Sokerinhimo: Miltä tuntuu olla ilman sellaista?

”Näin hillitset makeanhimoa.” ”Näin vähennät sokerin syömistä.” Näin sokerista luopuminen vaikuttaa kehoosi.” Näitähän riittää. En tiedä kuulunko vähemmistöön ja jos kuuluun, niin kuinka pieneen. En edes muista koska viimeksi olen syönyt kakkua. Viikonloppuna maistoin pehmistä, ja annoin puolet annoksesta parempaan käyttöön. Tällaisesti yleisesti herkuiksi määritetellyt ruuat eivät vain vedä puoleensa. Juhlissa saan kyllä syötyä makeaa, vaikkakin osaksi kohteliaisuudesta. Tosin joskus hyvin harvoin makeannälkä iskee, ja lääkitsen sitä esimerkiksi palalla brownieta. Sokeriin tottumattomana pienempikin pala riittää, eikä makeaa tee mieli hetkeen. Karkkihylly, leivosten ja jäätelön ohittaminen kaupassa ei ole ongelma. Suurempi ongelma on valita jotain, saati sitten syödä. Kyse ei ole kaloreista, vaan mausta. Tosin ligt-limut valitettavasti kelpaavat, sitruunalla terästettynä.

Ihannetilanne?

Olen joskus kertonut siitä, miten herkut eivät vain uppoa. Tykkään sen sijaan kunnon ruuasta ja leivästä. Välipala- ja jälkiruokasuosikki lienee smoothie kasviksista ja marjoista. Okei, proteiinijuoma seassa toimii hyvin! Vastaus on yleensä sama: ”Siis tuohan on ihannetilanne! Voi kun minäkin olisin tuollainen!”. Terveydellisesti ja erityisesti hampaiden kannalta tämä onkin mukava ominaisuus. Tässä lienee osasyy myös purukalustoni (kuulemma) hyvään kuntoon. Se ettei pidä ns. perinteisestä makeista herkuista, ei kuitenkaan ainakaan minun kohdallani tarkoita 100%:sen terveellistä ruokavaliota. Pidän suolaisesta ruuasta, mutta onneksi makuaistini riittää havaitsemaan makuja myös ilman suolan lisäämistä. Itse asiassa suolan käyttöä edes vähän rajoittaakseni vältän sen lisäämistä lämpimään ruokaan. Ainakin suurimmaksi osaksi..

Juuston suurehko osuus taas lisää kovien rasvojen päivittäistä saantia. Yritän edes välillä käyttää kalaa leivänpäällisenä, mutta käytännön muuttuminen säännölliseksi tavaksi vie oman aikansa. Se etteivät makeat herkut maistu, ei siis välttämättä tee kokonaisuudesta aivan ihanteellista. Myönnän kuitenkin olevani tyytyväinenkin, sillä tällä ominaisuudella ainakin sokerin aiheuttamat ongelmat jäävät vähemmälle.

Sosiaaliset tilanteet

”Käykää pöytään, täällä olisi kahvin kanssa kakkua, piirakkaa, suklaata ja jäätelöäkin on varattu pakkaseen!” Voi kiitos, mitenköhän tämän sanoisin.. Kuten totesin, pystyn kyllä syömään kohteliaisuudesta makeaa, mutta aina se yksi vuoden muutamasta makeanhimopiikistä ei kohdistu juuri sosiaalisten tilanteiden kohdalle.

Loukkaantumisia tapahtunee harvoin. Herkuttelemattomuus makean suhteen tahtoo tosin herättää kysymyksiä. ”Oletko dieetillä tai jotain?” Ymmärrän täysin miksi tämä kysymys nousee mieleen, mutta siihen vastaaminen tahtoo kyllästyttää. Lisäksi minun taustallani asia toki voi herättää pohdintoja, vaikka sh lienee suurimmaksi osaksi menneen talven lumia. Makeasta pitäminen taitaa sittenkin olla ns. enemmistön ominaisuus, sillä ajatus päinvastaisesta taipumuksesta vaikuttaa harvinaisen vieraalta.

Jos sokuri ei uppoa, on oma haasteensa istahtaa kahvipöytään johon ei olekaan varattu ruisleipää tai vaikkapa riisipiirakoita. Jotten vahingossakaan kuulostaisi helpolta vieraalta, en totta puhuen pidä kaikista suolaisistakaan tarjottavista. Tällaisia ovat rasvaiseen taikinaan valmistetut pasteijat ja piirakat. Tosin näitäkin saan syötyä jos tarjotaan, sillä isäntä tai emäntä on saattanut nähdä kovasti vaivaa. Pahoittelen rehellisyyttäni, olen varautunut siihen että kutsut kahvittelemaan vähenevät olemattomiin. Mitä minunlaisilleni ronkeleille uskaltaa tarjota? Kirpakka puolukkapiirakka menee kyllä, samoin ruisleipä ja sämpylä. Tähän loppuun kuitenkin totean, että pidän edelleenkin kiinni yhdestä periaatteesta: Minua varten ei tarvitse varata erillisiä ruokia, ei myöskään kala-kasvis -ruokavalion mukaisia. Syön sitä sopii ruokavaliooni, muita erityisjärjestelyjä en kaipaa.

Miten tällaiseen ominaisuuteen päädyttiin?

Omalla kohdallani kyse on sokerista etääntymisestä. Minä nimittäin olen pitänyt karkeista, jäätelöstä yms. enemmänkin. Jossain vaiheessa kulutus alkoi vain vähentyä, eikä mistään erillisestä syystä. Kun sokeria syö vähemmän, ainakin minun kohdallani makeanhimo väheni. Joitakin vuosia sitten ostin irtokarkkeja ”tunnelman” vuoksi. Yllätyksekseni karkit eivät enää maistuneetkaan hyviltä, jopa salmiakkiufot tuntuivat liian makeilta. Siis siinä vaiheessa kun ärhäkkä salmiakki oli poissa.

Eli mikäli jotakuta kiinnostaa liittyä herkuttelemattomien friikkijoukkoon, suosittelen vähentämään sokeria pikku hiljaa. Totaalikieltäytymistä en suosittele, sillä se jos mikä houkuttelee kaupan karkkihyllylle. Yksittäiset päivät ilman sokeripitoisia herkkuja tekevät jo paljon. Vähitellen tällaiset välipäivät lisääntyvät, eikä sokeria tee enää samaan tapaan mieli kuin aikaisemmin. Realismin nimissä totean kuitenkin, että muutos on tapahtunut melko pitkällä aikavälillä. Välipäivien ohella yksi etääntymisen ”aiheuttaja” oli myös lupa syödä karkkeja, jäätelö yms. Kun lakkasin kieltämästä itseltäni herkkuja, eivät herkut enää maistuneetkaan niin usein. Käänteispsykologia toimi siis. Aivan täysin sokeriton ruokavalioni ei ole, sillä esimerkiksi proteiinivälipaloissa on usein pieni määrä sokeria. Voin skipatakin, mutta treenin kannalta se pieni määrä sokeria on hyödyksi. 

Kuka muistaa tämän tuotteen? :D