Leirimuistoja, palautumista ja mukamas suunnitelmia

Kotona taas! Vaikka leirillä oli oikein mukavaa ja leiriläiset onnistuivat kaivamaan ala-arvoisen huumorintajuni esille, aika palata takaisin ei tullut yhtään liian aikaisin! Tämä leiri oli tosiaan kesän viimeinen, mikä sinänsä ei liene yllätys: peruskoulussa opetus alkaa torstaina. Leirin aikana mietin, että porukalla ei ole paljoa aikaa lomailla. -Toisaalta onneksi loma-aikaa oli ennen leiriä. Mutta mitenkäs pärjättiin..

400 km bussilla

”Yhden pysäkdyksen” taktiikalla istumista tuli yhteensä vajaat viisi tuntia. Peffani selvisi kuitenkin reissusta, selkä myös jumituksesta huolimatta. Vaikka bussilla reissaaminen on arkista puuhaa, tuollaiset pidemmät reissut ovat oma lajinsa. Toisaalta asiaa helpotti väsymys: varmaan puolet matkasta meni torkkuen. Olen myös siinä mielessä onnellisessa asemassa, että en kärsi matkapahoinvoinnista. Vielä?? Pystyn ongelmitta lukemaan, torkkumaan yms. Istumapaikallakaan ei ole väliä.

Toki pientä jännitystä toi tieto, että bussin toiletista oli kuulemma lamppu palanut. Mikäs siinä, romanttisessa valaistuksessa. No, varmuuden vuoksi tei pari ylimääräistä varakäyntiä, jolloin matkan varrella ollut huoltoaseman/ruokapaikan toiletti riitti. Oletan että juuri tämän jokainen lukija halusi tietää?

Paljon ulkoilua!

Sää oli viileä, mutta suhteellisen sateeton. Fiksut kollegat tunsivat paikan entuudestaan, ja näin ollen myös aktiviteettimahdollisuudet. Lopulta jokaiseen päivään liittyi enemmän tai vähemmän ulkoilua ja liikkumista, mikä oli aivan loistava juttu! Itsekin uskaltauduin tekemään vapaahetkinä pieniä hölkkälenkkejä.

Ehdoton suosikkini oli esterata, johon kuului mm. erilaisia köysiratoja, pienimuotoista seinäkiipeilyä yms. Johan siinä itsekin nuortui henkisesti 10 vuotta!

Liian vähän unta

Tämä oli vähän ikävä puoli kuluneen viikon aikana, ja kieltämättä hieman jännitti miten hyvin epilepsialääkkeet pelittävät. Unimäärä oli keskimäärin 4-6 tuntia yötä kohden. Tämä pakotti käyttämään osan vapaa-ajasta nukkumiseen. Kun on tottunut menemään nukkumaan reippaasti ennen yhtätoista, nukkumaanmeno puolenyön aikaan oli hieman haasteelista.

Vaikka kello soi 7:40, rahoittumishetken puuttuminen johti kevyisiin uniin ja heräilyyn. Onneksi päivän torkkuhetket antoivat hieman lisää energiaa, mutta parina vikana päivänä aivotoiminnan teho oli kyllä laskenut! Nyt edessä on siis operaatio palautuminen.

Ruoka.. ok?

Vaikka ruoka on minulle periaatteessa yksi ja sama, pakko myöntää että edellisessä paikassa vegeruuat olivat hieman ravitsevampia. Toisaalta ruovalioon liittyy oma valinta, jolloin valittaminen on parempi jättää vähemmälle. Tässä paikassa ei ollut itse leivottuja sämpylöitä, mutta ehkä parempi niin: oli helpompi olla syömättä liikaa, ja näin vatsanpurut jäivät vähemmälle.

Mutta maku oli ok, ja söihän noita sapuskoja. Se riittää.

Mitä seuraavaksi?

Kuten todettua tuli, nyt tiedossa olisi operaatio palautuminen. Aivan ”lunkisti” ei kuitenkaan jouda ottamaan, sillä ensi sunnuntaina olisi pitkästä aikaa saarnavuoro. Mutta sinne menen ilolla, ja ihan mielelläni aloitin tänään tekstin kirjoittamisen. Ensi viikolla aloittelen taas keikkatyöt, ja toivottavasti kuulen jotain potentiaalisista oman alan työpaikoista.

Myös treenikausi alkaa vähitellen käynnistyä. Olen kahden vaiheilla salikortin uusimisen kanssa. Kieltämättä houkuttelisi! Toisaalta syksyn aikataulut ovat täysin auki, joten edelleenkään mitään suuria suunnitelmia ei parane tehdä. Mutta ei auta kuin olla kärsivällinen ja yrittää parhaansa.