Aikuisluistelijakuvia osa 3. Riitta

Tällä kertaa saamme tutustua Riittaan. Hän on ollut ihailtavan aktiivinen niin aikuisluistelijana kuin luisteluseuran toimijana. 54-vuotias Riitta on ollut jo monen vuoden ajan todella aktiivinen aikuisluistelija. Luistelu oli mieluinen laji jo lapsuudessa, mutta taitoluistelutoimintaa ei kotipaikkakunnalla ollut. Tämä ei kuitenkaan ollut este harjoittelemiselle. ”Olen aina tykännyt luistelusta. Lapsena luistelin jo paljon lammen jäällä. Ja muistan, miten nautin siitä.” Ainoa lajit joita paikkakunnalla saattoi harrastaa, olivat hiihto ja lentopallo, joista Riitta harrasti kumpaakin.

Aikuisiällä jäähallit tulivat tutuksi lasten harrastusten kautta. Perheen poika pelasi jääkiekkoa, ja pelaa edelleenkin. Tytär puolestaan aloitti harjoittelun paikallisessa taitoluisteluseurassa neljävuotiaana vuonna 1995. Tyttären harrastuksen myötä Riitta aloitti aktiivisen seuratoiminnan Riihimäen taitoluistelijoissa. Hän on ehtinyt toimia seurassa muun muuassa sihteerinä, puheenjohtajana, valmentajien yhdyshenkilönä, sinettivastaavana, kilpailuvastaavana, kilpailutoimijoitsijana sekä ohjaajana luistelukoulussa. ”Luistelukoulussa olen ollut mukana vuodesta 2003 alkaen eli tänä syksynä starttasi 15. kerta. Olen myös ollut STLL:n liittohallituksessa kaksi kautta.” Riitta on siis työskennellyt luistelijoiden sekä heidän perheidensä parissa jo useita vuosia, ja saanut näin kohdata luistelijoita aina pienistä aloittelijoista haastavan tason kilpaluistelijoihin!

Aikuisluistelu rantautui Riihimäen taitoluistelijoihin 2000-luvun alkupuolella. Seurassa kokeiltiin aikuisryhmää, jossa luistelu oli jumppaluistelua. Tuolloin alkoi Riitallakin aktiivisempi luisteluharrastus, mutta se ei jäänytkään vain kunnon kohottamiseen jäällä. ”Johtokunta, jossa olin, esiintyi usein näytöksissä nopeasti harjoitellulla ohjelmalla.” Riitta siis kuului niihin rohkeisiin aikuisiin, jotka itsekin uskaltautuivat esiintymään! Suunnilleen vuonna 2007 aikuisille perustettiin oma ryhmä, Koppikset. Ryhmä harjoitteli tekojäällä. Tässä ryhmässä myös Riitta tutustui taitoluistelun alkeisiin. Nyt oli myös aika hankkia oikeat taitoluistimet! Aluksi kenkä tuntui hieman kovalta, mutta Riitta tottui taitoluistimiin nopeasti, ja koki ne jopa ”helpoiksi luistimiksi”!



Koppis-ryhmässä aloittamisen jälkeen Riitta onkin harjoitellut jäällä säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Koppikset-ryhmä muuttui jonkin aikaa sitten aikuisten yksinluisteluryhmäksi. Tässä ryhmässä Riittakin harjoittelee.

Viime kaudella Riitta oli kuuluttamassa kisoja, joihin ensimmäistä kertaa oli lisätty myös aikuisten sarja. Kilpailijoiden näkeminen oli uusi kokemus. ”Ihailin näitä rohkeita luistelijoita ja ajattelin, että olisi hienoa uskaltaa itsekin joskus vielä kisaamaan. No, se on ehkä vain haave. Minulle ehkä kuitenkin riittää esiintyminen seuran näytöksissä.” Riitta onkin osallistunut todella aktiivisesti seuran joulu- ja kevätnäytöksiin niin luistelijana kuin kertojana!

Aikuisena oppiminen ei ole mahdotonta, mutta ei aivan yksiselitteinenkään asia. Viikoittaisten harjoitusten määrä on usein pieni, tavallisesti vain kerran viikossa. ”Yksi kerta viikossa luistelua on kovin vähän ja tämänikäisenä oppiminen on niin paljon hitaampaa. Puuttuu myös uskallusta tehdä vaikeampia ja vauhtia vaativampia elementtejä.” Taitoluistelu lajina vaatii lukuisia toistoja, jotta liikkeeseen saadaan varmuutta ja toisaalta myös sulavuutta. Alkuvaiheessa on löydettävä oikea asento, liikkeiden rytmi, ja kehitettävä tasapainoa jotta itse elementtien harjoittelu olisi mahdollista. Lisäksi totuttelu taitoluistimiin vie usein oman aikansa kengän ja terän mallista riippuen.

Vastoinkäymisiltäkään ei harjoitteluvuosien aikana vältytty. ”Keväällä 2016 kaaduin pahasti luisteluharjoituksissa ja käteni murtui. Se on myös tehnyt varovaisemmaksi.”

Monen aikuisen on harjoittelun ohessa huomioitava kehonsa rajoitteet. Riitalla harjoittelua rajaavat selkäkivut. Vaikka taitoluistelu lajina on todella tehokas kuntoa kohottaessa, liittyy lajiin usein liikkeitä, jotka voivat olla keholle varsin rasittavia. Erityisesti hypyissä alastuloon liittyy aina vähintääkin pieni tärähdys, vaikka hyppy olisi matalampikin.

Monipuolisena lajina taitoluistelussa on paljon elementtejä, joiden harjoittelu on mieluista: ”Nautin liu’uista, kaarista, sirklaamisesta ja askelsarjoista. Yksöishypyistä teen salchowia ja tulppia.” Nämä hypyt vaativat jos taitoa, sillä molemmissa hypyissä on lähtöä varten osattava tehdä kolmonen sekä sisään että ulos. Näiden hyppyjen lisäksi Riitta toivoo oppivansa myös ritin. Ritti on yksöishypyistä jo haasteellisempi, sillä ponnistus ja alastulo tapahtuvat samalla jalalla. Lisäksi ritissä tulee päästä kokonainen kierros. Piruetit tuntuvat vielä haasteellisilta. Elementtinä piruetit vaativatkin jo runsaasti kehonhallintaa. On opittava ensin pyörivä liike, minkä jälkeen tulevat erilaiset asennot piruetista riippuen.

Harjoittelu ei aina ole helppoa. ”Luistelijana olen aika kärsimätön. On haastavaa, kun kehitystä ei tapahdukaan ja joku elementti tai harjoitus ei yhtään aukea. Kun valmentaja näyttää, niin se on niin kevyttä ja helppoa, mutta oma tekeminen on sitten ihan eri juttu. Kun vielä teen elementit ”väärinpäin” tai ”toiseen suuntaa”, niin usein joudun kysymään, että mihin päin minun pitää lähteä.” Kuten monissa muissakin taitolajeissa, taitava luistelija, joka on vuosikausien ajan hionut eri liikkeitä, saa liikkeen näyttämään helpolta. Taitoluistelussa tavallisin hyppy- ja pyörimissuunta on vastapäivään, mutta osalle myötäpäivään pyöriminen on helpompaa. Riitan tavoin toiseen suuntaan pyörivä ja hyppäävä joutuu kääntämään valmentajan ohjeet mielessään toisinpäin.

Kuten Riitankin tarina osoittaa, aikuisena aloitetusta taitoluistelusta voi saada mieluisan harrastuksen lisäksi antoisan projektin. Vaikka kehittyminen ei tapahtuisikaan hetkessä, voi luistelija silti kehittyä jatkuvasti. Kehittyminen ei ole ainoastaan teknistä. Aikuisluistelija voi kehittyä tyylillisesti, ja toisaalta myös harjoittelijana. Aikuisena harjoitteleminen on ajoittain haasteellista. Harjoitteluaikaa on vaikeampaa saada. Vaikka työ tai opiskelu antaisivat myöten, ei jääaikaa ole aina saatavilla kuin korkeintaan kahdeksi päiväksi viikossa.

Moni aikuinen on varovainen harjoitellessaan jäällä. Tapaturmia halutaan luonnollisesti välttää, ja kaatumisen oltua keskimääräistä rajumpi, voi muistoksi jäänyt pelko rajoittaa harjoittelua. Vaikka murtuma on jo suurempi tapaturma, Riitta palasi takaisin jäälle. Vaikka kaatuminen toi varovaisuutta, Riitta on rohkeasti harjoitellut niin askeleita, piruetteja, liukuja kuin hyppyjäkin. Halu oppia uutta ja kehittyä luistelijana saavat Riitan jäälle kerta toisensa jälkeen!



Luistelijana Riitalla on uskomaton kyky luoda positiivista ilmapiiriä koko aikuisryhmän keskuuteen. Aikuisryhmän ollessa vielä harvalukuinen, muiden arastellessa Riitta uskaltautui osallistumaan seuran kevätnäytökseen, ja sai näin pari muutakin aikuisluistelijaa mukaan. Oman harjoittelunsa ohella hän huomaa muiden luistelijoiden kehittymisen, ja myös kehuu heitä. Riitan positiivinen asenne ja kannustaminen saavuttavat näin jokaisen luistelijan.