Koska viimeiset viisi päivää tehtävineen ja kommelluksineen ovat vieneet kaiken vähänkin syvällisempään pohdintaan tarvittavat resurssit, pysyttelen hieman pinnallisemmissa aiheissa, joista tälläkin kertaa valitsin liikunnan. Meikit ja vaatteet ovat nimittäin aiheena sellaisia, että minulla ei ole varaa kommentoida niihin muuta, kuin että meikkiä viitsin käyttää vain juhlatilaisuuksissa tai niissä harvoissa illanvietoissa mitä nykyään viitsin/jaksan harrastaa, ja vaatteiden tulee olla käytännölliset. Jotenkin vaikea uskoa, että vajaa kymmenen vuotta takaperin harrastin goottityyliä korsetteineen. Mutta mitäpä liikunnasta tällä kertaa? Ehkä olen väärässä, mutta ajoittain tuntuu siltä, että monilla ihmisillä liikunta ja sen aiheuttamat kustannukset ovat oma haasteensa, ja että ilmainen liikunta koetaan ajoittain vaikeaksi toteuttaa. Vaikka luistelu vie jossain määrin rahaa, itse yritän parhaani mukaan hyödyntää ilmaisia keinoja liikkua ja treenata. Välineet ovat valitettavasti harvoin ilmaisia, mutta itse olen löytänyt mukavasti tapoja treenata ilman erityisiä maksuja, jos välineitä ei lasketa.
Jääharjoittelussa hyödynsin usein yleisövuoroja ohjattujen harjoitusten sijaan. Kiitos kevään opintojen aikataulujen, pystyin parhaimmillaan treenaamaan jäällä kuudesti viikossa. Toki yleisövuorojen määrä riippuu paikkakunnasta ja jäähallin käytöstä, mutta suosittelen lämpimästi yleisövuorojen hyödyntämistä. Plussana erityisesti aamuvuoroissa on usein hyvä jää, ja vähän luistelijoita, etenkin arkena (mikäli silloin vuoroja sattuu olemaan). Miinuksena ns. kaikkien saavutettavissa olevaan aikaan ovat huonompi jää, mikäli siistimistä tehdään harvoin ja ruuhka. Toisaalta vaikka väkeä olisikin paljon, perusluistelun ja vähemmän tilaa vaativien elementtien harjoittelu saa lisäkerran. Kuntosalilla käyn todella harvoin. Yliopiston kuntosali on varsin laadukas, mutta kallis jos usein käy. Ulkona olevat laitteet ja mahdollisuus niiden käyttöön ovat vuodenajasta riippuvaisia, mutta hyödyntäminen kannattaa. Monella paikkakunnalla on todennäköisesti lenkkipaikoilla jonkinlaisia laitteita. Vaikka puu näyttäisi kuluneelta, aina kannattaa kokeilla. Esimerkiksi sillä kuntoilupaikalla mitä itse hyödynnän, on leuanvetotanko, metalliset puolapuiden tapaiset "tikkaat", lauta vatsa -ja selkälihastreeniä varten, renkaat, sekä tangot dippipunnerruksia tai vatsarutistuksia varten. Tässähän sitä riittääkin! Selkätreenin teen yleensä asettumalla laudalle vatsalleni ja sitten vain nostamaan jalkoja niin, että selässä tuntuu. Tangoilla saa kätevästi treenattua vatsalihaksia nostamalla jalkoja suorana ylös. Kun polvet vetää koukkuun ja siirtää puolelta toiselle, myös vinot vatsalihakset saavat harjoitusta. Tuolle tasolle jossa selkätreeni tapahtuu, voi myös hypätä (puhtailla kengillä ihan kohteliaisuudesta), mikä on kätevä tapa harjoittaa hyppyjen korkeutta. Samaisella paikalla tulee harjoitelta kierroshyppyjä, kaksoishyppyjä yms. Lihasvoimaa voi harjoittaa erilaisilla askelkyykyillä (eteenpäin ja sivuttain, tai lisäämällä väliin esim. vaa'a tasapainon harjoittamiseksi), jännehypyillä tai vaikkapa yhden jalan kyykyillä. Nilkkapainojen kanssa tehoa tulee mukavasti lisää. Plussat: hyvällä säällä harjoittelu käy rentoutumisesta. Miinukset: vatsallaan laudalla ollessa kalliit treenivaatteet saavat pölyä koristeeksi. Plussat: kalliita treenivaatteita ei siis tarvitse hankkia.
Myös urheilukentästä on tullut toinen suosikki. Juoksun ohella paikalla voi harjoitella vaikka mitä aina hyppyharjoituksista kärrynpyöriin ja vaikka kuperkeikkoihin, sillä juoksurahan keskellä on mukava nurmialue. Renoilla olevissa mäissä voi hyvin tehdä mäkispurtteja treenin monipuolisuutta lisäämään. Katsomon portailla voi puolestaan hyppiä, tehdä nousuja ja myös kevennettyjä punnerruksia portaaseen nojaten. Punnerrus -tai lankku -asennossa voi myös tehdä vatsalihastreeniä astumalla ristiin puolelta toiselle. Jos tästä nyt sai tolkkua... Kaiteita voi puolestaan hyödyntää venyttelyssä ja nurmella voi kuivalla säällä tehdä keskivartalon treenin, eli selät, vatsat ja kyljet. Plussat: monipuolinen treeni onnistuu niin pitkälle kuin mielikuvitusta riittää. Miinukset: nokkoset ja mahdolliset maassa olevat muurahaispesät tuovat hieman epämukavuutta.
Nyt rullisten kanssa avautui jälleen uusia treenimahdollisuuksia. Tässä välineet maksavat, mutta itse harjoittelu tulee sen verran edulliseksi, että pidemmän päälle maksettu hinta kyllä palautuu. Tavallisten rullaluistimien kanssa pääsee harjoittelemaan sekä kestävyyttä, tasapainoa että reisilihaksia (ja niitä jotka seuraavana päivänä ovat jumissa). Taitorullaluistimien kanssa riippuvuus jäähalliin saa siirtyä toisaalle. Toki nämä ovat vaikeammat ainakin alkuun, mutta tuntuman löydyttyä voi harjoitella aika lailla samoja elementtejä kuin jäällä. Aikaa mikä tuntuman löytymiseen menee, ei kannata murehtia. Toki jokaisella oppiminen tapahtuu eri tahtiin, mutta itse pääsin axelia laskematta yksöishyppyihin toisella harjoituskerralla. Toisaalta pieni haaste on suuri etu jääharjoittelua ajatellen, sillä luulen/toivon jääharjoittelun tuntuvan paljon helpommalta näiden rinnalla. Vaikeus ei tosin minua haittaa, sillä näin kahden kerran perusteella harjoittelu Snow Whiteilla on ollut todella mukavaa. No, ensimmäinen kaatuminen on vielä kokematta, mutta eiköhän tässä ole kolhuihin totuttu. Plussat: loistava harjoittelutapa kun jäätä ei ole, ja hyvää lisähaastetta. Miinukset: en suosittele jos haluat kaiken onnistuvan ilman harjoittelua. Sama pätee ns. tavallisiin rullaluistimiin. Tuntuman ja tekniikan löytyminen vie oman aikansa, mutta kehotan tässä vaiheessa yrittämään uudelleen myös ensimmäisen kerran jälkeen, sillä uuden oppimisesta tulee harvinaisen mukava olo. Taitorullaluistelussa harjoittelupaikan suhteen on tosin se haaste, että pelkkä asfaltti tai betoni eivät riitä, sillä minun taidoillani kaltevuutta olisi hyvä olla mahdollisimman vähän.
Vähän tiivistetymmin lisään kuntopyörän ja juoksumaton ilmaiset korvikkeet: pyöräily oikealla pyörällä ja hölkkääminen vaikkapa maastossa. Asfaltti tai muu kova alusta tahtoo tuntua nivelissä hieman ikävältä. Pyörä (ja kypärä!!!!) on pyöräilyssä varsin oleellinen osa, mutta hölkkääminen vaatii lähinnä hyviä kenkiä. Aivan ilmaiseksi sellaisia harvoin saa, mutta itse olen viihtynyt Lidlin juoksukengissä, jotka maksoivat huimat kymmenen euroa.
Tässä oli ainakin jotain, vaikka joskin ympäripyöreitä keinoja liikkua ilmaiseksi, tai ainakin edullisesti. Välineillä on taipumus maksaa enemmän tai vähemmän, mutta monet niistä kestävät pitkään. Tosin minulla lenkkarit kuluvat yhdessä kesässä merkistä huolimatta, minkä vuoksi Lidlin kengät tulevat pitkällä tähtäimellä halvemmaksi kuin 100 euron Niket, jotka myös saan kulumaan yhdessä kesässä. Vähän laadukkaampi ja muuhun kuin kaupunkipyöräilyyn sopiva polkupyorä on harvoin halpa, mutta toisaalta uusia ei tarvita jatkuvasti. Oma polkupyöräni on jotain maasto -ja kaupunkipyörän väliltä ja iältään n. 16 vuotta vanha, tai kenties vanhempikin. Alkuvuosina ja niiden jälkeenkin käyttö tarkoitti lähinnä pienten matkojen taittamista hieman nopeammin, minkä vuoksi pyörä on säilynyt hyvin. Edelliset luistimeni palvelivat useita vuosia, kiitos kangaspäällysten ja ei jokapäiväisen käytön. Vain jalkani otti, petti ja kasvoi. Siis pahasti kieroon pituuden sijaan, mikä johti pakkoon hankkia uudet.
Apuvälineiden tai "varsinaisten" välineiden kanssa liikuntamuotoon X tulee jossain määrin hintaa, mikä riippuu välineestä. Joissain lajeissa ainakin pieni ohjaus on melkein välttämätöntä. Esimerkiksi ilman taitoluistelua joutuisin turvautumaan ohjaukseen taitorullaluistimien kanssa. Monissa lajeissa on hyvä ottaa selvää millainen harjoittelu on järkevää ja turvallista, mutta kiitos Internetin ihmeellisen maailman, ohjeiden saaminen on kohtuullisen helppoa monien lajien kohdalla. Joskus voi myös tehdä kompromisseja. Tankotanssissa kävin ohjatusti reilu vuoden, minkä jälkeen hommasin oma tangon ja harjoittelu pääsi jatkumaan. Tosin ilman opetusta alttius virheille kasvaa, ellei itse osaa olla huolellinen (mitä en todellakaan hallitse). Tällä hetkellä tangosta on valitettavasti tullut enemmänki liikuntaväline lajivälineen sijaan, mutta hyödyt ovat merkittäviä erityisesti keski -ja ylävartalon treenin suhteen.
Luulen että ns. valmiit paikat ovat jossain määrin vaikuttaneet sokaivasti moniin ihmisiin. Todellisuudessa mahdollisuuksia on paljon, mutta niiden huomaaminen on oma haasteensa. Itsellänikin tämä "valaistuminen" on tapahtunut hitaaseen tahtiin, ja projekti jatkuu edelleenkin. Vaikka tekstissä oli ajatuksia ja kokemuksia ilmaisista tai ainakin pidemmällä tähtäimellä edullisista keinoista liikkua, monissa liikuntamuodoista uskon ohjauksen tai ainakin hyvän perehtymisen olevan tärkeä osa aloitusta ja hyvän perusta rakentamista. Miten perustelen tuon lähes ärsyttävän pedagogishenkisen ohjeen? Helposti: liian innokkaasti harjoitellen hommasin itselleni rasitusvamman, mikä viihtyi vieraana useita kuukausia. Jos säännöllinen liikunta on tavoitteena, tällainen tuskin motivoi monia. "Älkää tehkö niin kuin minä teen/tein, tehkää mieluummin niin kuin minä sanon". Virheet.. se viimeinen keino saada itselleen osa auktoriteetin ihanuudesta.
Ilmaisten tai edullisten liikuntamahdollisuuksien löytäminen ei liene helppoa, minkä vuoksi en suosittele potemaan huoma omaatuntia jos viikon kuluessa ideoiden määrä vaihtelee nollan ja yhden välillä. Olen asunut tällät paikkakunnalla muutaman vuoden, ja mainitsemani löydöt ovat kerääntyneet sinä aikana. Jos taloudellinen tilanne sallii, en todellakaan patista luopumaan maksullisista liikuntamuodoista, mutta suosittelen ohelle muiden mahdollisuuksien hyödyntämistä ainakin satunnaisesti, sillä koneneena ja virheen tehteenä voin todeta, että tapojen pinttyminen yksittäisin tapoihin tahtoo tuoda ongelmia mukanaan viimeistään silloin, kun se ainoa keino syystä tai toisesta poistuu.
Näiltä näkyminen toivotan mukavaa viikonlopun loppupuolta itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti