Haaveena kokeilla kilpailemista aikuisiällä: Tietoa sarjoista, varusteista ja kilpailuista

Huhhuh.. viimeinen intensiivirutistus on alkanut, ts. viimeiset kisoja edeltävät harjoituskerrat. Edellisessä tekstissä tuli tosiaan käytyä läpi fiiliksiä ja suunnitelmia. Kyseinen teksti löytyy täältä. Kerta toisensa jälkeen on sama muistilista käytävä läpi, ja aina jotain jää viime tippaan. Itsehän en asiaan tietenkään voi mitenkään vaikuttaa.. Aikuisluistelussa on se mukava puoli, että jos kilpaileminen vähänkään kiinnostaa, sopiva sarja löytyy kyllä jokaiselle. Kisoihin valmistauessa on kuitenkin käytännön asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomio hyvissä ajoin. Tässä muutamia, veikkaisin että yleisiä pohdintoja sekä huomioita.

”Olen vasta aloittanut, enkä osaa kuin valssihypyn ja jotenkin kahden jalan piruetin”

Tämä ei tosiaan ole ongelma! Sarjoja löytyy ihan vasta-alkajista entisille huippuluistelijoille. Mikäli elementtipainotteisempi vapaaluistelu (free skate) vetää puoleensa, Steel –tai pre Bronze -sarjat ovat hyvä vaihtoehto. Sääntöihin kuitenkin kannattaa perehtyä tarkasti, sillä myös vasta-alkajien ohjelman sisältö sekä musiikin pituus on tarkoin määritelty.

Entä jos ikää on 30 vuotta enemmän kuin nuorimmilla kilpailijoilla? Tämäkään ei ole ongelma. Jokainen sarja on jaettu omiin ikäryhmiin, eli 60-vuotiaan ei tarvitse kilpailla 26-vuotiasta vastaan. Valitettavasti pieniä poikkeuksia voi joskus olla. Jos sarjaan on osallistunut todella vähän luistelijoita, laitetaan kilpailijat usein samaan sarjaan. Noin radikaalia eroa kuitenkin näkee harvemmin, ja aikuisluistelun suosio laajentaa myös ikähaarukkaa. Kuten aiemmin olen harmitellut, itse 32-vuotiaana kilpailen nuorten aikuisten kanssa, joilla on tausta kilpaluistelijana. No, teen parhaani oman taitotasoni mukaan.

Toinen mahdollisuus on osallistua ”vaparin” sijaan (tai lisäksi) artistic -sarjaan, jossa ideana on ilmaista, kertoa tarina tai ilmentää esimerkiksi jotain tunnetilaa. Artisticissa elementtejä ei ole, ja itse asiassa esimerkiksi hyppyjen ja piruettien määrä on rajoitettu yhteen. Jos perusluistelu on alkanut sujua, samoin askeleet, artistic voi olla myös sopiva vaihtoehto. Aika moni kilpailija osallistuu molempiin, itse tosin menen vain vapaaluisteluun. Syy: en ole perehtynyt riittävästi kyseisen sarjan luisteluun.

Mistä tiedän missä ja milloin kilpailuja on?

Tähän suosittelen Facebookin Vintage Skaters -ryhmää. Ryhmään julkistetaan säännöllisesti tiedot niin kotimaan kuin ulkomaidenkin kilpailujen tiedot. Lisäksi mainitaan ilmoittautumisaika, sarjat sekä muut käytännön asiat.

 Kansainvälisyyttä unohtamatta..

Kilpailuihin ilmoittautuessa on hyvä muistaa, että osallistuminen niin ikään maksaa. Toisin sanoen seuralle maksetaan osallistumismaksu. Lisäksi osallistumiseen vaaditaan lisenssi, johon liittyy yleensä kilpailulupa sekä vakuutus. Mikäli oman vaikuutuksen tapaturmavakuutus on riittävä, voi lisenssin ostaa ilman vakuutusta. Hinta riippuu ”paketista”. Lisenssejä ei kuitenkaan tarvitse osaa jokaisen kilpailujen kohdalla, vaan kautta kohden.

Ennen kilpailuja tulee laatia lista ohjelman elementeistä, jotka lähetetään kilpailut järjestävälle seuralle. Lista auttaa tuomareita seuraamaan ohjelman kulkua. Lisäksi heidän työtään helpottaa se, että he tietävät ennalta mitä luistelija tulee ohjelmansa aikana tekemään.

Miten saan itselleni kisaohjelman?

Tässä vaihtoehtoja on ihan mukavasti. Kisaohjelman voi laatia luistelija itse, mutta sääntöihin kannattaa paneutua riittävästi. Itse olen rakentanut ohjelmaa ns. kahdesta suunnasta. Olen edennyt musiikin inspiroimana, mutta samalla pistänyt listalle vaadittavat elementit. Näiden pohjalta ohjelma on syntynyt. Ohjelma aika usein muokkautuu harjoittelun myötä. Siihen kannattaa varautua, että musiikkiin luistellessa saattaa joutua tekemään paljon muutoksia, sillä musiikin kesto ja alkuperäinen koreografia eivät aina mene ihan yksiin. Itselleni näin on käynyt joka kerta, ts. musiikki loppuu kesken. Siinä vaiheessa olen karsinut ja oikaissut kohtia sen mukaan mikä toimivalta tuntuu, ja loppujen lopuksi musiikki ja koreografia ovat toimineet yhdessä.

Myös seuran ohjaajalta/valmentajalta voi pyytää apua. Kannattaa tosin varautua siihen, että jokaisessa seurassa aikuisluistelijoiden ohjelmiin ei panosteta ihan vain puutteellisten resurssien vuoksi. Kannattaa kuitenkin kysellä tietävätkö seurassa ketään, joka koreografian kanssa voisi auttaa. Itse kokeilin tänä vuonna tätä vaihtoehtoa ns. puoliksi, ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen! Ihan taloudellisista syistä teen mieluummin ohjelmat itse, mutta tämä oli investointina järkevä, sillä koin itsekin saavani vähän uutta näkökulmaa ohjelman tekoon. Myös luistelukavereista voi saada apua, eli heiltäkin kannattaa asiaa udella. Mikäli ketään sopivaa henkilöä ei entuudesta ole tiedossa, suosittelen jälleen tiedustelua Vintage Skaters ryhmässä.

Ohjelmaa kannattaa kuitenkin alkaa työstää hyvissä ajoin, sillä omaksuminen ja varmuuden löytäminen vievät aikaa. Tarkkaa aikaa en osaa arvioida, sillä jokaisen omaksumiskyky on yksilöllinen. Mikäli keväällä on tarkoitus kilpailla, on hommat järkevä aloittaa syyskaudella. Itse vedin homman todella viime tippaan. Vaikka ohjelma kohtuullisen hyvin meneekin, pari lisäkuukautta olisi ollut ihan mukava.. Tai jos kilpailut ovat tähtäimessä syksyllä, ei aloittamista kannata lykätä esimerkiksi kauden alkuun. Kiellettyähän se ei ole, mutta no.. jos kiire ei haittaa, mikä jottei!

Mistä varusteet?

Kisapukuja löytyy niin alan liikeistä uusina, kuin nettikirppareilta käytettyinä. Jälkimmäinen on luonnollisesti edullisin vaihtoehto. Ompelutaitoiset voivat tietenkin myös itse luoda kisapukunsa. Itse en niin taitava ole, mutta kokemuksesta koristelun osalta voin todeta, että aikaa kannattaa varata. Strassien kiinnitystä en ole kokeillut, mutta paljettien ompelu vaati kyllä aikaa ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä! Ja minä yleensä pidän näpertämistä vaativista projekteista..

Ompelimot ovat myös yksi vaihtoehto, mutta jo hintavampi. Toisaalta jos pukuun haluaa panostaa ja saada sen ns. omannäköiseksi, voi teettäminen olla todella hyväkin investointi. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että ompelijalla on jotain kokemusta tai ainakin tietämystä luistelupukujen tekemisestä. Puvun on kuitenkin oltava tehtäväänsä sopiva, eli joustettava ja oltava toimiva myös liikkuessa. Lisäksi on hyvä muistaa, että Suomen jäähallit ovat aika kylmiä, eli hihattomassa puvussa esim. ilman aluspukua voi luistelu muuttua aika vilpoisaksi. Kannattaa siis myös huomioda se, miten puvussa tarkenee. Vaikka kisaohjelman pituus ei kylmänsiedon suhteen ole päätähuimaava, liikkeiden tekeminen kroppa kohmeessa ei ole aivan helppo homma.

 Pukuloistoa elokuvasta "Blades of Glory"..

Puku voi olla tyyliltään rohkea, mutta ns. hyvän maun puolella kannattaa pysyä. Jos puku on esimerkiksi liian paljastava, on riskinä ns. asuvähennys pisteissä. Mutta jos joku on luistelukilpailuja seurannut, saa kangasta olla todella vähän jotta pisteisiin tulisi vähennys. Ja koska sosiaalinen media on ystävällisesti kiinnittänyt huomionsa luistelijoiden vaatteisiin luistelun sijaan, kannattaa varmistaa että puku pysyy päällä..

Entä kisapäivä?

Kisapäivänä paikalle kannattaa saapua hyvissä ajoin, eli ainakin paria tuntia ennen. Meikkien ja kampausten kanssa on hyvä huomioida se tosiasia, että wc-tiloissa saattaa olla muitakin. Eli jos esim. kampauksen saa laitettua valmiiksi, samoin esim. pohjustuksen meikille, aikaa säästyy mukavasti. Meikkien kanssa toisaalta on hyvä muistaa sekin, että lämmitellessä erityisesti silmämeikit voivat kärsiä, ellei kyseessä ole todella hikoilun kestävä tuote. Toisaalta rapatessa roiskuu..

Lämmittelyyn on myös hyvä varata aikaa. Monissa paikoissa verryttelyyn löytyy sopivat tilat, ja vuodenajasta sekä säästä riippuen homman voi tehdä myös ulkosalla. Itse poden sen verran jännitystä, että käytän lämmittelyyn runsaasti aikaa. Lämmittelyn aikana yritän herättää erityisesti keskivartalon lihakset kierroshyppyjen yms. kautta. Myös liikkuvuus pitää saada kuntoon, sillä ilman kunnon venytyksiä notkeutta vaativat liikkeet jäävät vajaiksi. Jännitystä olen saanut vähennettyä nostamalla sykettä riittävän kunnolla 2-3 kertaa. Käytännössä väsytän itseni sen verran, että pahin jännitys menee ohi.

Eväät kannattaa myös ottaa mukaan, sillä aikaa voi mennä kokonaisuudessaan useampi tunti. Lisäksi ennen ohjelmaa on hyvä saada kroppaan vähän energiaa. Kofeiinia ja liiallista nesteiden käyttöä kannattaa välttää. Kisapuku on ns. body -mallinen, usein myös aluspuku. Jos puku päällä tarvitsee käydä vessassa, on vaatteiden kanssa taiteilu hivenen ärsyttävää.. Luistimet kannattaa sitoa hyvissä ajoin, jotta nauhojen kireyden saa tunnusteltua. Lämmittelyä odotellessa on hyvä liikkua, vaikka se luistimet jalassa ja tamineet päällä onkin hieman rajoitettua. Kannattaa myös panostaa lämpimään takkiin! Verryttelyaika on yleensä viitisen minuuttia, minkä aikana suosittelen aivan esimmäisenä tunnustelemaan jäätä perusluistelun ja askelten kautta. Hyppyjä ei kannata tehdä paljoa, vaikka houkutus on suuri. Itse en aio tehdä kaksoishyppyjä kuin korkeintaa kerran. Piruetit on hyvä vetää kerran läpi, jotta jään tuntuma selviää. Kun ohjelman aika tulee, on hyvä muistaa että kokonaisuus ratkaisee, eivät yksittäiset elementit. Kun ohjelma on ohi, niiataan (miehet kumartavat) yleisölle.

Yhteenvetoa:

Muistettavaa siis löytyy, mutta kaikki asiat on hoidettavissa. Apua ja neuvoja voi aina kysyä, ja siihen suosittelen jälleen Vintage Skaters -ryhmää Facebookissa. Vaikka suoran käden tietoa ei löytyisikään, erittäin todennäköisesti joku osaa neuvoa tai ehdottaa ainakin henkilöä, jolta asiaa voi kysyä.

Ensimmäinen kerta on aina ensimmäinen kerta, ja kokemuksen perusteella voin sanoa, että aivan ilman minkäänlaista sählinkiä kisoihin valmistelu harvoin sujuu. Tai sitten muilla kaikki menee ongelmattomasti.. luulen kuitenkin etten ole ainoa. Aikuisten luistelukilpailut ovat tapahtumana varsin positiivisia jännityksestä huolimatta. Ryhmähenki on tuntemattomienkin kesken loistava, ja porukka kannustaa toisiaan todella hyvin! Toki kilpailuhenkisempiäkin löytyy aina, mutta vielä en ole törmännyt ”ylivakavaan” suhtautumiseen. Eli jos kilpaileminen vähänkin kiinnostaa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Osa ottaa kisareissut lomareissuna. Minulla ei ole kokemusta ulkomailla kilpailemisesta, mutta erityisesti Oberstdorffiin matkaava joukko näyttää menemmän enemmänkin lomalle kuin kilpailemaan.

Kukaan ei siis ole yli-ikäinen kilpailemaan. Taitotasoa ei myöskään tarvitse miettiä, sillä sarjoja löytyy jokaiselle joka pysyy pystyssä. Eli mukaan vaan jos innostusta löytyy!