen. Olen tosiaan pidemmän aikaa pyrkinyt nostaa päivittäistä energiansaantia. Tahti on ollut tarkoituksella verkkainen, sillä siten tehdyt muutokset ovat muuttuneet tavaksi. Osastoaikoina ongelmana olivatkin liian radikaalit muutokset liian lyhyessä ajassa. Toki ymmärrän miksi näin oli tehtävä, mutta homma meni minulla ja monilla aikamoiseksi ”jojoiluksi”. Vaikka kyseistä termiä käytetään lähinnä painonpudottajien keskuudessa, syömishäiriöstä toipuville ilmiö on varsin tuttu.

Missä mennään?

Lähtötasoni energiamäärässä oli 1400 kcal:n luokkaa päivässä, eli varsin säälittävä. Viime aikoina en ole laskenut tarkemmin energiamääriä, mutta arvioisin määrän olevan pääsääntöisesti yli 1800 – 1900 kcal:n luokkaa. Määrä on vielä liian pieni suhteessa kulutukseen, ja projekti jatkuu n. 2100-2200 kcal:iin asti, tai miten paljon kroppa ravintoa vetää. Eli puolimatkassa ollaan, ja toivon että joulun jälkeen tuo 2000 kcal alkaa olla entistä lähempänä. Tavoitteeseen on vielä matkaa. Toisaalta olen tehnyt lähtötasosta todella hyvän noston, eli minähän hitto vie saavutan tavoitemäärän!

Hidas tahti on tosiaan mahdollistanut sen, että lipsumisia ei ole sattunut edes kipeänä. Toki vatsatauti olisi poikkeus, mutta edes flunssassa (mitä olen alkanut harrastamaan enemmän) ruokamäärät eivät putoa mitenkään radikaalisti.

Lämmin ruoka yleistynyt

Lämmin ateria ns. kunnolla on ollut minulle vaikea projekti, erityisesti kuluneen syksyn aikana. Viikonloppuna ehtii kyllä laittaa ruokaa suuremman satsin, joskus viikollakin. Viikolle jää kuitenkin päiviä, joina on keksittävä jotain korvaavaa. Eineksiä en edelleekään meinaa saada menemään. ”Terästetty” puuro on ollut kiireisten päivien pelastus. Olen lisäillyt muun muuassa pähkinöitä, raasteita ja uskokaa tai älkää: fetakuutioita! Okei, kreikkalaistyyppistä salaattijuustoa. Tuo omatekoinen proteiinipirtelö on ollut kätevä eväs, samalla olen huojannut itseni juomaan maitoa!

Vanha mutta uusi tuttavuus tällä viikolla on ollut Unicafé. Minulla meni ikuisuus ennen kuin sain taas syötyä siellä! Ja olen tosiaan ottanut ihan lämmintä ruokaa, en salaattia. No, Unicafén salaatit ovat harvoin olleet erityisen ruokaisia.. Kyseinen ruokailupaikka oli vain jäänyt. En suoraan sanottuna pitänyt ruuista, ja aikatauluni menivät sellaiseksi, että kotona syöminen onnistui. No, se oli toisaalta aikaa säälittävillä energiamäärillä ja tietenkin järkyttävän pitkillä ateriaväleillä. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan!

Vaikutuksia?

Eihän sellaisilta välty! Aloitetaan vaikkapa vaikutuksista jaksamiseen, erityisesti liikunnan suhteen. Mitään huippuja energiatasoja ei ole vielä ilmennyt, mutta selkeästi jaksaminen on lisääntynyt. Erityisesti tämä on ilmennyt hyppyjä harjoitellessa. Nykyään jaksaminen ei ole enää niin rajoittava tekijä toistoja tehdessä. Nyt rajana on sellainen ”parasta ennen” -raja. Tietty määrä yrityksistä ovat laadukkaita. Kun raja ylittyy, loppu menee suorastaan plörinäksi. Raja on hyvä tunnistaa, ja lopettaa ajoissa. En tarkkaan osaa sanoa mihin tämä ilmiö perustuu, kenties keskittymiskykyyn sekä kropan ja aivojen yhteistyökykyyn. Jossain vaiheessa ei vaan enää onnistu.

Koen myös, että palautumnen on ollut tehokkaampaa. Pidän kuitenkin kiinni riittävästä levosta. Esimerkiksi tästä päivästä tuli lepopäivä, kiitos uuden flunssan. Lihaksissa ei tosiaan ole ollut samanlaista ”tukkoisuutta” läheskään niin usein kuin aiemmin. Eli riittävä ravinto tosiaan avittaa palautumisessa!

Entä paino? Ihan periaatteessa en halua tarkkoja lukuja kertoa, mutta sen voin paljastaa että BMI:ni on normaalin puolella (edelleenkin). Kuluneen parin viikon kuluessa paino on peräti pudonnut kilon verran. En kuitenkaan nyt haikaile painonpudotuksen perään, eli jos laskusuunta jatkuu, sitten vaan lisää ravintoa ja tarpeen vaatiessa järeämmässä muodossa. Eli ilmeisesti aineenvaihdunta aktivoitui taas hieman, ja kroppa on mielellään käyttänyt saamaansa polttoainetta. Wohoo!!

Entä negatiiviset vaikutukset? Totta puhuen sellaisiakin on ilmennyt, joskaan ei dramaattisia. Tai no.. Koska keho on ilmeisesti edelleenkin ollut pienoisessa valmiustilasta, ravinnon lisääminen vähän kevensi tilaa. Valitettavasti tämä johti siihen, että kroppani ystävällisesti luopui vastuustaan immuniteetin tehon suhteen. Ts. Flunssa tuli ja melkein meni, ja nyt tuli uusi flunssa. Prkl.. Näin kävi aikoinaan myös silloin, kun aloitin hoitojakson osastolla. Muutaman päivän sisällä pärähti aivan järkyttävä flunssa!

Miten tästä eteenpäin?

Noiden viimeisten n. 400 kcal:n lisääminen tulee olemaan todella suuri haaste. Vaikka syön usein, (vielä) en saa ruokaa niin paljon alas, että tarvittava määrä täyttyisi hetkessä. Kaksi lämmintä ateriaa on määränä toistaiseksi liikaa, mutta onneksi lounas on jo reilumpaa kokoluokkaa! Itse asiassa nolostuin melkein Unicaféssa lautaselleni kokoamaani ”vuorta”! Ja lisäksi tosiaan kirosin lautasen turhan pientä kokoa.. Toistaiseksi järkevin keino saada puuttuva energiamäärä pienillä lisäyksillä. Käteväksi vaihtoehdoksi olen todennut välipalojen terästämisen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varaan/ostan välipalarahkan kaveriksi banaanin tai esimerkiksi riisipiirakan.

Muutoksia asenteessa ruokaan ja syömiseen

Tämän osuuden halusin tuoda esille eräänlaisena loppukevennyksenä. Tai ainakin pian. Suhteeni ruokaan on tosiaan muuttunut ”tankkaushenkiseksi”, eli syön mitä tarvitsen. Kuten olen joskus todennut, hyvältä maistuva ruoka on luonnollisesti posiitivinen asia, mutta ei mullista maailmaani. Vaihteluun yritän kuitenkin suorastaan pakottaa itseni ihan vain siksi, etteivät makuhermoni järkyty havaitessaan muuta kuin leipää, puuroa, rahkaa banaania ja muuta mitä nyt uppoaa harvinaisen usein lämpimän ruuan ohella. Sen suhteen valitsen tällä hetkellä mieluiten ”perusjuttuja”, mikä kohdallani tarkoittaa paistoksia ja wokkeja, laatikoita, tai sitten surullisen kuuluisaa perunaa/riisiä/makaronia ja kastiketta. Toki muukin käy, mutta itsetehtyinä nämä ovat tekijäystävällisin vaihtoehto pihvien ja pyöryköiden näpertämiseen verrattuna.

Ai, se varsinainen kevennys! Niin, olen havainnut tosiaan muutamia, enemmän tai vähemmän huvittavia asioita syömiseen ja ruokaan liittyen.

