Helmikuussa luettua: Poliittista historiaa ja ajankuvalle rohkeita ratkaisuja

Lukemisprojekti on jatkunut. Jälleen olen pitänyt "kriteerinä" kirjan lukemista loppuun. Vaikka siis listalla olisi useampi kirja, se ei tarkoita että olisin nopea lukija. Toisaalta ehkä lukunopeus kehittyy lukemalla? Haluan kuitenkin pitää suorittamisen mahdollisimman vähällä. 

Suomen puolueet (Rauli Mickelson)

Kuten arvata saattaa, tämä kirja tuli lukemistoon opintojen kautta. Aivan kevyttä luettavaa tämä ei ollut, mutta mielenkiintoista kylläkin! -Siis mikäli aihe kiinnostaa. Vaikka olen kiinnostunut politiikasta, tietoni ovat aika hatarat. Vaikka kirjan sisältö oli varsin tiivistä ja vaatii varmasti kertaamista, myönnän että nykyisten puolueiden toiminta ilmenee aivan uudesta näkökulmasta. Jälleen tietoisuus historiasta antoi paljon. 

Toinen mielenkiintoinen ilmiö oli yleisten olojen vaikutus eri puolueiden syntyyn sekä siihen, miten eri puolueet rakensivat identiteettiään. Melko surkuhupaisalta tuntui olla samaa mieltä ajatuksen kanssa konflikteista uusien puolueiden synnyttäjänä. 

Puuvillatehtaan varjossa (Ann-Christin Antell)

Tämän kirjan toi joulupukki, ja jo kansikuvan nähtyäni olin toiveikas! Vastoin kuten monissa lukemissani historiallisissa romaaneissa, paikkana oli tällä kertaa Helsingin ja Espoon sijaan Turku. Kirjan päähenkilö Tapahtumat sijoittuivat aikaan ennen suurlakkoa ja vaaliuudistusta. Eli naisten äänioikeudesta ja yleisistä oikeuksista vasta keskusteltiin. 

Kirjassa henkilöt eivät kohdanneet aikansa suuria ja dramaattisia historian tapahtumia, vaan tapahtumat kohdistuivat enemmän yksilötasolle. -Ajan arvomaailmaa ja kulttuuria unohtamatta. Erittäin mielenkiintoista sisältöä antoi ns. paremman säädyn naisen radikaalit ratkaisut suhteessa odotuksiin. No, en paljasta liikaa! Kirja oli melko helposti luettava, eli suosittelen myös vähemmän aktiivisille lukijoille joita aihe kuitenkin kiinnostaa!

Auschwitzin naisorkesteri (Jean-Jacques Felstein)

Kuten nimestä on havaittavissa, tapahtumat sijoittuvat juutalaisvainoihin ja keskitysleiriin. Pääseminen orkesteriin tarkoitti suojatumpaa asemaa keskitysleirillä, mutta ei kuitenkaan suuria etuoikeuksia. -Kuten esimerkiksi täyttä ihmisarvoa. Klassinen musiikki sai kirjassa aivan uuden perspektiivin. Väkisinkin lukiessa tuli pohdittua miltä tuntui kuulla leirin ohjelmistoon kuuluvia kappaleita. -Siis jotka hengissä sieltä selvisivät. 

Kirjan alussa henkilöiden hahmottaminen voi olla hieman vaikeaa, mutta takakannessa oli todella selkeällä ulkoasulla varustettu luettelo orkesterin jäsenistä. Tässä kohden pienikin haave fiktiivisyydestä katoaa. Itse unohduin usein lukemaan mm. tunteiden kuvaamista ja jotain aivan uutta: leirillä olevien harjoittamaa mustaa huumoria leirin tapahtumista! Toisaalta kuten sotarintamallakin, musta huumori saattoi olla ravintoakin merkittävämpi tekijä selviytymisen kannalta. Suosittelen tätä kirjaa kaikille sisällön aihepiiristä kiinnostuneille. 

Ilmenikö tässä "kolmikossa" tuttuja kirjoja?