Treenikuulumisia: Vähän kevennystä ja vähän uutta

Huhtikuu alkaa olla lopuillaan, mikä tarkoittaa syys- ja kevätkauden päättymistä. Kieltämättä nuo yleisöjäät saisivat jatkua vielä toukokuussakin, mutta kaikkea ei voi saada. Tämä viikko on siis viimeinen viikko ennen kesäkautta. Jotenkin tuo kesäkausi tuntuu ironiselta käsitteeltä, ainakin jos katsoo lämpömittaria. Vaikka jääajan vähentyminen hieman harmittaa, kieltämättä odottelen myös kesäkautta. Taitorullaluistelua en ole vielä päässyt testailemaan, mikä osaksi johtuu kiireestä ja osaksi keleistä. Mutta eiköhän tässä vielä ehdi.. Mutta mitenkäs se treeni on viime aikoina luistanut?

Pientä väsymystä

Tällainen pirulainen on tosiaan kiusannut viimeisen parin viikon ajan. Luulen että kyseessä on monen tekijän summa, mutta lopputulos on yksinkertainen: Kroppa ei ole ehtinyt palautua. Taustalla ei suoranaisesti ole liian vähäinen lepo ja raju treeni. Tai oikeastaan levolla on merkitystä. Opiskelun puolella on ollut keskimäärin työläämpää, mikä yllättäen on vienyt oman energiansa. Myös tämä olisi kaiketi vaatinut oman lepomääränsä, mikä sitten ei toteutunut ravaamalla paikasta toiseen ja käyttämällä lepohetket opiskelujuttuihin.

Eli sellainen ”oikea” lepo on jäänyt liian vähälle. Yleensä liikunta on eräänlainen henkireikä, mutta jossain vaiheessa tarvetta olisi myös ajankäytölle johon ei liity treeniä, opiskelua tai velvollisuuksia ylipäänsä. Viimeisen muutaman päivän sisällä väsymys lisääntyi, mutta sillle löytyi jo helpommin diagnosoitavissa oleva tekijä: Flunssa. Tilanne etenee todennäköisesti perinteiseen tapaan, eli oma tilani ei ole mitenkään vakava, mutta draaman vuoksi kuuntelu- ja viestintäetäysyydellä olevia käy sääliksi.

Salilla: Vastuksen vähentämistä

Flunssa tietenkin vaatii lepoa, mutta flunssan ulkopuolella ainakin salitreeniin tulee vaihteeksi kevennystä. Samaa kevennystä harrastin paria viikkoa ennen kilpailuja, sillä kissaohjelma vei suuren määrän energiaa. Nyt kisaohjelmaa ei harjoitella lainkaan samaan tahtiin, eli tavoitteena on antaa kropalle hieman kevyempi kausi. Suunnilleen joka toisella kerralla lisään tosin toistomäärää, mutta suurempi vastus saa jäädä ainakin viikoksi, ehkä kahdeksikin pois. Tämän jälkeen lisäilen sitä taas asteittain.

Mainittakoon vielä, että tuohon vastuksen vähentämiseen ei kuitenkaan liity ruuasta karsimista. Itse asiassa päinvastoin. Lisäykset tulevat pääasiassa hiilihydraattien muodossa, mutta myös proteiinia saa tulla hieman lisää. Tosin lisäykset tapahtuvat pienissä erissä. Tämä on hyväksi havaittu toimintatapa, sillä lisäykset ovat jääneet tavaksi.

Kehonpainotreeniä ja akrobatiaa

Tuo kehonpainotreeni on lähinnä ”tutustumista” punnerruksiin ja liikkeen variaatioihin. Lisäksi olen saanut aikaiseksi ottaa leuanvedot mukaan ”liikeskaalaan”. Pakko myöntää että mikään mestari en tuossa liikkeessä ole, eli hurjilla toistomäärillä en voi kehuskella. Mutta viis siitä, liike tuntuu hyvin niin käsissä kuin yläselässä. Menee siis oikeaan osoitteeseen. Myös jalat ylös tangolle on hauska liike, ja vatsalihakset saavat tehdä kunnolla töitä!

Tuo kehonpainotreeni toteutuu myös plyometrisessä harjoittelussa. Viime aikoina olen lisännyt ”rataani” myös punnerrusliikkeitä, jotta myös ylävartalo saisi hieman tekemistä. Mutta tästä myöhemmin lisää..

 Riittävän kaukana? :D

Akrobatiapuolelle kuuluu hyvää. Vaikka mitään suuria harppauksia en ole tehnyt, noissa perusliikkeissä alkaa olla sujuvuutta. Haasteena on vain jalkojen ojentaminen hieman nätimpään asentoon.. Keskiviikkona tuo käsilläseisonnasta siltaan sai pientä edistystä, sillä ekan kerran pääsin sillasta ylös keikahtamatta kyykkyyn tai peffalleni! Ns. telinevoimistelu -tyyppisiä liikkeitä on hieman hankala harjoitella, sillä kaipaisin siihen patjoja tai muita pehmusteita. Toisaalta nykyisiä liikkeitä voi rikastaa ottamalla ideoita rytmisestä voimistelusta. Oikeaoppisesti liikkeitä tuskin teen, mutta pienet liikesarjat piristävät kummasti!

Jäällä: Vähemmän eri elementtejä yhdelle kerralle

Olihan tämä teoriassa mielessä jo vuosi takaperin, mutta soveltaminen käytäntöön ei ollutkaan helpoin homma. Eli nykyään panostan erityisesti hypyissä maksimissaan 2-3 hyppyyn, mieluummin kahteen. Muu menee muutamalla toistolla, eli kertauksena. Tämä muutos on osoittaunut kehityksen kannalta todella hyväksi. ”Pakko tehdä” -asenne on vähentynyt, ja laatuun on helpompi kiinnittää huomiota. Lisäksi muita hyppyjä on viimeinkin tullut kokeiltua yksöisinä, yhdistelminä ja pienellä nurinalla jopa eri lähdöistä.

Pirueteissa olen pyrkinyt harjoittelemaan myös sellaisia asentoja, jotka vaikeutensa vuoksi ovat jääneet vähemmälle. Kyseessä ei siis ole suoranaisesti vaikeat piruetit. Olen vain yksinkertaisesti aika huono muutamissa asennoissa, enkä näin ollen ole niitä harjoitellut. Fiksua vai mitä? No, nyt olen harjoitellut muutaman pakollisen toiston mm. taivutuspiruettia sekä tavallista kiihdytyspiruettia. Jälkimmäisessä ei ole muuten mitään vikaa, mutta se parin metrin matkustaminen on vähän huono juttu.. Uutena asentona on tullut ”harppipiretti”, mikä ei tosin ole kaikkein esteettisin asento.

Käänteet ovat viimeinkin tulleet harjoitteluun mukaan. Nyt kun ulkokäänteet sujuvat, olen masokistisesti alkanut kokeilla käänteitä takaperin. Mitenkö on mennyt? En tykkää! Sisäkäänteitä teen lähinnä eteenpäin, mutta kai niitäkin voisi kokeilla takaperin...

Yhteenvetoa

Kisojen jälkeinen treenisuunnitelma on siis toteutunut kohtuullisesti. Ehkä se keventäminen jäi vähemmälle, mistä kroppa hieman nyt muistuttelee. Mutta kuten totesin, opiskeluun liittyvällä stressillä on oma osuutensa. Ja tuo flunssa tietenkin toi pisteen i:n päälle. Mutta onneksi suunnitelmat ovat viimeinkin saavuttaneet käytännön, eli vähemmän vastusta niin kauan kuin on tarvis, ja sitten varovainen lisääminen.

Jääharjoittelu tulee tosiaan ensi viikolla vähenemään. Toivon kovasti että kelit suosisivat ulkoilua, sillä kaipailen jo kovasti ulkotreeniä! Juoksulenkit saavat jäädä odottelemaan siihen asti kun flunssa on poissa, sillä onhan tässä jokunen kuukausi aikaa jolkotella ennen seuraavia lumia.

Jos ensi viikosta alkavaa treeniä pitäisi luonnehtia yksinkertaisesti, luulen että kuvaavimpia ovat uuden kokeileminen (vaikka vähän ujostellen), stressittömyys sekä ei pakkoa. Tavoitteita tulen tekemään, mutta ne ovat lähinnä osa suunnitelmallisuutta. Tavoitteet antavat suuntaan sille mitä harjoittleen, mutta minun ei ole pakko saavuttaa mitään. Toki tässä on vähän positiivinen kääntöpuolensa, sillä tällaisella asenteella onnistumisia on yleensä tullut. Kun tekee asioita ilman pakkoa, rentous vie kummasti eteenpäin!