• Joko minä syön paljon kerralla, tai muut vähän. Vaikka tarkoitukseni ei ole kytätä toisten aterioita, en tiennyt kauhistellako muiden minikokoisia aterioita, vaiko sitten omaani.. no, vähemmän minikokoista ateriaa joka hädin tuskin pysyi lautasella matkalla kassalta pöytään.
• Leipä.. olen äärimmäisen rajoittunut leivän suhteen! Kyse ei tosin ole leivän laadusta, vaan annoskoon muokattavuudesta. Periaatteessa voisin tykätä ruisnapeista, Fazerin paahtoleivästä yms., mutta niissä on eräs tooooodella paha vika: Liian pieniä!!! Käsitykseni aamiaisleipien koosta tarkoittaa sitä, että viipaleet mahtuvat hädin tuskin ”lasten lautaselle”, eli suuremmalle kuin asettilautanen. Levitettä ja juustoa ei myöskään säästellä.
• Syöminen mitä oudoimmissa paikoissa (muista ihmisistä välittämättä..). Koska olen välillä pidemmän aikaan poissa ja enemmän matkan päällä, kulkuvälineissä tulee pidettyä evästaukoa. Kanssamatkustajat ovat varmasti tyytyväisiä maitorahkan, banaani tai ties minkä hajuun. No hei, jossain se evästuokio on hoidettava! Koomista tässä on se, että minä jos kuka valitan haisevista ruuista julkisissa kulkuvälineissä. Siis sellaisista ruuista joiden hajusta juuri minä en satu tykkäämään.

Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen siihen, miten lisäysprojekti on edennyt. Vaikka toisten syömisiä ei tule kytätä enkä itsekään halua sellaisen kohteeksi, pidän kuitenkin sitä myös positiivisena asiana. Tietenkään en mene kommentoimaan, mutta ilmeisesti käsitykseni määristä on mennyt parempaan suuntaan. Tämän hetken flunssan aiheuttamaa paussia laskematta kulutus on kuitenkin kova, ja ravinnon määrän tulee olla sen mukaista. Jonkun korvaan tuollainen 400 kcal:n lisäys voi kuulostaa naurettavan helpolta, enkä ylläty jos joku kysyisi: ”Miksi et vain syö enemmän?” Jaa-a, jos asia kävisi niin helposti, tuskin koko maailmassa olisi ihmisiä, joilla on ongelmia ravitsemuksen suhteen suuntaan tai toiseen. Minun on yhtä helppo antaa selkeä vastaus kuin liikaa energiaa saavan vastaus kysymykseen ”Miksi et syö vähemmän?”.

Lähes kuka tahansa pystyy yksittäisinä päivinä skarppaamaan, mutta elämäntavan muodostuminen ei ole yhtä helppoa. Tästä syystä minulta todellakin heruu sympatiaa kenelle tahansa, joka kamppailee ruokailutottumusten muuttamisen parissa. Suositelisinko vastaavaa projektia muille? Ehdottomasti! Myönnän että säästöliekin oireita alkoi ilmetä, ts. väsymystä, palelua, painon muuttumattomuutta alhaisesta energiamäärästä huolimatta, matalahkoa mielialaa, univaikeuksia yms. kivaa. Näin 32-vuotiaana aineenvaihduntaa ei parane kiusata turhan paljon, sillä moinen tulee kostautumaan ja pahasti. Pinnallisesti myönnän, että haluan välttää mahdolliset piano-ongelmat (molempiin suuntiin) ainakin siinä määrin kun tietoisesti voin asiaan vaikuttaa. Toisaalta elämänlaatu itsessään on parantunut merkittävästi. Jaksan paremmin, nukun paremmin, ylipäänsä moni asia tuntuu paremmalta kuin ennen projektia.

Miten siis toimia?

• Pyri syömään 3-4 tunnin välein
• Satsaa proteiiniin, mutta järkevyyden rajoissa.
• Älä pelkää hiilihydraatteja, älä etenkään jos liikut säännöllisesti!
• Pyri kehittämään lihaskuntoa
• Pidä aerobinen yhtenä osana liikuntaa, mutta kohtuullisissa määrin.
• Yritä nukkua vähintään 7-8 tuntia yössä.
• Muista arkiaktiivisuus sopivissa määrin.
• Yritä löytää tapasi hallita stressiä.
• Ole kärsivällinen, älä harmistu jos tuloksia ei näy ensimmäisen päivän jälkeen. Suosittelen aloittamaan tuon ravinnon lisäämisen pienissä erissä, jotta pää ja keho tottuva muutokseen. Vähitellen keho käyttää saamaansa ravintoa tehokkaammin, ja (ainakin omalla kohdallani) toimii myös paremmin. 

Mukavaa viikkoa kaikille ja kovasti tsemppiä saman asian kanssa kamppaileville!!!