Taas meni yksi viikko ja uusi alkoi. Hyvällä säällä viikon alkua ei voi tällä kertaa kehua, mutta tätähän se talven ja kevään taite on: sadetta ties missä muodossa, välillä liukasta, välillä ei, välillä paistaa jopa aurinko ja välillä harmaa on vallitseva sävy. Yleensä maaliskuun puolella menee enemmän kevään puolelle. -Ellei takatalvi yllätä. Jottei yleisnegatiivisuus valtaisi kaikkea, se hyvä puoli tässä talvessa on, etten ole joutunut ajamaan. Voi helpotus!
Sunnuntaina alkoi myös RV32 (31+0), eli eteenpäin mennään. Matkaa on vielä jäljellä, en tosin osaa sanoa vähän vai paljon. Riippuu tilanteesta: Kenkiä, housuja ja sukkia pukiessa paljon, ajatuksen konkretisoitumista vauvasta vähän. En kuitenkaan pidä tätä huolestuttavana, sillä kyseessä on ensimmäinen raskaus ja lapsi. Mielikuvia on vaikea luoda ilman konkreettista kokemusta. Sitten viime päivien kuulumisiin..
Raskaus unohtuu säännöllisesti..
Normaalia vai ei? Päätin että on. Kun tässä "tilassa" ollaan ollut useampi kuukausi, ehkä siihen tottuminen on ihan luonnollista. No, tietenkin vatsa alkaa olla teillä enkä aina hahmota esim. kroppani etäisyyttä vaikkapa pöydästä.. mutta jotenkin moni asia aina on muuttunut niin rutiiniksi että ajatukset käyvät raskauden sekä tulevan äitiyden ulkopuolella.
Millaiset asiat ovat sitten olleet mielessä? Esimerkiksi luistelun suhteen esiintyy uusia ideoita. Myös opintojen suhteen mietin paljon jatkoa ja "kehtaisiko" vielä ottaa jotain opintoja aiheesta mistä en hyötyisi työelämän suhteen. Toisaalta murehdin pääsenkö taas kiinni työelämään. Sen verran äitiys tulee mukaan etten haluaisi laittaa lasta kovin pienenä päivähoitoon. En siis asiaa, sillä joskus tilanne on vain sellainen että töihin päästävä. Tai ehkä käykin niin, että kaipaan päästä töihin esimerkiksi osapäiväisesti. Näitä lienee turha ennustaa.
Lukemisprojekti toistaiseksi hyvällä mallilla
Siinä mielessä lukupäiväkirjan pitäminen julkisesti oli osoittautui hyväksi ideaksi, sillä aloin panostamaan lukemiseen hieman enemmän ja ennen kaikkea myös kirjoihin joita en ole lukenut. Olen ollut melko skeptinen ns. uuden luettavan kanssa ja pysynyt aina mukavuusalueellani. Tosin en ole päässyt eroon historiallisista romaaneista ja historiaa koskevista tietoteksteistä. Oikeastaan poliittinen historia oli suuri askel ja herätti toisaalta kiinnostuksen. Viimeisin lukupäiväkirja löytyy täältä.
Yksi essee valmis..
En ole koskaan käyttänyt ns. normaalin mittaiseen esseeseen näin paljoa aikaa! Mainittakoon että aloitin esseen tekemisen vuosi sitten, eli aikana jolloin oli todella vaikeaa ja lopulta opinnot jäivät kesken. Kesällä pystyin taas palaamaan esseen pariin, mutta kaikki tuntui yhdeltä sekasotkulta. Syksyn mittaan jatkoin ja vähitellen selkeni. Tosin alkuraskauden väsymys ja "kestokrapula" vaikeuttivat työskentelyä.
Voi olla että lähdeluettelon kanssa tulee korjattavaa, mutta silti tämän 3000 sanan esseen saaminen valmiiksi tuntuu yhtä suurelta saavutukselta kuin gradun valmistuminen. Ehkä tässä on jotain symbolista: vaikka moni asia kaatui kumoon keväällä, pääsin taas jaloilleni. Esseen ja toivottavasti myös tämän yksittäisen kurssin saaminen suoritettua on osa sitä jaloilleen nousemista.
Juniorin kuulumisia..
Menoa riittää vaikka tila vähenee. Kaikella kunnioituksella: luulen että lapseni on perinyt äitinsä suuntavastottomuuden: luulee että pääsevänsä seinän läpi ulos. Toisaalta parempi näin kun toivottavia viikkoa on vielä jäljellä. Hereilläolo- ja nukkumisajat ovat menneet melko oppikirjamaisesti: hiljaiset jaksot kestävät 1-2 tuntia, niiden välillä vilkkaus vaihtelee. Liikkuminen on muuttunut enemmänkin möyrimiseksi koska tilaa on vähemmän.
Juniori näyttää reagoivan ääniin, eli ottaa kantaa keskusteluihin joita kuulee. Vaikka ymmärryskyvystä ei ole tietoa, yritän olla puhumatta ääneen viikon kuluttua olevasta kontrolliultrasta ettei ramppikuumetta.. Kontrolliultra tehdään siis istukan sijainen vuoksi: ei aivan alhaalla mutta turhan alhaalla. Katsotaan siis josko olisi noussut.
Jotain suunnitelmiin viittaavaa?
Ensi viikolla olisi tosiaan ultra. Lisäsi tässä pitäisi panostaa vielä pariin Kela-juttuun joista en osaa iloita vaikka näin pitäisikin tehdä. -Koska asumme hyvinvointivaltiossa. Kaiken vain pitäisi tapahtua itsestään.. No, ehkä selviän lomakkeiden täyttämisestä. Periaatteessa tässä pitäisi panostaa muutamien vaatekappeleiden hankkimiseen, tässä kohden imetysliiveihin, paitoihin yms. Jostain syystä asia tuntuu niin kaukaiselta etten ole saanut aikaiseksi.
Opintojen kanssa on turhauttavampi odotteluvaihe, mutta ehkä saan pian hieman lisää tietoa mihin suuntaan kannattaa nyt edetä. Onneksi aina voi lukea eri alojen kirjallisuutta. Omasta kirjastosta korkeakoulutason kirjallisuutta on.. ei suoranaisesti heikosti mutta ihan eri tapaan kuin yliopiston kirjastossa. Toisaalta asuinpaikkani kirjaston valikoima tällä alueella ei loista samaan tapaan kuin Helmetin alue, mistä saattoi saada lähes samat kirjat kuin yliopiston kirjastosta.
Tällä viikolla tuli edes pieni harppaus: sain valmiiksi ensimmäisen akryylimaalaus -kokeilun! Tai ensimmäisen n. seitsemän vuoden tauon jälkeen. Jälki on vielä hakusessa mutta tuntuma on löytymään päin. Näin alkuun asetelma oli turvallinen aloitus. Seuraavaksi ajattelin kokeilla jotain vaaleampaa pienelle taulupohjalle. Jotain luontoon liittyvää etsin, mutta tarkat yksityiskohdat saavat odottaa..
Jos jotain toivon, niin toivottavasti ulkoilukelit paranevat hieman! Tällä hetkellä tuo räntä ja loska eivät takaa kaikkein mukavimpia lenkkeilyolosuhteita, mutta toisaalta hyvällä onnella tämä tietää kevättä. -Tai minun tuurillani takatalvea.
Näin alkoi RV32. Jollain tapaa tämä pieni vauhdin ja hektisyyden väheneminen ovat jopa mukavaa vaihtelua.
Mukavaa viikkoa kaikilla! Älkää liukastuko..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti