Kun perusluistelu ja sirklaus alkavat sujua, askeleet ja liu'ut sopivat hyvin jatkoksi ennen hyppyjä. Tosin tämä lienee makukysymys. Askeleet ovat minulla varmaankin heikoin elementti, ainakin sulavuuden kannalta. Näin alkuun aloitan kaarista, käännöksistä, kolmosista ja valssiaskeleesta, mistä seuraava "aste" onkin itse valssihyppy. Erityisesti käännöksissä keski -ja ylävartalon rooli korostuu, vaikka selkein työ tehdäänkin jaloilla. Käännöksissä saatta aluksi olla pientä horjahtelua ja "kumarruksia", mutta harjoittelun myötä tasapaino pysyy paremmin, ja sujuvuuden lisääntymistä voi nopeuttaa harjoittamalla säännöllisesti vatsa -ja selkälihaksia. Suosittelen olemaan tarkkana selkälihasten harjoittamisessa, sillä niitä joutuu todellakin tekemään miltei kaksinkertaisen määrän vatsalihaksiin verrattuna. Itselläni selkälihasten vahvistaminen nimittäin auttoi todella paljon vähentämään horjahtelua ja kumarruksia.
Ulko -ja sisäkaaret etuperin: Jos näiden kahden kaaren erottaminen toisistaan vie aikaa, ei kannata lannistua, sillä sama ilmiö on todella monelle tuttu. Ulkokaarissa (ja kolmosissa) käännytään ulommaisen jalan suuntaan, eli vierestä olevasta jalasta poispäin. Sisäkaarissa puolestaan kallistutaan vieressä olevan jalan suuntaan, eli "sisäänpäin". Jos luistimesi ovat uudet, ne eivät ehkä anna vielä kunnolla myöten, mutta aiemmassa tekstissäni mainitsemistani ristiaskeleista on suuri apu. Tällä kertaa yritä saada vapaalla jalalla pieni kaarre polvia tukijalan polvea joustaen ja kääntämällä vartaloa kaaren suuntaan. Kallistuminen voi aluksi olla pelottavaa, mutta onnistuu kyllä harjoittelun myötä. Ulkokaariin lähdetään samaan tapaan kuin jäälläkin. Tukijalan puoleinen käsi on edessä, ja toinen sivulla "kello kolmen asennossa" tai hieman viistossa. Käsien asentoa voi hioa myöhemminkin, mutta ryhti kannattaa jälleen pitää suorana. Liikkeelle lähdetään yhdellä potkulla ja kaarretaan ulomman jalan suuntaan. Mitä syvempi kaaresta tulee, sen parempi. Aluksi kaartaminen vaatii oikean painopisteen hakemista ja jämptiä ylävartalon käyttöä. Vaikka kallistuminen "vinoon" voi pelottaa aluksi, toistoja kannattaa tehdä runsaasti, sillä kaaren onnistuminen vaatii oikean asennon. Kun kaari on loppusuoralla, tuodaan takana oleva vapaa jalka eteen ja käsien asento käännetään toisinpäin uutta kaarta varten. Ja sitten toisella jalalla! Sisäkaaret menevät jostain syystä helpommin, mutta vaativat toisaalta enemmän tasapainoa. Sisäkaaria voi harjoitella "pikkukaarilla", eli nopeilla sisäkaarilla joissa keskeisenä lienee polvien reipas joustaminen. Kun liike sujuu, siitä saa mukavan tanssahtelevan! Molemmissa kaarissa uuden kaaren kuuluisi alkaa heti toisen jälkeen. Tämä ei ehkä onnistu heti, mutta kaarien sujuvuuden lisääntyessä yhtenäisyyteen on hyvä pyrkiä. Jos kaaria on tullut kokeiltua jäällä, taitorullaluistimilla liikkeeseen tarvitaan enemmän voimaa ja kaari onnistuu parhaiten "ronskilla" liikkeellä.
Käännös kahdella jalalla: Ennen kolmosia on hyvä osata kääntyä. Itse koen kolmoset helpommaksi kuin käännöksen molemmilla jaloilla, mutta yhdellä jalalla kääntyminen/kolmonen voi kuulostaa aluksi hieman pelottavalta. Käännöstä kannattaa ensin kokeilla paikoillaan. Pidä kädet "kello kolmen asennossa" tai sivuilla. Jousta polvista voimakkaasti ja käänny puoli kierrosta molempiin suuntiin. Käännös syntyy hypähdyksen kaltaisesta liikkeestä, mutta maasta ei irtauduta. Painoa ei kannata siirtää liikaa kärjille, vaan pitää "terän" keskiosassa. Jos paino on liikaa kärjellä, liukuminen käännöksen jälkeen ei onnistu, vaan kumi jarruttaa ja vauhti pysähtyy. Kun kääntyminen onnistuu paikoillaan, on aika kokeilla kääntyä pienestä vauhdista. Painon pitäminen "terän" keskiosassa voi aluksi olla hankalaa, mutta suoralla ryhdillä ja etukenon välttämisellä käännös tulee varmasti onnistumaan. Hypähdys -vertaus auttaa usein myös. Itse hyödyin siitä kaksoiskolmosten kanssa. Tarkoitus ei siis ole hypätä, vaan lisätä polvien joustoa tämän mielikuvan avulla. Ja sitten tärkeä muistutus mokanneelta: käännöstä on hyvä tehdä molempiin suuntiin toispuoleisuuden vähentämiseksi! Kun käännös onnistuu (molempiin suuniin), vuorottelemalla polvien joustolla höystettyjä ristiaskeleita, käännöksiä ja "minisisäkaaria" saa jo pienen koreografian aikaiseksi.
Sisä -ja ulkokolmoset: Jäällä kolmoskäännöksen nimi konkretisoituu parhaiten, sillä jälki muistuttaa "kolmosta". Ulkokolmoseen lähdetään kuten ulkokaareenkin, mutta tukijalalla käännytään kaaren loppuvaiheessa. Käännöksessä polvea tulee joustaa riittävästi. Käsien asento etenee samaan tapaan kuin ulkokaarissa. Kolmosissa on tehtävä pieni kaari myös takaperin. Periaatteessa kaaria takaperin pitäisi kai harjoitella ennen kolmosia, mutta itse koen ilman kolmosta tehtävät kaaret takaperin vaikeammiksi. Kolmosessa kaari tulee jotenkin itsestään. Kolmosia kannattaa harjoitella vuoron perään molempiin suuntiin, jottei "huonompi puoli" jäisi liian heikoksi, sillä vaikeamman puolen jäädessä liian vaikeaksi sen harjoittaminen tahtoo jäädä kokonaan pois. Sisäkolmoseen lähdetään samaan tapaan kuin sisäkaareenkin, mutta ulkokolmosen tavoin tehdään käännös. Sisäkolmosen kaaren kohdalla tasapainon pitäminen voi olla hieman hankalampaa, mutta asennon pitäminen vakaana mahdollistaa tasapainon pysymisen ja horjumisen välttämisen. Minulle sisäkolmoset, erityisesti vasemmalla jalalla ovat hankalia, ja vakaa asento myös käännöksen jälkeisellä kaarella on vasta nyt alkanut onnistua. Kun kolmoskäännös onnistuu, voi yrittää tehdä toisen heti perään ilman välipotkuja. Käännöksen jälkeisen kaaren kannattaa antaa mennä mahdollisimman pitkälle, sillä uuden kolmosen aloittaminen on helpompaa. Maassa olevalla jalalla potkaistaan vauhtia ja toisella jalalla tehdään uusi kolmonen. Haasteena tässä lienee siirtyminen takaperin menevästä kaaresta etuperin. Lonkkia on tässsä vaiheessa avattava jotta siirtyminen onnistuisi. En tiedä mikä on "virallisesti" oikea asento aloittaa uusi kolmonen. Minulle on opetettu kaksi tapaa. Toisessa jalkojen asento ei ole niin tarkka, mutta toisen mukaan takaperin kaaresta lähtiessä jalat tulee saada T-asentoon. Jälkimmäinen on kieltämättä esteettisempi. Taas pahoittelen samaa asiaa, eli linkitetty video on jäältä. Jos/kun saan kuvaajan ja jos kehtaan laittaa tänne, voin mahdollisesti liittää videomateriaalia. Tässä kuitenkin havainnollistuu kolmosten eteneminen, ja ilmeisesti T-asento on käytössä. Jos alkupuheita ette jaksa kuunnella, klikatkaa suunnilleen 30 sekunnin kohdalle. https://www.youtube.com/watch?v=OY6-MAb1Wns
Valssiaskel/valssikolmonen: Itse olen tottunut "valssiaskeleeseen", mutta "valssikolmonen" on päässyt osaksi sanavarastoani, ainakin siinä mielessä että ymmärrän valssiaskeleen olevan kyseessä. Yksinkertaisimmillaan valssiaskel on ulkokolmonen, mutta käännöksen jälkeen tukijalka vaihtuu ja siirrytään "alastuloasenon", toisin sanoen vapaa jalka on ojennettuna taakse ja tukijalka on hieman koukussa. Tukijalan puoleinen käsi on edessä ja toinen sivulla. Huom! Tämä ei ole vaakaliuku, älköön siis ylävartaloanne laskeko. Valssiaskel sopii hyvin osaksi askelsarjaa, tai valssihyppyä edeltäväksi askeleeksi. Kuten muitakin liikkeitä, valssiaskeleita on hyvä tehdä molempiin suuntiin.
Liukuja: Taitorullaluistimilla monet liu'ut onnistuvat samaan tapaan kuin jäälläkin, tosin luistimen suurempi paino vai hieman vaatia totuttelua. Sen sijaan liu'uissa joissa on otettava "terästi" kiinni on hieman enemmän haastetta, sillä ns. tavallisilla luistimilla otteen saa helpommin. Liu'ut on hyvä aloittaa helpoimmista ja siirtyä haastellisempiin sen mukaan miten varmuus riittää. Tässä aapisessa kukko pääsee tekemään "come backin", sillä ensimmäinen taitaa olla kukkoliuku. Vapaa jalka nostetaan tukijalan viereen koukkuun niin, että nilka on tukijalan polven vieressä. Ennen jalan nostamista paino on hyvä siirtää täydellisesti tukijalalle, sillä liian jätäinen nosto saa tukijalan kääntymään sisäänpäin, jolloin tasapaino katoaa. Tavallisesti kädet pidetään sivuilla, mutta variaatiot ovat varmasti sallittuja! Kyykkyliukua ei varmaankaan tarvitse nimen vuoksi liioin kuvailla. Kyykkyyn laskeutuessa kädet ojennetaan eteen kuin kurkottamaan. Pakapuoli lasketaan niin alas kuin onnistuu. Kyykkyliu'un suuri "plussa: pudotus ei ole korkea, joten kannattaa kokeilla rohkeasti! Prinsessaliuku muistutaa hieman alastuloasentoa, mutta etuperin. Vapaa jalka kohotetaan taakse hieman koukistaen ja kädet nostetaan ulos hieman kaarevasti. Jalkaa nostaessa kannattaa opetella käyttämään selkälihaksia, sillä jatkoa ajatellen siitä on suuri hyöty. Jos vapaan jalan suoristaa, tukijalan puoleisen käden siirtää yläviistoon ja toisen taakse, muuttuu prinsessa teräsmieheksi. Jos joku luistelutaustan omaava kummastelee missä ovat prinssiliuku ja sisiliskoliuku, syy on olosuhteissa. Liikuntasalissa nämä varmasti onnistuvat, mutta luistinkenkää raahaavia liukuja ei kannata tehdä asfaltilla.
Seuraavassa ohjeistustekstissä siirryn varmaankin pariin helpoimpaan hyppyyn (varsahyppy ja valssihyppy), pieniin askelvariaatioihin ja vaakaliukuun. Mikäli onnistun selittämään kahden jalan piruetin alias tynnyripiruetin, se pääsköön mukaan myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti