Aikuisluistelijakuvia osa 4. Ulla

Tällä kertaa Aikuisluistelijakuvissa meillä on ilo tutustua 32-vuotiaaseen Ullaan. Ulla aloitti luistelun jo seitsenvuotiaana, ja luisteli aina kuusitoistavuotiaaksi asti! Tämän jälkeen luistelu jäi tauolle, mutta keväällä 2017 Ulla palasi jäälle. Lapsena Ulla luisteli Pietarsaaren Taitoluistelijoissa, ja kilpailikin aktiivisesti. Siihen aikaan lasten kilpailusarjat kulkivat nimillä esialokkaat ja alokkaat. Myöhemmin Ulla harjoitteli myös muodostelmaryhmässä jonkin aikaa. Yksinluistelu osoittautui lopulta omaksi lajiksi.

Yksinluistelussa Ullaa kiehtovat erityisesti ulkokaarelta lähtevät hypy. Lempihyppyjä Ullalla ovat lutz ja ritti, jotka kuuluvat yksöishypyistä haasteellisimpiin. Rittiä Ulla harjoittelee peräti kaksoishyppynä!

Lapsena luistelun aloittaminen oli monen asian summa, mutta yksi muisto on jäänyt Ullalla vahvasti mieleen. ”kun alle kouluikäisenä olin äitini kanssa ulkojäällä. Siellä oli taitava vanhempi tyttö luistelemassa, joka kuunteli musiikkia korvalappustereoista C-kasetilta (hauska yksityiskohta 90-luvulta) ja harjoitteli samalla. Taitavan luistelijan näkeminen livenä teki vaikutuksen, ja halusin itsekin oppia luistelemaan. Olin ylipäätään lapsena innostunut urheilusta, kotona seurattiin TV:stä paljon urheilua ja katselin pienestä asti monia eri lajeja.”

Tällaiset asiat eivät inspiroi vain lapsia, vaan myös monia aikuisia. Vaikuttavan suorituksen näkeminen saa monet innostumaan ja toisaalta pohtimaan kuinka itse toteuttaisi samaa osaamista. Taitoluistelu lajina vaatii tekniikkaa, mutta taiteellinen ja luova puoli on voimakkaasti läsnä. Elementit ovat niin ikään palasia, joista luistelija voi muodostaa itsensä näköisen kokonaisuuden.

Lapsena Ulla innostui ja iloitsi kaikesta uudesta mitä ikinä saattoikaan oppia. Kilpailutkaan eivät pelottaneet, vaan niistä on jäänyt positiivisia muistoja. ”Tykkäsin myös kilpailemisesta ja nautin esiintymisestä, en niin välittänyt siitä miten pärjäsin kilpailuissa, pääasia että sain käydä esittämässä oman ohjelmani, se oli aina erityinen kokemus.” Ulla löysi jo lapsena kilpailutilanteista mahdollisuuden esiintyä ja ilmaista itseään suorittamisen sijaan. Kisaohjelma ei ollut Ullalle ”koe”, vaan erityinen oma hetki jäällä.

Harjoittelu lapsuudessa ei käynyt ilman haasteita. Kilpaluistelussa vaativuustaso elementeissä kasvaa asteittain, ja luistelijalta vaaditaan enemmän taitoa ja rohkeutta. Lisäksi lajin vähemmän mukavat sivuvaikutukset muuttuvat yhä yleisemmäksi. ”Siinä vaiheessa kun piti oppia kaksoishyppyjä tuli joku henkinen raja vastaan ja niiden oppiminen jäi puolitiehen. En tiedä miksi, mutta itselleni oli vaan jostain tullut käsitys, että en tule kaksoishyppyjä oppimaan. Välillä kyllä harjoittelin niitä innokkaasti, mutta mm. kipeät kaatumiset ehkä söivät motivaatiota yrittää lisää.” Vaikka osa luistelijoista vannoo, että kaatumisiin tottuu, tämä ei ole yleispätevä totuus. Vaikka kaatumustekniikka olisi kunnossa, huono onni riittää varmistamaan kaatumisen kivuliaisuuden, ja kivulla on taipumus jättää muisto kehoon ja mieleen.

Kilpailemisen lopettamisen jälkeen Ulla luisteli jonkin aikaa muodostelmaryhmässä, mutta lukion alkamisen myötä luistelu jäi kokonaan. Kehitys tuntui saavuttaneen tiensä pään, eikä jatkaminen tuntunut mielekkäältä ajatukselta. Kilpaluistelu on siinä määrin intensiivistä ja kehityssuunta on selkeä. Kun eteneminen hidastuu tai loppuu, on harjoittelun jatkamiselle vaikeampi löytää perusteluja. Osa puolestaan siirtyy valmennustehtäviin.

Keväällä 2017 uusi ja vanha yhdistyivät. Ulla kaivoi joululoman aikana vanhat luistensa esiin kellarista, jossa niitä oli säilytetty useita vuosia. Pitkän tauon jälkeen Ulla kokeili luistelua. Jäällä Ulla saikin huomata, että taidot eivät ole kadonneet vuosien aikana! ”Istumapiruetti pyörii edelleen, ja hyppiäkin uskallan. Siitä sitten alkoi tämä paluu luistelun pariin..”

Parhaat kokemukset aikuisluistelijana ovat vielä edessä. Lapsuudesta sen sijaan sellaisia löytyy paljon, ja niistä riittää innostusta myös harjoitteluun aikuisena. ”Lapsena ehkä parhaimpia kokemuksia olivat ne kun onnistui tekemään jonkin asian erityisen hallitusti tai hyvällä tekniikalla ja sai innostunutta palautetta valmentajilta. Tai hetket kun on erityisesti pystynyt irrottelemaan ja eläytymään musiikkiin.” Kehittyvien taitojen ohella Ulla sai siis kokea hetkiä, joina hän sai jäällä eläytyä juuri siihen maailmaan, minkä ohjelma teemoineen ja musiikkeineen saattoi tarjota. Niinä hetkinä Ulla sai kokea olevansa osa sitä tarinaa, jonka hän luistelullaan kertoi katsojille.

Taitoluistelu toi Ullalle mukanaan myös uuden lajin, taitorullaluistelun. Taitorullaluistelu sopii loistavasti ”kesälajiksi”, mutta on teknisesti selkeästi haasteellisempaa kuin taitoluistelu. Taitoluistelussa kevät- ja syyskauden välissä on useamman kuukauden tauko, mikä on monelle luistelijalle turhauttavaa aikaa. Ullalla idea taitorullaluistelun aloittamiseen syntyikin jäävuorojen päätyttyä keväällä. ”Viime kesänä siitä kun istuin kotona tuskailemassa että jäälle pääsee niin vähän. Ajattelin että on pakko keksiä jotain, ja sana taitorullaluistelu alkoi pyöriä mielessäni.. otin sitten asiasta selvää ja seuraavana päivänä vein Edea-kengät postiin ja asennutin rullat.” Vaikka tekniikassa ei ole suuria eroja, asfaltti pintana vaatii totuttelua, ja toisaalta rohkeutta.

Harjoittelun myötä Ullan tavoitteena on kehittyä kehonhallinnassa, tasapainossa, voimassa sekä notkaudessa. Lisäksi hän haluaa hallita askeleet monipuolisemmin sekä laajentaa osaamistaan liukujen ja piruettien alueella. Kaksoishypyt jäivät ”nuoruuden möröksi”. Tämän Ulla haluaa selättää! Hän on siis uskaltanut kohdata ne liikkeet, jotka aikoinaan jättivät epämukavia muistoja. Tällainen lähestyminen vaatii rohkeutta, sillä usein liikkeet jotka aikaisemmin aiheuttivat ja ongelmia sekä tapaturmia jäävät monilla pois. Rohkeuden ohella Ullalta löytyy siis suuri määrä tahdonvoimaa ja määrätietosuutta.

Ulla on suunnitellut aloittavansa myös kilpailemisen aikuisten Gold- sarjassa. Tämä sarja kuuluu haasteellisimpiin, sillä vajaan kolmen minuutin (2:50) sisältyy axel-hypyn lisäksi kaksoishyppyjä! Onko aikuisena kilpaileminen samanlaista kuin lapsena? ”En ole aikuisena vielä kilpaillut, joten nähtäväksi jää miltä se tuntuu. Koska nuoruuden luistelusta on niin kauan ja välissä on paljon elettyä elämää, tuntuu siltä että minun on löydettävä itseni uudestaan tekemästä tätä, en ole enää sama kuin silloin. Toisaalta koen kuitenkin jonkinlaisen yhteyden tyttöön, joka silloin luisteli.” Vaikka aikuisena kilpaileminen on kokemuksena uusi, Ulla on rohkeasti ottamassa haasteen vastaan. Kilpaileminen lapsuudessa jätti jälkeensä todella positiivisia muistoja, jotka tulevat varmasti kannattelemaan vakaasti sekä antamaan rohkeutta. Vaikka ohjelman oppiminen ja harjoitteleminen vaativat paljon työstämistä myös jään ulkopuolella, tehty työ tulee palkitsemaan. Pokaalit ja mitalit ovat palkintoina toissijaisia, sillä kilpailut antavat mahdollisuuden yhdistää vanhaa ja uutta.