Lähtölaskenta lomaan alkaa olla loppusuoralla, toisin sanoen jäljellä on kaksi päivää. Jotenkin harmittaa, kun ns. kehittymistä tapahtui selkeimmin vasta parilla viimeisellä viikolla. No, hyvä että edes jossain vaiheessa. Mitään suurempia lomasuunnitelmia ei ole, ensisijaisesti hermolepo olisi mukava vaihtoehto. Mitä se käytännössä katsoen on, ja onnistuuko moinen? En tiedä, mutta täytyy kaiketi ottaa selvää. Mökkireissusta kieltämättä suorastaan haaveilen, ja hyvällä onnella se voi jopa onnistua parin viikon kuluttua. Äkkiseltään ympäripyöreät "suunnitelmani" vaikuttavat varmaankin suorastaan säälittävän tylsiltä. Toisaalta kaipaan aluksi ihan vain "olemista" ilman tiukkoja aikatauluja ja reissaamista. Aluksi perehdyn tekemättä jääneisiin kotitöihin, paikkaan treenissä tapahtuneita puutteita ja niiden vaikutuksia, ja ehkä yritän tarttua soittimiin. Juhlimatta jäänyttä juhannusta minulla ei ole suurta hinkua "paikkailla". Sen sijaan haluaisin liikkua paljon ulkona, mikäli kesäiset säät vain suostuvat jatkumaan. Kunhan syksyn opintojen aikataulut ja tarjonta ilmestyvät, yritän tehdä mahdollisimman selkeät suunnitelmat tulevalle lukuvuodelle.
Kuten aiemmassa kappaleessa kävi ilmi, treenissä on viime aikoina ollut puutteita. Syitä on useita, mutta myönnän että olisin itse voinut vaikuttaa asiaan paljonkin. Paikoillani en sentään ole ollut, mutta esimerkiksi rullisten päälle en ole päässyt sitten viime viikon. Voi mennä keskiviikkoon että harjoittelu onnistuu taas, mutta ehkä ne taidot sieltä palautuvat. Muu harjoittelu on sujunut kohtuullisemmin työpäivistä huolimatta, vaikka itse treeni onkin jäänyt suppeammaksi. Eilen työpäivään itseensä mahtui liikkumista siinä määrin, että päätin kotipuolessa tapahtuvan harjoittelun vaihtuvan vapaapäiväksi. Toki vatsa -ja selkälihasliikkeet tuli tehtyä, mutta muuten uskaltauduin olemaan hieman laiskempi. Toisaalta kai niitä lepopäiviäkin on hyvä pitää. Juokseminen on jäänyt hieman vähemmälle, mutta käydessäni tuossa lähellä olevalla urheilukentällä olen yrittänyt tehdä mäkispurtteja. Tällä hetkellä niitä tulee tehtyä viisi kappaletta, mutta seuraavalla kerralla nostan määrän kuuteen, ja pian seitsemään mikäli kuudes ei aiheuta suurempia eroja. Porrasharjoitteita ja tasoille hyppimistä olen tehnyt n. 2-5 kertaa viikossa, riippuen miten usein olen päässyt sellaisiin paikkoihin, joissa näitä harjoituksia voi tehdä. Lisäksi luisteluhypyt maalla ovat kuuluneet osaksi harjoittelua. Erityisesti kaksoissalchowia harjoitellessa oli melkein hämmentävää huomata, miten suuri merkitys keskivartalon lihaksilla on rotaatioasentoa ajatellen. Nyt täytyy vain toivoa, että kesän liikunta vaikuttaa suotuisasti syksyn jääharjoituksiin.
Tämä ja huominen menee tosiaan vielä töiden merkeissä, mutta sen jälkeen yritän panostaa niihin asioihin, jotka ovat jääneet vähemmälle: liikunta, musiikki ja toivottavasti myös lukeminen. Tänään teen sen ns. epätoivoisen teon, eli vien leipomuksia työpaikalle. Tällä kertaa tuloksena ovat mudcake -tyyppiset kuppikakut porkkanalla maustettuna ja ilman valkoista sokeria, toisin sanoen hunajan a stevian kera. Saa nähdä mihin asentoon suupielet kääntyvät, kun minä en osaa käyttää sokeria suomalaisten makutottumusten vaatimalla tasolla..
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti