sunnuntai 11. elokuuta 2019

Treenikuulumisia: Edistymistä epätietoisuudesta huolimatta



Viimeinkin treenikausi on käynnistynyt! Tänä syksynä tilanne on kuitenkin hieman erilainen. Mutta vaikka säännöllisyydestä ei ole tietoakaan, on ollut niin mahtavaa päästä niin jäälle kuin salille pitkästä aikaa!

Vähitellen jäälle
Kuten arvata saattaa, leirityön aikana en päässyt hyödyntämään kesän jäävuoroja. Se 1,5-5 tuntia matkana nyt vain tuntui pikkiriikkisen liian pitkältä. Mutta ei hätää, pieni tauko tekee hyvää! Harjoittelun sisältö on ollut luokkaa ”tehdään mitä keretään”.

Kuten joka kerta, yritän parhaani mukaan keskittyä niihin asioihin jotka menevät vinksalleen. Näihin kuuluvat mm. käsien ja hartioiden asento sekä riittävän tiivis rotaatioasento. Onneksi satuin kuvaamaan hyppyharjoituksiani maalla. Kuvasta nimittäin huomasin että hartiat nousevat pikkuisen liikaa. Eihän sitä mönkään mennyttä harjoitetta ole kiva katsoa, mutta ainakin löytyi jotain mihin tarttua. Vaikutuksista lisää myöhemmin.. ts. sitten kun kroppa omaksuu muutokset.


Kuvahaun tulos haulle figure skating spin mark ice  (Pinterest)



Salikorttiin lisää kautta!!
Nyt oli tämän aika!!! Kesän aikana leirityön vuoksi en raaskinut ottaa salikorttiin aikaa, sillä kuukaudestakin melkein kolme viikkoa olisi mennyt hukkaan. Leirityön jälkeen en todellakaan olisi saanut itseäni välittömästi salille. -Tai ylipäänsä ihmisten ilmoille.

Mutta salitreeni oli breikin jälkeen mahtava kokemus! Hyppyharjoituksen jälkeen kokeilin pienissä määrin plyometristä harjoittelua, ja hiki tuli! Tapani mukaan tein pienen ”radan” johon liittyi mm. steppilaudan käyttöä, eläinliikkeitä sekä ”luisteluhyppyjä” 5 kg:n painon kanssa. Ja sitten ah niin ihania jännehyppyjä.. Näin alkuun tein vain pari kierrosta, mutta seuraavalla kerralla olisi tarkoitus tehdä 3-4 energiatasoista riippuen. Myös käsitreeniä oli mukava tehdä pitkästä aikaa!


Kuvahaun tulos haulle gym! text


Tavoitteisiin liittyviä haasteita
Koska syksyn suunnitelmat ovat jälleen aivan auki, minulla ei ole hajuakaan aikatauluista yms. Tästä syystä en uskalla tehdä mitään kovin perinpohjaisia suunnitelmia. Mutta oikeastaan tässäkin on puolensa: Jokaista harjoittelukertaa niin salilla kuin jäällä saattaa ehkä arvostaa hieman enemmän, ja laadun merkitys menee määrän edelle.

Niinhän sen pitäisikin mennä, mutta määrän arvostamiseen on helpompi haksahtaa jos mahdollisuudet harjoitella eivät ole niin rajalliset. Tämä asenne on kieltämättä auttanut. Esim. axelissa ja kaksoissalchowissa on selkeää parannusta. Periaatteessa siis kumpikin menee vartin vajauksella, mutta puhtaudessa on tekemistä. Rotaatiohyppy -harjoituksissa tulee myös panostettua enemmmän käsiten ja hartioiden asentoon sekä jalkojen tiiviimpään asentoon. Laitan videota kun uskallan/saan aikaiseksi kuvata..


Kuvahaun tulos haulle homer simpson thinking


Pohdintaa
Harjoittelu ei siis pääty, mutta sisältö muuttuu. Toisaalta toivon kovasti että työrintamalla tulisi jotain uutta. -Siis jotain vakaampaa kuin keikkatyö. Ihan huippua olisi tietenkin saada oman alan töitä. Ts. työt ovat prioriteettina. Keikkatyö ei ole mukavinta mahdollista, mutta mahdollistaa vapaaehtoistoiminnan seurakunnissa. Vapaaehtoistoimintaa taas katsotaan hyvällä.

Eli eiköhän tämä tästä, eikä tämäkään tilanne ole täydellinen este edes pienelle suunnitelmallisuudelle! Ja kuka ties uutta kisaohjelmaakin pääsee kaikesta huolimatta kehittämään..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti