Lisää kisapohdintoja: Huolimattomuusvirheitä ja pientä kilpailuviettiä

Vielä olisi hieman lisäpohdintaa kilpailuista. Tänä vuonna kisat osoittautuivat oikeaksi oppimistapahtumaksi, ja huolimattomuuden merkitys korostui jälleen. Toisaalta huomasin löytäneeni itsessäni aivan uusia, tai ainakin kadoksissa olleita piirteitä. Koska elämäntehtäväni ainakin ennen oli kritisoida ja haukkua kaikkea mahdollista, ja mahdollisimman mustavalkoisen lähestymisen kautta, mieleeni nousi yksi kritiikin kohde. Tekstissäni jossa otin sanojani takaisin liittyen fitness -urheiluun liittyvään kritiikkiin pohdin asioita, joissa olen huomannut hieman muitakin ulottuvuuksia yhden ja ainoan, eli oman totuuteni.

Muistan kritisoiseeni sitä, millaisen vaivan kilpailijat näkevät poseeratakseen lavalla määrätyn ajan verran. Oman kisasuoritukseni jälkeen tajusin, että tavallaan teen itsekin samoin: Harjoittelen paljon ja järjestelmällisesti tuon vajaan kolmeminuuttisen vuoksi. Sen lisäksi pukeudun strassipukuun, laitan tukkani ja vieläpä meikkaan. No, siihen vajaaseen kolmeminuuttiseen liittyy taas hieman muutakin kuin ihmettelyä (mihin tuskin poseerauksessakaan jää aikaa jos haluaa keskittyä asentoon ja hymyyn). Elementtien lisäksi pitäisi muistaa kädet sekä pitää ilme sellaisena, ettei näytä aivan sitruunaa syöneeltä. Toistan ehkä itseäni mutta: Kun kyse on rakkaudesta lajiin, on ihminen valmis vaikka mihin, ainakin ulkopuolisen näkökulmasta hulluuksiin. Millaista jälkeä tämänvuotinen hulluus sitten jätti?

Nyt huolellisuutta niiden sääntöjen kanssa!

Tämä virhe oikeasti kirpaisi, etenkin kun kyseessä oli puhtaasti oma moka. Muun muuassa askelsarjani menetti pisteet virheellisen reitin ja mahdollisesti myös sisällön vuoksi. Minua ei harmita suoranaisesti menetetyt pisteet, vaan syy niiden menettämiseen. Erityisesti tulevia kilpailijoita muistuttaisin ja kehottaisin perehtymään sääntöihin huolella. Pyytäkää myös apua henkilöiltä, jotka niitä osaavat tulkita paremmin. Pienenä lohdutuksena itselleni ja muille: Aikuisluistelijat joille näin ei käy ensimmäisillä kerroilla, edustavat vähemmistöä.

On tietenkin jokaisen oma valinta pelatako varman päälle vai ”maustaako” koreografiaa rajojen koputtelulla. Tällähän mm. team Rahkamo-Kokko loivat uutta jäätanssin saralla. Itse kuitenkin taidan jatkossa pysytellä ns. turvallisella alueella, ja jättää rajojen koputtelun esityksiin jos sellaista joskus harrastan. Kisakokemus oli kuitenkin sen verran positiivinen, etten asiaa jaksa liikaa murehtia. Olen kuitenkin ottanut opikseni, ja eilen alkoikin askelsarjan viilaus syksyn kisoja varten. Lisäksi ”katkaisen” pitkän piruettisarjan, vaikka se näyttävä ja haasteellinen onkin. Näin jälkeenpäin ohjelman kokonaisuus tuntuu tasaisemmalta, jos siirrän lentävän vaakapiruetin perään tulevan istumapiruetti -yhdistelmän loppuun. -Eikä tarvitse arpoa sääntöjen kanssa.

Vaikka kyse on ns. harrastekilpailuista, myös aikuissarjojen säännöt ovat oikeasti aika tarkat. Miksi näin? En tiedä. Toisaalta pidän asiaa positiivisena, sillä tarkat säännöt mahdollistavat sen, että kilpailijat ovat tasavertaisempia keskenään.

Huolellisuus myös suorituksen aikana

Tässä asiaan vaikutti toisaalta valmistautumisaika sekä luisteluani häiritsevät opiskelu. Kuvailin jo aiemmin valmistautumista tyyliin ”tehty juosten kusten”. Tämä todellakin on totta, ja valitettavasti sama meno näkyi kisasuorituksessa. Arkikielellä asian voi ilmaista näin: Olin todella huolimaton. Tästä syystä harjoittelen ohjelmaani tämän kevään (ja kesän?) aikana hitaasti ja huolella. Syksyllä kaaret ovat selkeät, askeleet huolellisempia ja hypyt laadullisesti korkeammalla piruettien vaadittavasta rotaatiosta puhumatakaan. Eli nopeus jää hetkeksi toisaalle.

Kisatilanne on aina kisatilanne. On luistelijoita, jotka kykenevät puhtaaseen suoritukseen jokaisella hetkellä. Monella heistä ohjelma ja elementit ovat toisaalta niin varmalla pohjalla, että ohjelma sujuisi vaikka nukuksissa. Oma tekniikkani taas vaatii vielä hiomista, ja se projekti pääsee vihdoin alkamaan. Olin asiasta kyllä tietoinen ennen kisoja, ja ns. hienosäätö oli suunnitelmissa. Harjoittelu ei tietenkään aina takaa parempaa menestystä, mutta ainakin se lisää sellaisen todennäköisyyttä.

Kilpailuviettini heräsi!

Näin pääsi käymään, ja olen jopa hieman järkyttynyt! Olen siis vuosien ajan ollut äärimmäisen huono kilpailija (ja huono häviäjäkin?), mutta nyt innostus heräsi! Itsekseni nauroinkin, että ilmeisesti ei tarvita kuin kohoaminen viimeisestä toiseksi viimeiseksi niin johan kilpaileminen houkuttelee enemmän! Eihän tämä puuha niin kuoleman vakavaa ole, mutta ehkä pieni orastava kilpailuvietti voi olla hyväksikin ihan elämässä ylipäänsä. Nyt en tarkoita ylimennyttä kilpailuhenkisyyttä jossa henkilön täytyy voittaa myös asioissa joissa kukaan ei kilpaile, vaan sellaista pientä halua yrittää suoriutua hieman aiempaa paremmin. Loppujen lopuksi kilpailen eniten itseni ja omien suoritusteni kanssa.

Mitään sijoittumistavoitteita en syksylle halua asettaa, sillä kuten totesin kisojen jälkeisiä fiiliksiä käsittelevässä tekstissäni asetelman epätasaisuutta, mukana on myös entisiä kilpaluistelijoita. Henkilö jolla harjoittelu on ollut yhtäjaksoista viimeisen, lähes parinkymmenen vuoden ajan on hieman eri tasolla kuin minun, joka on 15 vuoden vuoden tauon jälkeen luistellut nelisen vuotta. Lisäksi minullahan ei ole taustaa kilpaluistelijana, vaan oli maksimissaan kahdesti viikossa harjoitteleva harrastelija.

Mutta tosiaan, nyt toivon kovasti että kilpaileminen syksyllä onnistuisi! Kilpailujahan järjestetään yleensä vasta loppusyksystä, mikä toisaalta takaa mahdollisuuden valmistautua virallisen kauden alettua. Nyt keväällä ja kesällä hion siis sekä ohjelmaa että tekniikkaa. Minua ehkä hieman houkuttelisi kokeilla myös Tallinnassa järjestettäviä kisoja, mutta täytyy katsoa millainen elämäntilanne ylipäänsä on silloin, koska elämäni opiskelijana on todennäköisesti ohi, ja potentiaalinen työtilanne pakottaa määrittelemään uudelleen treenimäärät- ja ajat. Onneksi asioilla on tapana järjestyä. Mutta kävi miten kävi, kovalla innolla odottelen seuraavaa mahdollisuutta laittautua tuota alle kolmeminuuttista hetkeä varten!

Mukavaa viikkoa kaikille, toivotaan että kunnon kevät suostuisi saapumaan pian!