Aikuisluistelijakuvia osa 5. Minna-Maaria

Tällä kertaa ”aikuisluistelijakuvissa” saamme tutustua Minna-Maariaan. Ajautuminen lajin pariin ei ollut sattuma, vaikka se sellaiselta voisikin tuntua. Kyse on pitkästä kehityskaaresta, jossa sattumalla oli oma roolinsa. Syyskuussa 2013 Minna-Maaria löysi itsensä ensimmäistä kertaa jäähallin jäältä. Ikää oli tuolloin 50 vuotta.

Luistimilla

Minna-Maarian ensimmäiset luistimet olivat hokkarit, eikä kokemus ollut erityisen mieluinen. Käyttökertoja tulikin vain yksi. ”Ihan ensimmäiset luistimeni olivat yläasteelle ostetut hokkarit, joita käytin – juuri niin, tasan kerran. Vihasin niitä, kun ne olivat niin rumat ja kun astuin jäälle, kaaduin kaatumisen perään. Seuraavalle liikuntatunnille mennessä ne ”katosivat”, ja valkoisten valheiden siivittämänä jatkoin taisteluani koululiikunnan merkeissä hiihtoladulla.” Koululiikunta ei ole aina mukavin mahdollinen tie tutustua lajeihin, ei etenkään jos joutuu juuri sellaiseen lajiin, mikä ei tunnu lainkaan omalta.

Kolmekymppisenä eteen tulivat ensimmäiset taitoluistimet, mutta aivan ongelmitta ei selvitty. ”Kolmikymppisenä tein löydön eli ostin valkoiset Risport Star-luistimet Lappeenrannan Sokokselta. Perheriita vaimon kanssa oli edessä eli itku kurkussa maalasin valkoiset luistimeni sinisiksi. Niillä tuli seisoksittua ja vähän edettyäkin piikkipotkujen avulla kotikylän kaukalossa.”Erityisesti aikuisiällä osa taitoluistimiin tottumaton voi tuntea palavaa halua päästä luistimista eroon. Minna-Maaria jatkoi sinnikkäästi, ja ajan myötä taitoluistimista tulikin se ensisijainen väline! Helppoa harjoittelu ei kuitenkaan ollut. Takaperin luisteleminen tuotti omat haasteensa, eivätkä jalkojen lihaksetkaan tahtoneet tottua uuteen liikkumistapaan.

Minna-Maariaksi ja taitoluistelijaksi

Vuosi 2006 oli vuosi, joka niin ikään toi Minna-Maarian. Vuosi toi paljon uutta, mutta myös luopumisia. ”Tultiin vuoteen 2006, jolloin Minna-Maaria oli piilotellut tarpeeksi ja lähti transvestiittien kahvi-iltaan. Pian sen jälkeen lähti sitten silloinen vaimonikin.” Uusi elämä oli hapuilevaa. Kun elämästä poistui paljon, oli löydettävä uusi mielekkyys. Minna-Maaria käytti tuona ajanjaksona runsaasti aikaa muun muuassa tasa-arvoasioita ajamiseen. Samalla teatteri sai suuren roolin. ”Oli kiva laittautua ja pukeutua hameasuihin ja korkokenkiin, ja käydä katsomassa näytelmiä ja musikaaleja yksin ja kavereiden kanssa eri puolilla Itä- ja Etelä-Suomea.” Ilmaisua vaativa taidelaji oli siis osa Minna-Maarian elämää myös ennen taitoluistelua.

Kaikella on aikansa, eivätkä asiat tunnu aina samanlaisilta alkuvaiheen jälkeen. ”Teatteri-illat alkoivat maistua pahvimuki- eli kertakäyttökulttuurilta. Jokaisen kerran jälkeen oli paluu Lähtö-ruutuun.” Kertakäyttökulttuuri alkoi kaivata rinnalleen posliinimukin tavoin jotain pysyvämpää. Tämä vahva tunne vei Minna-Maarian lopulta mukavien sattumusten kautta aikuisluisteluryhmään Iisalmeen. Alkoi harrastus, josta tuli suuri ja tärkeä osa Minna-Maarian elämää. Teatteriin liittyvät asut ja mahdollisuus ilmaista itseään saivat jäädä, mutta korkokenkien sijaan jalassa olivatkin taitoluistimet.

Jäällä!

Luistelu-ura sai mukavasti aikaa sopivasti ajoittuneen vuorotteluvapaan ansiosta. Näin mahdollistuivat seuran järjestämien harjoitusten lisäksi omatoimiset jäät lähes päivittäin. Vähitellen taidot kehittyivät. Aluksi tuli liukuminen kahdella jalalla, ja pian käännös edestä taakse! Tämä olikin Minna-Maarian bravuuri seuran ensimmäisessä kevätnäytöksessä. ”Aika harva aikuisluistelija taitaa muuten muistaa ensimmäistä käännöstään.” Vaikka käännöksiä olettaisi helpoiksi liikkeiksi, erityisesti näin pienen harjoitteluajan jälkeen kääntyminen, tai ylipäänsä luistelu eteenpäin ilman piikkipotkuja ei ole helppoa. Kääntyminen edestä taaksee vaatii rohkeuden ohella kykyä joustaa polvilla, ja ennen kaikkea kehonhallintaa sekä koordinaatiota.

Innostuksen ja taitojen lisääntyessä Minna-Maaria alkoi etsiä myös muita aikuisluistelijoille järjestettyjä tapahtumia. Tällainen oli Kiteen aikuisleiri. Oli kuitenkin varustauduttava: ”Mutta eihän sinne voi perusterillä mennä. Ja ei kun junaan ja Helsinkiin ja hyppyterien ostoon Edea Choruksiini – hyppäämisestä ei tosin ollut pienintäkään hajua. Esiteltyäni Inkalle Skate Shopissa harkkakalenteriani pieneltä paperinpalalta hän hämmästyi. Tämä kaverihan on tosissaan!” Harvalla aikuisluistelijalla erityisesti näin luistelu-uran alkuvaiheessa on näin paljon motivaatiota, tai saati sitten sitkeyttä! Ei siis ihme, että harjoittelun intensiivisyys hämmensi!

Vuoden 2014 teränvaihtoreissulla

Pian olikin aika siirtyä leirille, ja uusien terien kanssa. Minna-Maaria joutui toden teolla uusien haasteiden eteen. ”Ja oli tuskaa. Kolmonen oli mysteeri, taakseliuku yhdellä jalalla mission impossible! Neuvoja satoi valkuilta ja rohkaisua toisilta leiriläisiltä. Ilmapiiri piti otteessaan, vaikka välillä pääsi itkukin.” Vaikka aikuisluistelijoiden kohdalla ei näin suurta omistautuvuutta lajille odottaisi, voi aikuinenkin todella omistautua niin, että tunteetkin nousevat pintaan. Aikuisen ei ehkä tarvitse kokea samoja paineita kuin maajoukkueen urheilijat. Aikuinen kilpailee itsensä kanssa, ja itsensä ylittäminen on haasteena usein suuri. On tehtävä paljon työtä, mutta ennen kaikkea uskottava itseensä.

Taitoluisteluun liittyy kuitenkin myös muutakin, kuin pelkkää jääharjoittelua. Minna-Maarialle lajiin liittyvä oheisharjoittelu toikin mukanaan uusia liikuntamuotoja. ”Luistelun haasteet ovat vieneet myös kuntosalille ja balettiin. Kuntosalilla teemat vaihtuvat, baletissa taso nousee. On mukava, kun huomaa, että kroppa alkaa totella aina vaan paremmin ja paremmin. Normielämässä hyöty näkyy tasapainon pitämisenä hankalissa maastoissa ja liukkailla keleillä.” Kun taitoluistelu muuttuu tavoitteelliseksi, harjoitteluun kuluu paljon aikaa. Aikuisilla tämä tarkoittaa usein myös haasteita sovittaa riittävä harjoittelumäärä muun elämän aikatauluihin. Minna-Maarialla motivaatio, mutta myös sitkeys ovat vieneet hänet harjoittelumäärän suhteen lähes ammattilaisen tasolle!

Oberstdorfiin?

Minna Maaria ei lannistunut: ”Leirin aikaan netistä löytyi seuraava haaste, aikuisluistelijoiden MM-kisat Oberstdorfissa! Sinne on päästävä! Motivaatio nousi saman tien potenssiin ääretön ja koko leiriä seuranneen kuukauden väänsin taakseliukua yksijalkaiseksi, onnistuen! Jokainen saavutus, pienikin, on äärimmäisen palkitseva ja antaa uskoa seuraaviin. Oli tasosi mikä tahansa, aina on edessä haastetta, ja toivoa!” Kenen tahansa aikuisluistelijan rohkeus ja sitkeys ei riittäisi ulkomailla kilpailemiseen, ei ainakaan näin pian! Minna-Maaria oli valmis kohtaamaan muita luistelijoita kansainvälisellä tasolla, ja osaavien tuomareiden edessä.

Elise

Skate Shopissa tavattu Inka sai idean, joka vei Minna-Maarian taitoluistelussa jälleen uusille teille. ”Samoihin aikoihin hänen liikkeeseensä oli piipahtanut Elise, joka etsi itselleen luistimia, palatakseen taitoluistelun pariin pitkän tauon jälkeen. Ideoiden idea oli paritussuunnitelma. Elise ja minut on saatava yhteen.” Tilaisuus tähän koittikin marraskuussa 2014. Minna-Maaria oli puhumassa SETA:n 40-vuotishistoriaseminaarissa. ”Seminaarin jälkeinen skumppatuokio Elisen ja Inkan kanssa johti siihen, että Elise päätti lähteä valmentamaan minut Oberiin, ja nopeutetulla aikataululla. Joululeiri oli joululahjani Eliseltä - Ogelin ulkojää tuli tutuksi paukkupakkasessa ja lumisateessa.” Kaksikko oli sopivasti päinvastoin suuntautunut, mikä mahdollisti onnistuneen yhteistyön.

Olosuhteet eivät ole aina mieluista, Takana on neljä tuntia harjoittelua Ogelin jäällä 15 asteen pakkasessa!

Jälkikäteen Minna-Maaria olikin kuullut, että Elise oli kuvitellut häntä paljon taitavammaksi. ”No sai mitä halusi! Kun kaksikosta toisella on mieletön motivaatio, muttei juurikaan taitoa ja toisella asia juuri päinvastoin, siitä hyötyvät molemmat!” Kun taitoa ja motivaatiota löytyy riittävästi, on reitti harvoin muualle kuin eteenpäin. Elisen johdolla Minna-Maarian sai luisteluunsa määrätietoisuuden ja tavoitteellisuuden. ”Haasteet on tehty voitettaviksi ja aikatauluissa pitää pysyä. Elisen kautta olen oppinut valikoimaan myös maakuntavalkuikseni kaikkein kovimmat naispuoliset ”raaka-Arskat”, jotka eivät tunne sanaa sääli. Jatkuva epämukavuusalueella olo on jotain, joka aikuisluistelussa vetoaa vahvasti.” Minna-Maarialla oli korkea motivaatio ja sitkeyttä jos alusta pitäen, mutta yhteistyö Elisen kanssa teki hänestä todellisen taistelijan.

Yhteistyön huipuntuma: Viimeinkin Oberstdorfissa! Vuoristoaamiainen hyvin tehdyn työn päätteeksi. 

Kuopioon kisaamaan!

Matkalta Helsinkiin ei jäänyt muistoksi ainoastaan tavoitteellisuus ja kehittyneet taidot. Minna-Maarialla nimittäin lisää suunnitelmia ja tavoitteita. Valmentajan vakuuttaminen olikin suurempi haaste. ”Iisalmen seuravalmentaja meinasi pyörtyä, kun ilmoitin Helsingin reissun tuliaisina lähteväni keväällä Kuopion kisoihin. ”Niin, onhan sulla se vaakaliuku….” Mutta H-hetkellä oli muutakin, kuten piruetti, kolme päivää aiemmin opittuna!” Iisalmi sai ensimmäisen kilpailevan aikuisluistelijansa, tosin juuri sen, jolta sellaista vähiten odotettiin! Minna-Maarialla rohkeutta ei kuitenkaan puuttunut, eikä myöskään kannustusjoukkoja!

”Ystävät olivat paikalla sankoin joukoin ja kannustus kuin pesiskauden finaalissa. Tuomarit eivät uskoneet silmiään eikä korviaan! Mutta siitä selvittiin. Ja tulipa voitettua itsensä!” Kilpaileminen aikuisiällä, erityisesti taitoluistelun aloittaneille ei ole ainoastaan teknisiin taitoihin liittyvä haaste. Luisteleminen monen katsojan edessä yksin jäällä vaatii runsaasti rohkeutta ja itseluottamusta, jolloin jo uskaltautuminen jäälle on itsessään suuri saavutus.

Näytösjäillä

Kilpailemisen lisäksi Minna-Maarialla on riittänyt rohkeutta ja energiaa osallistua myös erilaisiin luistelutapahtumiin liittyviin näytöksiin, myös seuran ulkopuolella. ”Ollessani yksi harvoista itäsuomalaisista aikuisluistelijoista tilaisuuksia esitellä taitoja tarjoutuu useissa näytöksissä vuoden mittaan. On kutkuttava tunne olla mukana letkassa, joka koostuu pääosin seuran ykköstykeistä. Mutta olen kuullut myös, että jotkut katsojat haluavat nähdä nimenomaan minut, ja sen, mitä vuodessa on opittu. Samaistuminen on taatusti helpompaa aikuiskatsojalle, hänkin kun voisi olla sijallani!” Minna-Maaria on siis päässyt mukaan esiintymistilaisuuksiin, jossa seuran taidokkaimmat luistelijat esiintyvät. Vaikka luisteluvuosia hänellä onkin takana vähemmän, intoa, rohkeutta ja sisua sen sijaan löytyy vähintään yhtä paljon!

Taitoluistelu näytöksineen ja kilpailuesitykseen on myös tuonut Minna-Maarialle mahdollisuuden olla oma itsensä. ”Ja kun kaiken aikaa on menty luistelu edellä, niin en ole juurikaan kuullut kauhistelua vaatevalinnoista. Toki tyyliin ja olemukseen pitää kiinnittää huomiota niin harkoissa kuin kisoissakin. Mutta riitaa on sen sijaan kuulemma käyty näytöskatsomossa sukupuolestani. Mikäpä siinä!” Monella voisi rohkeus loppua jo paljon aikaisemmin. Minna-Maarian rohkeus sen sijaan ei ole riittänyt vain esiintymiseen aikuisällä, vaan myös esiintyminen omana itsenään. Ihmisten reaktiot voivat olla hyvinkin voimakkaita, ja kommentit siirtyä asiallisuuden ulkopuolelle. Minna-Maaria on siis luisteluvuosien aikana käynyt kilpailua itsensä kanssa niin lajiin liittyvien haasteiden, kuin vapaan itseilmaisun puolesta. Rakkaus lajiin, ja toisaalta elämään omana itsenään on tehnyt hänestä taistelijan, joka uskaltaa seurata unelmiaan.

Rakkaudesta lajiin

Mikä luistelusta tekee niin upeaa, että kaatumiseen ja muuhun epämukavuuteen liittyvät pelot kannattaa kohdata? Minna-Maaria näkee lajin viehätyksen monilla osa-alueilla, jotka ulottuvat myös jään ulkopuolelle. ”Käänteiseen kysymykseen syntyy nollarivi, ja tähän kysymykseen tärkeimpinä elämänrytmi, haasteellisuus, mahdollisuus kokeilla rajojaan, ihmiset joille valittaminen ei ole elämän pääsisältö, uudet paikat ja elämykset, kokemukset niin hyvässä kuin pahassa. Sivutuotteena tulee myös hyvä kunto ja siedettävä kroppa, ja kaikkein tärkeimpänä mahdollisuus olla vapaasti oma itsensä.” Taitoluistelussa yhdistyvät kehon hallinta, pelkojen sekä itsensä voittaminen, mutta samalla mahdollisuus ilmaista itseään liikkeen, eleiden ja asujen kautta. Kuten Minna-Maariakin sai usean vuoden aikana kokea, tässä lajissa ihminen saa mahdollisuuden olla aidosti oma itsensä. 

Finlandia