Viimeinkin
treenikausi on käynnistynyt! Tänä syksynä tilanne on kuitenkin
hieman erilainen. Mutta vaikka säännöllisyydestä ei ole
tietoakaan, on ollut niin mahtavaa päästä niin jäälle kuin
salille pitkästä aikaa!
Vähitellen
jäälle
Kuten
arvata saattaa, leirityön aikana en päässyt hyödyntämään kesän
jäävuoroja. Se 1,5-5 tuntia matkana nyt vain tuntui pikkiriikkisen
liian pitkältä. Mutta ei hätää, pieni tauko tekee hyvää!
Harjoittelun sisältö on ollut luokkaa ”tehdään mitä keretään”.
Kuten
joka kerta, yritän parhaani mukaan keskittyä niihin asioihin jotka
menevät vinksalleen. Näihin kuuluvat mm. käsien ja hartioiden
asento sekä riittävän tiivis rotaatioasento. Onneksi satuin
kuvaamaan hyppyharjoituksiani maalla. Kuvasta nimittäin huomasin
että hartiat nousevat pikkuisen liikaa. Eihän sitä mönkään
mennyttä harjoitetta ole kiva katsoa, mutta ainakin löytyi jotain
mihin tarttua. Vaikutuksista lisää myöhemmin.. ts. sitten kun
kroppa omaksuu muutokset.
Salikorttiin
lisää kautta!!
Nyt
oli tämän aika!!! Kesän aikana leirityön vuoksi en raaskinut
ottaa salikorttiin aikaa, sillä kuukaudestakin melkein kolme viikkoa
olisi mennyt hukkaan. Leirityön jälkeen en todellakaan olisi saanut
itseäni välittömästi salille. -Tai ylipäänsä ihmisten
ilmoille.
Mutta
salitreeni oli breikin jälkeen mahtava kokemus! Hyppyharjoituksen
jälkeen kokeilin pienissä määrin plyometristä harjoittelua, ja
hiki tuli! Tapani mukaan tein pienen ”radan” johon liittyi mm.
steppilaudan käyttöä, eläinliikkeitä sekä ”luisteluhyppyjä”
5 kg:n painon kanssa. Ja sitten ah niin ihania jännehyppyjä.. Näin
alkuun tein vain pari kierrosta, mutta seuraavalla kerralla olisi
tarkoitus tehdä 3-4 energiatasoista riippuen. Myös käsitreeniä
oli mukava tehdä pitkästä aikaa!
Tavoitteisiin
liittyviä haasteita
Koska
syksyn suunnitelmat ovat jälleen aivan auki, minulla ei ole
hajuakaan aikatauluista yms. Tästä syystä en uskalla tehdä mitään
kovin perinpohjaisia suunnitelmia. Mutta oikeastaan tässäkin on
puolensa: Jokaista harjoittelukertaa niin salilla kuin jäällä
saattaa ehkä arvostaa hieman enemmän, ja laadun merkitys menee
määrän edelle.
Niinhän
sen pitäisikin mennä, mutta määrän arvostamiseen on helpompi
haksahtaa jos mahdollisuudet harjoitella eivät ole niin rajalliset.
Tämä asenne on kieltämättä auttanut. Esim. axelissa ja
kaksoissalchowissa on selkeää parannusta. Periaatteessa siis
kumpikin menee vartin vajauksella, mutta puhtaudessa on tekemistä.
Rotaatiohyppy -harjoituksissa tulee myös panostettua enemmmän
käsiten ja hartioiden asentoon sekä jalkojen tiiviimpään
asentoon. Laitan videota kun uskallan/saan aikaiseksi kuvata..
Pohdintaa
Harjoittelu
ei siis pääty, mutta sisältö muuttuu. Toisaalta toivon kovasti
että työrintamalla tulisi jotain uutta. -Siis jotain vakaampaa kuin
keikkatyö. Ihan huippua olisi tietenkin saada oman alan töitä. Ts.
työt ovat prioriteettina. Keikkatyö ei ole mukavinta mahdollista,
mutta mahdollistaa vapaaehtoistoiminnan seurakunnissa.
Vapaaehtoistoimintaa taas katsotaan hyvällä.
Eli
eiköhän tämä tästä, eikä tämäkään tilanne ole täydellinen
este edes pienelle suunnitelmallisuudelle! Ja kuka ties uutta
kisaohjelmaakin pääsee kaikesta huolimatta kehittämään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti