Kisat ohi, mikä fiilis?

Kisat takana ja hengissä selvittiin! Mitaleja ei tällä kertaa herunut, eikä sijoituskaan ollut ihan paras mahdollinen: 5/6. Koska pisteytys ei tapahtunut nk. tähtiarvostelun mukaan, jäi tieto mahdollisesta kehityksestä saamatta. Toiseksi viimeinen.. jos pelkkää sijoitusta katsoo, eipä tuossa ole kehuskelemista. Mutta en silti osaa asiaa harmitella, vaan olen peräti tyytyväinen eiliseen luisteluun! No, teknisiä mokia sattui, ja kieltämättä yhden piruettiyhdistelmän lässähtäminen jäi hieman harmittamaan. Mutta elämä jatkuu, ja kokonaisuudessaan kisoista jäi hyvä fiilis! Miten sellainen on mahdollista tällaisella sijoituksella? 

Valmistautumisaika
Ohjelman työstäminen alkoi tosiaan tammikuun lopulla, eli aikaa oli alle kaksi kuukautta. Kiitos loistavan valmentajan ideoiden, omat ideani saatiin muokattua sellaiseen muotoon, että lopputuloksena oli mielettömän kiva koreografia! Helmikuussa puolessa pääsin ensimmäistä kertaa kokeilamaan "valmista" ohjelmaa musiikkiin. Tietenkin sisältöä oli liikaa suhteessa musiikin kestoon, ja sitten alkoikin kiireinen karsiminen. Ohjelma tuli valmiiksi muutamaa viikkoa ennen kisoja. 



Se muutama viikko menikin aika intensiivisen harjoittelun merkeissä, ja eikä homma todellakaan ollut mitään kevyttä! Noin viikkoa ennen kisoja sain homman siihen kuosiin, että suoritus meni oikein mukavasti nappiin musiikin kanssa. Eli sellaista rauhallisempaa hiomisaikaa ei ollut. 

Elementtien kehittäminen
Edelleenkään kaksoishypyt eivät olleet missään hyvässä kuosissa, eikä myöskään axel. Myös pirueteissa oli parantamisen varaa, eikä esim. Biellman tullut mieleenkään! Noin paria viikkoa ennen kilpailuja huomasin biellmanin onnistuvan, mutta turhan "pyöreällä" asennolla. piruetti lähti kuitenkin pyörimään yllättävän hyvin, ja päätin hieman riskeerata. Myös askelsarja alkoi kummasti sujua, vaikka ensimmäisillä kerroilla (jotka olivat muuten vasta helmikuun puolella) olin purskahtaa kiukkuiseen itkuun kun en meinannut oppia minulle aivan uusia askeleita! 

Hypyissä tapahtui kehitystä alle kaksi viikkoa ennen kilpailuja. Ensin axel sujui paremmin, sitten kaksoissalchow. Molemmissa virheellisen tekniikan kitkeminen jäi tosin vaiheeseen, ja toistoja tarvitaan vielä runsaasti. Kummassakin hypyssä kuitenkin saavutin sen sallittavan "vartin" vajauksen rotaatiossa, jolloin hyppy hyväksytään ns. virallisesti axeliksi tai kaksoishypyksi. Aikaisemmin onnistuneempia yrityksiä piti "hakea" pitkään, mutta eilen tapahtui kuitenkin ihme: onnistuin molemmissa lämmittelyssä ensimmäisellä yrityksellä! Valitettavasti itse ohjelman aikana meni huonommin, mutta nyt se miten hypyt onnistuivat lämmitelyssä, oli todella suuri harppaus aikaisempaan verrattuna. Sama kävi piruettiyhdistelmän kanssa. Vaikka epäonnistuminen sijoittui sopivasti itse kisatilanteeseen, harvinaisen hyvän version saaminen lämmittelyssä ekalla yrityksellä pienessä jännityksessä ei ollut ihan pieni saavutus. 



Vaativa musiikki
Olen vieläkin ihastunut musiikkiini koreografian ohella! Mikään helppo luisteltava tuollainen riverdance -musiikki ei ole, sillä askeltekniikan on oltava jo hieman varmenpaa jottei sotkeutuisi omiin jalkoihin. Lisäksi nopeutta vaaditaan, koska voimakas irlantilaistyyppinen musiikki ei ihan mene yksiin hitaan ja varovaisen luistelun kanssa.

 Yritä sitten soveltaa näihin tarkoitettu musiikki jäälle.. :D


Musiikkiin luistelu onnistui odotettua paremmin jopa kisatilanteessa. Vauhti oli hyvä (olisi voinut olla parempikin) ja suoritus meni juuri nappiin musiikin kanssa. Musiikkini ei anna pahemmin aikaa pohtia tai arpoa seuraavaa liikettä, eli skarppina on pysyttävä. Aion jatkaa saman ohjelman ja musiikin kanssa sekä kehitellä valmentajan avustuksella lisää riverdance -elementtejä sekä lisätä vaativuusasetta. Eli tähän homma ei jää!

Epäonnea luistelujärjestyksen suhteen
Voi kyllä.. meitä oli kuusi luistelijaa Gold -sarjassa. Luistelujärjestysarvotaan etukäteen, eli sattuma ratkaisee. Pahimpia paikkoja ovat ensimmäinen ja viimeinen, riippuen luistelijoiden määrästä. Ensimmäinen niin ikään avaa sarjan, ja joutuu heti lämmittelyn perään luistelemaan ohjelmansa läpi. Toisaalta osa kokee asian helpottavaksi, sillä turhaa miettimisaikaa ei ole. Osa taas kaipaa pientä lepuuttelua, jolloin toinen tai kolmas olisi ihanteellinen. Riippuen luistelijoiden määrästä, viimeinen joutuu odottamaan pisimmän aikaa. Minulle tämä ei sopinut lainkaan sillä tuntuma ehti kadota. Toisaalta onnistunut lämmittely tsemppasi kovasti. 



Jostain syystä itse luistellessä minua ei pahemmin jännittänyt, tai ainakin perinteinen tärinä oli kokonaan poissa. Lämmittelyn aikaiset onnistuneet hypyt ja piruetit eivät valitettavasti yltäneet itse ohjelmaan, mikä luonnollisesti harmittaa hieman. Mutta.. elämä jatkuu! Mokista huolimatta kokonaisuus pysyi eheänä ja esittäminen oli harvinaisen onnistunutta. Kuulostan ehkä huonolta häviäjältä, mutta osan mokista laitan pokkana luistelujärjestyksen piikkiin, vaikken kokonaan. Ns. odotusaikani oli tosiaan päälle puoli tuntia, mikä on oikeasti jo aika pitkä. Toisaalta sain todistettua itselleni pystyväni luistella melkein kylmiltäni. Olen itse asiassa aika toiveikas, sillä uskon varmuuden lisääntyvän syksyyn mennessä. Toki onnistumisia ei kannata ennustaa, sillä joskus vain menee pieleen ilman selkeitä diagnooseja. 

Pohdintoja ja suunnitelmia
Haasteita oli siis matkassa. Pari vuotta sitten ekassa ohjelmaluistelussa (ei edes virallinen kilpailu) hyydyin melkein kesken ohjelman. Kroppa tärisi eivätkä helpoimmatkaan elementit ottaneet sujuakseen. Seuraavana vuonna varmuus lisääntyi ja uskalsin jo edes yrittää vaikeampia hyppyjä itse ohjelmassa. Tekniikka oli vielä haparoivaa ja esittäminen hakusesssa. Nyt sain lämmittelyssä (eli jännityksen kera) vedettyä elementit ekalla kerralla harvinaisen hyvin. Vaikka onnistumiset eivät seuranneet itse ohjelmaan, tiedän kehittyneeni selkeästi ja aika lyhyessä ajassa. Olo kisatilanteessa on muuttunut rennommaksi, ja vauhti on lisääntynyt. 

 Kropan avaulua ennen kisoja..

Sijoitukseeni vaikutti moni asia: lyhyt valmistautumisaika, haasteellinen musiikki (oma valinta kylläkin) sekä luistelujärjestys. Lisäksi yli puolella osallistujista oli lähes katkeamaton tausta aluetason kilpaluistelijana, eikä 15 vuoden taukoa kuten minulla ja yhdellä toisella osallistujalla. Olen usein kritisoinut tuota asetelmaa, sillä tekniikka on minua kymmenen vuotta nuoremmilla, ilman taukoa harjoitelleilla entisillä kilpailijoilla hieman eri tasolla kuin meillä, jotka aloitamme aikuisena joko alusta, tai pidemmän tauon jälkeen. Sama pätee muidenkin sarjojen ikäluokkien yhdistämiseen. Koska luistelijoiden määrä oli liian vähäinen oli esimerkiksi Bronze -sarjassa luistelemalla samassa porukassa 50-vuotiaiden joukossa yksi 72-vuotias. Toivottavasti siis osallistujien määrä lisääntyy siinä määrin, että asetelmat saadaan joskus hieman tasapuolisemmiksi. Kyseessä on tosiaan vähäiset resurssit ja ajankäyttö, jolloin jokaisella ikäsarjalle ei saada omaan ryhmää, ei todellakaan ajatelemattomuus. 

 Ja pakollinen poseeraus!

Eli ohjelman harjoittelu ja hiominen jatkuu, mutta hieman pienimuotoisemmin. Todennäköisesti tulen jokaisella harjoittelukerralla vetämään ohjelman läpi helpotetusti ainakin kerran ja kokeilemaan uusia elementtejä. Riippuen miten kehitystä tapahtuu, toivon syksyyn mennessä saavavani axelia ja kaksoissalchowia parempaan jamaan, jotta laatupisteet nousisivat. Toisaalta haluan tekniikkaan varmuutta, jolloin onnistuneiden hyppyjen osuus lisääntyisi. Kaksoisritin haluaisin saada myös onnistumaan kunnolla, enkä näe mitään estettä asialle. Nyt tiedän mitkä asiat ovat pielessä, ja ryhdyn niitä korjailemaan. Haaveena olisi myös oppia kaksoistulppi. Liukujen näyttävyyttä ajatellen notkeutta saisi tulla hieman lisää, enkä näe sitä mahdottomana tavoitteena. Piruetit saisivat pyöriä hieman nopeammin, ja sitten jalanvaihtopiruetti pitäisi oppia.. se mokoma. 

Fiilis on todella positiivinen! Eilinen kisaohjelma antoi todella hyvin tietoa siitä missä mennään ja mihin tähdätään. Suunnitelmat ovat rungon tasolla selkeitä, mutta yksityiskohtia on mietittävä myös. Eli syksyllä uudestaan jos suinkin mahdollista!