Onko kuvaaminen auttanut treenissä? Varoitus, videoita luvassa!

Videointi.. se ihana mutta aivan järkyttävän kamala videointi! Treenin yhteydessä tämä puuha on ollut äärimmäisen laiskalla tasolla, ja rajoittunut tietenkin liikkeisiin jotka sujuvat. Eräs, minua reippaasti taitavampi luistelija oli sinnikkäästi suositellut videointia kerta toisensa jälkeen, mutta yritin parhaani mukaan keksiä selityksiä miksi ei. Aikaa kuluu, en muista, en kehtaa kun on muitakin luistelijoita jne.

Totuus kuitenkin on koko ajan ollut se, etten ole mielelläni katsonut omaa virheellistä suoritusta. Jonkin aikaa sitten otin taas kerran lusikan kauniiseen käteen, ja päätin viimeinkin kohdata silmästä silmään myös huonompia suorituksia. En millään tahtoisi myöntää, mutta videointi on auttanut. Olen todellakin huomannut missä virhe tapahtuu, mikä taas on auttanut parantamisessa. Pienenä peiliin katsomisen jatkona päätin nolata itseni totaalisesti: Julkaista videoita joihin liittyy enemmän tai vähemmän mokia. Ja näille saa nauraa!

Hyppyharjoittelu

Periaatteessa tämä on suorituksena kohtuullinen, sillä rotaatiota löytyy ainakin jonkin verran. Mutta miksi en pääse tuosta +/- 1,5 kierroksesta mihinkään suuntaan? No, pienenä puolustuksena kuitenkin totean, että esim. lähemmäs tai täydet kaksi kierrosta ei ole helpoimmasta päästä.

Kuten videosta huomaa, pyöriminen jatkuu jalan osuttua lattiaan. Kengänpohja liukuu kumimatolla jonkin verran, ja tasapainon ylläpitämiseksi mukaan tulee pientä pomppimistä. Mikä meni pieleen?

• Kädet: ”Etukäsi” nousee liikaa, samoin hartiat. Lisäksi hartia ”edistää”, eli siirtyy pikkuisen liikaa menosuuntaan.
• Asento: Hanuri on pikkiriikkisen liian takana. Ei pahasti, mutta sen verran että rotaatio hidastuu
• Jalat: Asento saisi olla vähän tiiviimpi, ja jalat olisi hyvä saada ojennettua suoremmiksi.

Siltanousu

Periaatteessa tässä ei ole mitään dramaattista vikaa, mutta painopiste menee turhaan taakse. Eli jälleen notkoselkä kertoo olemassaolostaan ja persustin pyrkii taakse.

Kaksoisrittiyritys sarjassa ”voisiko mennä enempää pieleen?”

Juu! Tässä on hyppy-yritys mikä ei mene sinne päinkään mihin pitäisi! Tässä luettelo ainakin osasta niistä virheistä joita huomasin:

• Hartioiden edistäminen
• Liian suora lähtökaari
• Hypyn jättäminen kesken
• Periaatteessa hyppy jäi ilmapalloksi
• Ryhdin lässähtäminen
• Kaatuminen

Huh! Näitähän riitti! Oikeastaan tämä olisi oivaa ”älä tee ainakaan näin” -materiaalia!

Istumapiruetti + variaatio

Periaatteessa piruetti pyöri kohtuullisen hyvin, mutta nopeamminkin saisi mennä. Toisaalta tämä taitaa olla tämänhetkinen maksimivauhti, eli vähän enemmän pitää polkaista lähtiessä. Toinen asento ei mennyt ihan nappiin, sillä olisi pitänyt pysyä mahdollisimman alhaalla. Tämä pieni nousu saattoi tosin johtua asennon vaihtamisesta, mutta alas olisi pitänyt palata.

Pohdintaa

Hyvää, parannettavaa, oikeastaan suurimmaksi osaksi parannettavaa. Totta puhuen ihan kaikkea en itse ainakaan muista kerralla, mutta nähtyjä videoita on ilmeisesti hyvä muistella seuraavalla harjoituskerralla. Kaksoisrittihän ei ole hyppynä ihan helpoimmasta päästä, mutta nähty video painoi ainakin pari asiaa mieleen mitä ensi kerralla olisi hyvä muistaa: hartiat ja lähtökaari. Oikeastaan hyvä lähtö on avainasemassa.

Rotaatiohypyn kohdalla taas ehdin hieman kokeilla osaisinko ottaa opikseni. Totta puhuen en muistanut/onnistunut jalkojen suoristamisessa, mutta kiinnitin huomiota hartioihin ja hieman suorempaan asentoon. Hartiat edistivät edelleenkin hieman, mutta korjaus tuotti tulosta:

Rotaatio jatkui ihan pikkiriikkisen pidempään näillä muutoksilla, eli suunta pysyköön samana. Myös alastulo oli napakampi. Koska oma, hieman hidaskin pyörimisvauhtini on melko nopea, pyöriminen tosiaan tuppaa jatkumaan vielä jalan osuttua lattiaan. Lopussa pompin hieman lattialla vaistomaisesti. En niinkään huijatakseni, vaan etten kaatuisi.

Vaikka miten yritän vieläkin keksiä syitä miksi liikkeen kuvaaminen ei missään nimessä ole hyödyllistä, luovuus alkaa olla lopussa. Vaikkan edelleenkään erityisemmin pidä kuvaamisesta, pakko myöntää että sitä sietää hieman paremmin. Jäällä kuvaaminen on laiskempaa, mutta mahdollisuuksista (luistelijoiden määrästä siis) riippuen yritän kuvata jatkossa ainakin yhden liikkeen, mieluummin joka elementistä jotain pientä. Luulen että yhteen liikkeeseen kuvaaminen jää, eikä välttämättä onnistu jokaisella kerralla. Mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Onko teillä kokemuksia kuvien käytöstä harjoittelun tukena? Lajilla ei ole välilä..