En koe itseäni "raskaan sarjan ituhipiksi", mutta pyrin parhaani mukaan tekemään ekologisia valintoja aina kuin on mahdollista. Hyvä on, aina kun motivaationi riittää ekologisen valinnan tekemiseen. Pyrin tekemään ainakin suurimman osan ruuista itse, käytän tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, yritän epätoivoisesti säästää sähköä (minkä viikottainen sämpylöiden deletoi), lajittelen jätteet jne. Teen toki myös erityisesti kotitalouden puolella epäekologisia ratkaisuja ostamalla esimerkiksi purkkijogurtteja litran tölkin sijaan. Viime aikoina olen vaihteeksi yrittänyt pitäytyä tölkeissä. Kasvispainotteisessa ruokavaliossa soija ei liene kaikkein ekologisin vaihtoehto, mutta toisaalta hyödynnän myös palkokasveja sellaisenaan.. ja tuotan lisää metallijätettä. Jos en olisi paljastanut ekologisen valinnan sivuvaikutuksia, minua voisi luulla todelliseksi luonnon ystäväksi! Yritän myös käyttää vaatteeni loppuun ja korjata niitä niin pitkään kuin mahdollista. Hankin vaatteita mielelläni myös kirpputoreilta, osaksi myös siksi, koska "tavallisista" vaatekaupoista en löydä haluamiani vaatteita. Jos aikaa ja intoa riittää, harrastan "re-make2" -toimintaa, eli muokkaan vanhoja vaatteita koristelemalla tai ompelemalla niitä uuteen malliin. Mitään erityistä taitoa tämä ei vaadi, sillä kyseessä on vaihto pitkähihaisesta t-paidaksi tai topiksi, koristelu kangasväreillä tai kirjonnalla jne.
Myös liikunnassa arvosta sellaisia lajeja, joissa hyödynnetään jo valmista tilaa omana itsenään. Itse olen hivenen huono esimerkki, sillä en osaa arvostaa luonnonjäitä lainkaan, vaan harjoittelen mieluiten puhtaalla, silotetulla keinotekoisella jäällä keinotekoisessa tilassa. Toisaalta treenaan mielelläni ulkona ja hyödynnän lenkkipaikkojen kuntoilulaitteita kuntosalin sijaan. Pidän enemmän vaihtelevasta maastosta kuin juoksuradasta, ja teen hyppyharjoituksia niin nurmikolla kuin hiekalla. Tosin kuntoilulaitteet ovat erikseen liikuntakäyttöön rakennettuja, joten niiden hyödyntämistä ei kaiketi voi laskea minkä tahansa ympäristön hyödyntämiseksi. Rullalautailu eli skeittaus on ollut aina laji, mitä olen ihaillut, mutta pysynyt katsojana. Joskus taisin kokeilla rullalautaa, mutta pari metriä riitti. Myöskään potkulauden kanssa en pärjännyt. Toisaalta ihailen skeittausta lajina (jos jätetään negatiiviset puolet sikseen), sillä harrastajat hyödyntävät valmista tilaa, kuten eri tasoja hyppyjä varten. Osa jaksaa vieläkin rakentaa ramppeja itse talkoovoimin, mille todellakin nostan hattua! Skeittiradoille on tullut uusia tulokkaita aina rullaluistimista scootteihin, joiden kokeilemiseenkaan minulla ei olisi mitään asiaa. Siitä rakkineesta minua valistettiin ollessani sijaisena koulussa. Tosin kirjoitusasu saattaa olla virheellinen.. Toinen, minulle uusi laji on parkour. Tosin laji ei ole uusi, mutta itse tutustuin siihen teoreettisella tasolla vasta muutama vuosi sitten. En ole kokeillut parkouria, mutta olisi hauska joskus pongata harrastajia, sillä lajin idea kuulostaa todella upealta! Vaikka parkouria varten on kursseja ja erillisiä harjoittelutiloja, varsinainen harrastaminen tapahtuu kaupunkiympäristössä ympäristön "esteitä" hyödyntäen. Myös parkourissa olen mieluummin yleisön joukossa, mutta jotain yksinkertaisia temppuja olisi hauska kokeilla, tosin jonkun osaavamman ohjaamana.
Tavallisesti ekologisuus näyttäisi yhdistyvän ensisijaisesti kotitalouteen ja ruuanlaittoon, mutta itse näen myös liikunnassa mahdollisuuden tehdä ekologisia valintoja. Toivoisin oppivani hyödyntämään parkourin ideaa seuraten tasoja, mahdollisia kiipeilypaikkoja ja muuta sopivaa harjoittelussa. Todellisuudessa mielikuvitus lienee rajana, mutta aluksi pitäisi ymmärtää "perusidea" ympäristön elementtien hyödyntämisessä. No, parkkipaikkoja tulen ainakin hyödyntämään, mutta olisi hauska oppia luovaksi niin kaupunki -kuin taajamaympäristössä. Vastaukset ovat todennäköisesti nenäni edessä, mutta liiaksi valmiseen treeniympäristöön tottuneena taidan olla vielä sokea monille mahdollisuuksille. Mikäli joku lukijoistani osaa hyödyntää näitä valmiita elementtejä, olisi hauska lukea erilaisista ideoista. Nyt voin lohduttautua korkeintaan sillä, että en liene ainoa liikunnan laajuuden suhteen uusavuton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti