Jostain syystä en koskaan muista, miten pitkään tarkalleen olen pysynyt kala-kasvis -ruokavaliossa. Tosin tuohon kuuluisi lisätä "lakto-ovo" johonkin väliin, sillä käytän myös maitotuotteita ja kananmunia. Todennäköisesti nyt on kulunut kahdeksan tai yhdeksän vuotta. Liivatteen kanssa en viitsi olla täydellisen tarkka, sillä en viitsi lukea jokaisen tuotteen pakkausselostetta. Toki pyrin sitä välttämään jos mahdollista, mutta jos kahvittelun yhteydessä minulle tarjotaan liivatteella hyydytettyä juustokakkua mikä on valmistettu suurella ylpeydellä, en raaski kieltäytyä. Hyvä on, myönnetään: satun myös pitämään juustokakusta. Itse teen juustokakut tai vastaavanlaiset leipomukset uunissa ja hyydytän yleensä perunajauhoilla, ehkä joskus harvemmin kananmunalla. Perunajauhot ovat siinä mielessä kätevä vaihtoehto, sillä ne maksavat vähemmän ja säilyvät kaapissa pidemmän aikaa. Tämä voi kuulostaa koomiselta, mutta kananmuna on minulle yksi tärkeä lähde proteiinin suhteen, enkä näin ollen raaski "tuhlata" kananmunia leipomiseen ellei ole pakko. Kyllä, minuakin tämä naurattaa. Lieneekö säästäväisyyteni peräti geneettinen ominaisuus.. Valintaani ruokavalion suhteen ei liity erityistä ideologiamyrskyä, vaan enemmänkin makumieltymykset ja mihin vatsani on tottunut. Toki haluaisin tehdä mahdollisimman paljon ekologisia valintoja muun muassa laittamalla ruokaa itse, suosimalla litran jogurttitölkkejä purkkien sijaan jne. Luomun suosiminen on laiskaa, mutta onneksi sitäkin tulee tehtyä. Miten luomua kyseinen elintarvike sitten todellisuudessa onkaan verrattuna "tavalliseen", se jäänee mysteeriksi.
Kasvisruokavalion kohdalla painotetaan usein ekologisuutta ja terveellisyyttä. Tavallisesti "raskaan sarjan" vegetaristit variaatioineen kannustavat (vaiko painostavat?) täydelliseen kasvisruokavalioon, ainakin he joihin itse olen törmännyt. Tavoitteeksi asetetaan usein "täyskäännös" suoraan vegaaniuteen. Jostain kumman syystä vastapuolen reaktio on usein negativiinen, ja päivän kasvista vastaa grillimakkara vähintään 80%:n lihapitoisuudella. Jos minulle valistettaisiin kasvisruokavaliota lähes parsanvarrella huitoen ja mukavalla määrällä syyllistämistä, päätyisin itsekin korvaamaan jokaisen kasvispitoisen elintarvikkeen lihalla. Itse kannustaisin edelleenkin syömään kasvisruokaa säännöllisesti, mutta lihasta ei tarvitse luopua. Kyseen ollessa esimerkiksi tuoreista kasviksista, itsekin uskon ekologisuuteen. Myönnän käyttäväni myös soijatuotteita, joiden kohdalla ekologisuus voi puolestaan olla todella kaukana, kiitos prosessoinnin ja viljelytapojen. Palmurasva ei ole aineena tuttu. Kun yritin etsiä kyseisestä aineesta tietoa, sain käsityksen että rakas palmuöljymme olisi mahdollisesti lähtöaineena. Korjatkaa ihmeessä jos oletukseni on virheellinen! Tätä ainesta kuitenkin löytyy muun muassa parista Alpron tuotteesta, kuten vaahdotettavasta soijakermasta. Toisaalta tälle tuotteelle voi hyvinkin löytyä luontoystävällisempi vaihtoehto. Nyt kun vilja on muuttunut uudeksi demoniksi, en tiedä voiko tällaista ehdottaa kermavaahdon korvikkeeksi (siis heille joille kerman maku ei ole pakollinen osa itse ruokalajia). Suomessa pula-aikana muun muassa kermasta oli pulaa, eikä näin ollen kermavaahto ollut aivan helppo kuorrutus kakun päälle. Joskus pula-ajan ruokien ohjeita sisältävästä keittokirjasta löysin puolukkavaahdon, minkä raaka-aineina puolukoiden ohella käytettiin ruisjauhoja ja vettä. Kun kokeilin piruuttani ruisjauhojen ja veden muodostaman "vellin" vaahdottamista, suurena shokkina huomasin sen vaahdottuvan. Voisiko tällä suosia kotimaista rukiita ja saada vegaanisen version kaupan päälle?
Täydellinen kasvisruokavalio on myös vaihtoehto, mikä ei jokaiselle sovi. Itse voisin sellaista noudattaa halutessani, mutta tuttavapiirissäni on myös henkilöitä, jotka tarvitsevat ruokavalioonsa lihaa välttääkseen anemian. Toki yhtenä mahdollisuutena on syödä jatkuvasti rautatabletteja, mutta luulenpa monen testanneen olevan tietoinen niiden sivuvaikutuksista.. Mikäli jollekin asia ei tuota ongelmia ja kasvisruokaan liittyy voimakkaita ideologioita, hänelle tämä ratkaisu sallittakoon. Mutta jos terveys ja olotila kärsivät riittävästi, en menisi vaatimaan ruokavalion muuttamista sellaiseen suuntaan, mikä vaikuttaisi liikaa yleiseen hyvinvointiin. Tuntemani henkilöt harrastavat säännöllisesti "kasvisruokapäiviä", välillä useaankin otteeseen. En edusta matemaattisesti lahjakkaita, mutta näen tällaisen vaihtoehdon pidemmällä aikavälillä kannattavammaksi vaihtoehdoksi, kuin viikon vegaanihaasteen, minkä päättyminen johtaa lähimpään kebab -paikkaan nauttimaan tupla-annosta kaikkea muuta kuin falafelia. Nyt kebabin suosijat, älkää toki pahastuko, kyseinen ruokalaji tuli vain ensimmäisenä mieleen.
Millaisia neuvoja kahdeksan vuotta pesco-lakto-ovo -vegetaristina ollut voisi antaa? Todennäköisesti en mitään, mutta neuvojen antaminen on varsin mukavaa puuhaa, etenkin jos vertaa sellaisten vastaanottamiseen. Nyt jäin miettimään tuota puoliksi huumorilla heitetyn ruokavalion luonnehdinnan kirjoitusasua. No, minulla kasvisruokakaudet saattavat kestää välillä muutamia kuukausia, mihin osaksi vaikuttaa parempi osaaminen ruuanlaitossa verrattuna kalaruokiin. Aikavälit eivät ole ennalta suunniteltuja, vaan tulevan sen mukaan mitä ruokia tekee mieli, ja mitä tulee laitettua. Soijan ohella käytän palkokasveja, joista kaksi ehdotonta suosikkia ovat kikherneet ja kidneypavut. Myös vihreitä linssejä käytän tomaattipohjaisissa muhennoksissa/mössöissä. Tofua käytän tuskin lainkaan huonon saatavuuden vuoksi. Toki tofua saa kaupasta, mutta se mistä eniten pidän, pitää noutaa Hakaniemestä. Kasvisruokien ei tarvitse olla vaikeita tai monimutkaisia, vaan tavallisia kotiruokia, joissa liha korvataan soijalla tai palkokasveilla (tai tofulla). Jos maitotuotteet ovat "sallittuja" fetalla/kreikkalaistyyppisellä salaattijuustolla saa terästettyä keitot ja kastikkeet. Myös kärsivällisyydelle on käyttöä. En usko monen omaksuvan hetkessä kymmenniä ruokalajeja. Sen sijaan yksinkertaisista resepteistä voi ajan kuluessa ja luovuuden lisääntyessä tehdä variaatioita, aivan kuten liharuokienkin kanssa. Esimerkiksi lasagne taipuu perinteisestä moneen suuntaan sitä mukaa, kun uusia ideoita syntyy. Oli kyse mistä tahansa uudesta, liian raju aloitus tahtoo johtaa nopeaan lopettamiseen. Jos täysi siirtyminen kasvisruokaan ei innosta, se tuskin on suuri synti. Kun kannustan lihan "hyödyntäjiä" suosimaan silloin tällöin kasvisruokaa, kannustan itseäni samaan tapaan suosimaan välillä kalaruokia, tosin terveydellisistä syistä. Minulla on tavallaan sama haaste kuin heillä, joilla hemoglobiinin tason ylläpitäminen vaatii myös lihan osaksi ruokavaliota. Kyseessä on tosin tottumus ja makumieltymykset, mutta minulle ns. hyvien rasvojen saanti on välillä haasteellista. Toki leivän päälle menee levitettä ja juustoa (pahoja rasvoja kompensaationa?). Erityisesti rasvaiset kalat ovat loistava lähde pähkinöiden ohella. Hyvien rasvojen puute antaa kyllä merkkejä niin iholla kuin mielialassa.
Kasvisruokavalio ei siis ole aivan yksiselitteinen asia, oli kyse sitten ekologisuudesta tai terveydestä. Osalle se sopii täydellisesti aina onnistuneita makukokemuksia ja ruumiillista hyvinvointia myöten. Osalla kroppa taas tarvitsee hieman useammasta lähteestä ravintoa terveyden ylläpitämiseksi. Loppujen lopuksi syöminen on päivittäinen ja pakollinen toimenpide, minkä mielestäni pitäisi saada tapahtua ilman suurempaa päänvaivaa. Toki muutoksia tehdessä ajattelu ja pohtiminen ovat väistämättömiä asioita, mutta tottumisen myötä uudet asiat muuttuvat rutiineiksi. Mielestäni lihaa syövän henkilön ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, mitä hän on lautaselleen valinnut. Ihminen kuitenkin on alkujaankin sekasyöjä. Osalle sopii täysi kasvisruokavalio, osalle ei. Valinta on kuitenkin henkilökohtainen päätös, eikä sen perusteella tulisi tuomita koko ihmistä. Ja kuten olemme huomanneet, esimerkiksi vegaaninen ruokavaliokaan ei välttämättä ole se ekologisin vaihtoehto etenkään silloin, jos markkinoinnin keinot purevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti