Lisääntynyt unimäärä: Kuinka se on vaikuttanut?

Loppukesästä ennen lukukauden aloittamista otin tavoitteeksi panostaa riittäviin yöuniin. Riittävä minun kohdallani tarkoittaa noin kahdeksaa tuntia, vähän alle tai vähän yli. Tässä tavoitteessa olen pysynyt harvinaisen hyvin. Mutta jotta rehellisyys voittaisi, aivan jokaisena iltana nukkumaanmeno ei ole ajoittunut aivan ihanteellisella tavalla. Tällaisia iltoja oli sopivasti silloin, kun herätys oli reippaasti ennen kuutta. Muuten nukkumaanmenoaika on ollut sellainen, että tavoiteaika on saavutettu. Tätä minulla oli tosiaan sellainen käsitys, että pärjään hyvän alle kuuden tunnin yöunilla. Tavallaan pärjäsinkin, mutta toimintakyky oli... sanoisinkos että aika vajaanpuoleinen verrattuna nykyiseen. Millaisia muutoksia tämä nukkumistavoite on sitten tuonutkaan?

Pientä paranemista keskittymiskyvyssä

Tässä tosiaan on ollut pienimuotoista kehitystä, mutta asiaan saattavat vaikuttaa myös parit muut ”toimenpiteet”. Yöunien lisäämisen ohella olen pitänyt päivittäin pientä lakkoa somesta ja älylaitteista, ja pakottanut itseni tekemään asioita ilman vilkaisua puhelimeen. Ehkä jonkun korvaan tällainen voi kuulostaa naurettavalta, mutta myönnän yllättäneeni itseni vilkaisemasta puhelimeen vähän turhan usein!

Toisaalta nämä kaksi asiaa voivat linkittyä toisiinsa. Päivittäisten pienten älylaitevapaiden hetkien myötä minun on helpompi rauhoittua ja toisaalta olla miettimättä jokaista asiaa, jotka odottavat tekemistä. Kyse ei siis ole siitä ettenkö niitä tekisi, vaan siitä että keskityn niihin päiväsaikaan. Tästä syystä en lue sähköposteja tietyn kellonajan jälkeen, vaikka osa yliopiston opettajista muuten harrastaa (tärkeiden) sähköpostien laittamista hivenen erikoisiin kellonaikoihin. No, tapansa kullakin!

Parantunut keskittymiskyky on ilmennyt ihan vain kykynä lukea hieman pidempään niin, että ajatukset ovat tekstin sisällössä, askareiden tekemisenä alusta loppuun keskeyttämättä jonkun muun asian (ei siis aina puhelimeen vilkaisun) vuoksi. Jos koen jonkun toisen asian odottavan hoitamista, uskon jo muistavani sen vaikka tekisin ensin yhden asian loppuun. Lisäksi kykenen kirjoittamaan esseitä selkeästi intensiivisemmin ja pidempään, mikä on työskentelyn tehokkuun kannalta erittäin positiivinen ilmiö! Totta puhuen olen joutunut käyttämään pariin edelliseen esseeseen puolet vähemmän aikaa kuin aikaisemmin.

Mieliala keskimäärin parempi

Voi kyllä! Muutos on selkein pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Olen ollut selkeästi pirteämpi ja jopa optimistempi. Olen uskonut pystyväni sittenkin selviämään tehtävistä ja tuosta pirullisesta gradusta, kehittymään liikunnallisesti ja olemaan ehkä ainakin siedettävä ihminen. Yhteenvetona voisi todeta: Kaikki ei sittenkaan ole ”ihan p**kaa”. Tässä paljastettakoon, että stressitasojen noustessa minulla on taipumus kääntyä varsin tehokkaasti pessimismin puolelle. Ilmeisesti tuo pikkuisen lisääntynyt unimäärä on myös auttanut stressinhallinnassa.

Toisaalta mukana on hyvääkin onnea, sillä aika usein stressitasojen nouseminen johtaa myös yöunien laadun heikkenemiseenä. Tätäkin tapahtuu, mutta selkeästi harvemmin. Ilmeisesti levänneenä pääkoppani kykenee suodattamaan paremmin ulkoisten haasteiden aiheuttamat ”Ei tästä mitään tule” -ajatukset.

Parempi fyysinen kunto

Tämä on ollut todella piristävä muutos! Kunto on selkeästi parantunut, sillä olen sitä jaksanut harjoittaa. Toisaalta tälläkin on rajansa. Kun intensiivisempi treeni on jatkunut pidempään, kroppani kyllä tekee selväksi koska on lepopäivän aika. Mutta kokonaisuudessaan energiaa on riittänyt oikein mukavasti!

Toinen huomio kohdistuu palautumiseen, mikä on ollut tehokkaampaa. No yllätys yllätys.. Toki palautumisen nopeus riippuu paljolti siitä, miten kuormittava jakso on takana. Lisäksi merkittävä muutos on se, että nestettä ei kerry lihaksiin samaan tapaan kuin ennen. Tämä oletettavasti johtuu siitä, että paremmat työunet edesauttava lihaksiin kuormituksesta syntyneiden mikrovaurioiden paranemista. No, ainakin logiikka on selkeä.

Aikaansaamiskyky selkeässä nousussa

Junnaaminen on todellakin vähentynyt! Minulla oli aikaisemmin todella harmillinen taipumus ”unohtua” milloin minkäkin asian ääreen, ja siinä sitten kellokin raksutti mukavasti eteenpäin, ja suunniteltu aikataulu saattoi saada jopa parin tunnin viiveen. Kävin siis todella hitaalla, jos puhekieltä käytetään.

Nykyään minun on paljon helpompi nostaa ahterini istuimesta ja ryhtyä toimeen, oli kyseessä sitten koulutehtävä, lähteminen jonnekin tai epämieluisakin kotityö. Toki saamattomuuskohtaus iskee silloin tällöin, mutta ero aiempaan on selkeä. Tämä ilmiö on ollut siinäkin mielessä mukava, että yhdistettynä parantuneeseen keskittymiskykyyn rästitehtäviä ei pääse kerääntymään samoissa määrin kuin aikaisemmin. Ylipäänsä on ollut suorastaan mieltä ylentävää huomata, että saman päivän aikana voi treenata päälle kaksi tuntia, imuroida kämpän, lukea tenttikirjaa muutamia aukeamia, kirjoittaa esseitä ja harjoitella hieman soittoakin.

Ihon kunnon paraneminen

Tämä oli tervetullut muutos. Vähäinen unimäärä yllättäen ei tehnyt iholle hyvää. Väsymys ja stressi saivat naaman sekä kukkimaan, veltostumaan että muuttumaan sameaksi. Oikein edustavaa siis! Viis ulkoisesta ihonhoidosta, tulokset olivat mitäänsanomattomat.

Entäs nyt? Toki pintakuiva ihoni on vaatinut hieman lisäkosteutusta, mutta lisääntynyt unimäärä on selkeästi vaikuttanut myös peilikuvaan. Tummista silmänalusista en tule koskaan pääsemään eroon, sillä olen syntynyt sellaisten kanssa. Muuten ihoni on selkeästi eloisampi ja tasaisempi. No, aamulla pärstääni koristavat myös edustavat tyynynliinan tekemät painaumat.. Mutta kokonaisuudessaan muutos on positiivinen.

Yhteenvetoa

Keskittymiskyky, mieliala, iho, aikaansaamiskyky sekä palautuminen. Kaikissa näissä on tapahtunut positiivisia muutoksia yöunien lisäämisprojektin myötä. Tietenkään en aivan jokaisena yönä saa nukuttua tavoitemäärää. Joskus uni ei vain tule, mikä tavallisesti johtuu siitä, että katson yön parhaaksi ajatuksi pohtia kaikkea sellaista, mitä kannattaisi pohtia päivällä. Pohtimiseen käytetään luonnollisesti sen verran aikaa, että unimäärä jää korkeintaan muutamaan tuntiin. Järkevää eikö totta?

Mutta muuten motivaatio saada nukkumaanmenoaika riittävän aikaiseksi on korkea, ihan vain tulosten vuoksi. Olen ”vanhemmiten” muuttunut selkeästi aamuihmiseksi, minkä vuoksi nukkumaanmenoaikaan on kiinnitettävä huomiota. Mikäli minulla ei ole pakollista herätystä, herään automaattisesti kahdaksaan mennessä, minkä jälkeen en yleensä saakaan unta. Tuo kellonaika voi naurattaa heitä, joilla luonnollinen heräämisaika on paria tuntia aikaisemmin. Mutta no, ehkä kahdeksalta nouseva voi kutsua itseään aamuihmiseksi?

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikkoa kaikille!