Haaste aikuisille: Temppuiluliikkeitä osa 1.

Aikuisikä on laaja käsite. Harmillisen usein tähän ikäkauteen liittyy paljon rajoja, tavallisesti fyysisiä. Toisaalta myös ”henkisiä”, vaikkei tuo käsite oikein sovikaan kontekstiin. Olen siis ajoittain lapsenmielinen ja sitäkin useammin kykenen kiukuttelemaan kuin viisivuotias. Sen verran olen kuitenkin muuttunut ”jäykkikseksi”, etten ihan ymmärrä mitä hauskaa on juosta päättömästi ties mitä kuviota kieli ulkona ja kuunnella miten ääni värähtelee juoksuaskelten tahdissa. 1-2 -vuotiaalle tämä sen sijaan on normaalia. Voisin toki kokeilla, mutta todennäköisesti aika nopeasti poliisisetä pyrkisi juttusille.

Viime syksystä lähtien innostui akrobatiasta, siis jos sitä sellaiseksi voi edes luonnehtia. Tietenkin minulla helpottaa melko pitkä tausta aktiiviliikkujana, mutta ei jokainen liike ainakaan alussa mennyt aivan kevyesti. Itse asiassa mikään ei ole suoranaisesti kevyt. Asiaan saattavat vaikuttaa tilat, ja toisaalta pieni estyneisyys. Moni liike on kuitenkin kehittänyt lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Harjoittelukin on ollut jopa hauskaa! Siksi uskaltauduin heittämään aikuisihmisille pienen haasteen: kokeilkaapa seuraavia liikkeitä!

Yllytys/haaste on kohdistettu aikuisille, joilla ei ole liikkeitä estävää fyysistä perussairautta, jotka eivät ole raskaana, 39 asteen kuumeessa, jokin raaja kipsattuna, ole (liikaa) alkoholin vaikutuksen alaisena yms. Kategoria jota listassa ei mainittu, joutuu tyytymään maalaisjärkeen. Yksi vielä! Liikkeet eivät sovellu heille, jotka jo entuudestaan tietävät vihaavansa kaikenlaista temppuilua, ja näkevät punaista ajatuksesta astua ristiin tavallisen askeleen sijaan.

Mutta ennen yhtäkään liikettä:

Huolellinen lämmittely

Olen ehkä tylsimys, mutta jos alkulämmittelyn skippaaminen johtaa urheiluvammoihin, voi asianomainen todellakin vain katsoa peiliin. Vahinkoja ja huonoa tuuria voi olla, mutta kunnon lämmittely ja riittävä venyttely ennaltaehkäisevät todella monia haavereita. Lämmittelyn idea on tehostaa verenkiertoa ja saada lihakset hieman elastisemmiksi. Näin monenlainen ”temppuilu” sujuu mukavammin. Itse pyrkin aika nostamaan sykettä alkulämmittelyn yhteydessä, koska silloin kroppa todellakin herää. Mitään järkyttävää kestävyysharjoitusta en todellakaan tee, mutta pieni hikoilu kertoo että kroppa on lämmennyt. Tämän jälkeen venyttelykin käy mukavammin. Tässä ehdotuksia alkulämmittelyyn:

• Naruhyppelyä, paikallaan juoksua (tai liikkuenkin jos on tilaa), salilla kuntopyörä, stepperi, crosstrainer tms. Käytettävä aika on yksilöllistä. Osalla hiki tulee pintaan ja lihaksetkin lämpiävät minuutissa, osa tarvitsee useamman minuutin. Tässä kohtaa kannattaa valita aika ihan tuntuman mukaan.
• Eläinliikkeet toimivat avaavina liikkeinä. Ohjeita löytyy täältä.
• Tai sitten kroppaa voi availla notkeusharjoitteilla. Sellaisia löytyy täältä.
• Huolellinen venyttely: lonkankoukistajat, reidet, selkä, kädet, niska, hartiat ja kyljet.

Kunnolla kyykkyyn

Tästä on hyvä aloittaa! Ai miksi pitäisi kokeilla tuollaista itsestäänselvyyttä? -Koska kaikki aikuiset (eivätkä lapsetkaan) pääse kunnolla kyykkyyn. Nyt ei haeta pientä polvien koukistamista, vaan ahteri kunnolla lähelle lattiaa. Jos kantapäät osuvat lattiaan, olet voittanut!

 Eli ahteri kunnolla alas, ja kehittyessä polvia voi koittaa myös viedä yhteen!

Kyykky kaikessa yksinkertaisuudessaan kertoo paljon lihasten elastisuudesta. Tämä pätee mm. selkään, reisiin ja pohkeisiin. ”Entä jos kyykky ei onnistu? Olenko menetetty tapaus?” Erittäin todennäköisesti et. Jos kyykky ei onnistu ensimmäisellä harjoituskerralla, kannattaa ohelle ottaa hieman venytyksiä. Etureidet ja pohkeet kannattaa venytellä huolellisesti, samoin selkä. Melko toimivaksi kyykkyä avittavaksi liikkeeksi osoittautui ”sykkyrä”. Varmaan tällä liikkeellä on hienompikin nimi? Eli asetu selinmakuulle, vedä jalat koukkuun niin hyvin vatsaa vasten kuin mahdollista, ja ”halaa” sääriä. Tärkeää on, että saat itsesi mahdollisimman tiiviseen pakettiin, sillä tätä asentoa kyykyssäkin haetaan. Ja sitten uutta yritystä!

Kuperkeikka eteenpäin

Helppo mutta yllättävän jännä! En tajua miten ihmeessä tämä teki mukulana kovaa lattiaa vasten. No, ehkä joissain tilanteissa hyväksyn iän rajoitteet, nimittäin kipuherkkyyden. Yhtenä iltana sain niinkin nerokkaan ajatuksen kuin testata kuperkeikkaa joogamatolla. Kuperkeikka onnistui ja meni oikein vauhdilla. En myöskään törmännyt mihinkään (tällä kertaa). Mutta auta armias miten selkänikamat muksahtivat sittenkin liian kovaa alustaa vasten! Kuperkeikat siirtyivät hetkellisesti Unisportin puolelle, jossa jumppamatot ovat hieman paksumpia.

Vaikka henkilökohtainen introni ei ollut aivan kannustava, suosittelen silti kokeilemaan! Jos kova alusta karmii, tyynyillä voi helpottaa paljon. Osalle kuperkeikka voi tuottaa vaikeuksia asennon vuoksi. Selkä on todellakin saatava kunnolla sykkyrään, ja päätäkin taivutettava alas. Vaikka en mikään telinevoimistelun ammattilainen olekaan, lähtisin liikkeelle tuosta kyykystä ja tekisin runsaasti mainittuja venytyksiä. Tietenkin pieni psyykkaus voi olla tarpeen, sillä kuperkeikan liikerata ole aivan tyypillinen jokaisen arjessa. Siitä huolimatta suosittelen sen opettelua kehonhallintaa parantaessa.

Kuperkeikassa liikkeenä on jotain hyvin vapauttavaa. Se on teknisesti helppo, ja nopea apu jos hetkelliseen lapsetukseen! Yhteenveto: Kuperkeikat ovat hauskoja.

Kuperkeikka taaksepäin

Nyt tultiin alueelle, mikä itseltäni vaatii vielä suoritusrastin. Takaperin kuperkeikka on kieltämättä jäänyt harjoittelussa vähemmälle, mutta nyt voisin ottaa itseäni niskasta kiinni!

Myönnän että takaperin kuperkeikka on aina ollut minulle vaikea, sillä en osaa kunnolla siirtää painoa käsille. Mutta ehkä harjoittelu ja toistot auttavat?

Nyt voin itsellenikin perustella. Miksi tämä liike kannattaa opetella? Uskon vakaasti sen olevan hauska, viimeistään silloin kun sen saa onnistumaan. Lisäksi taaksepäin kuperkeikasta saa loistavaa käsitreeniä, etenkin jos saa ojennettua kädet suoraksi. Olen tällaisen version nähnyt, ja tuskin maltan odottaa että itsekin opin!

Gorillahyppely

Tämä liike on hyvä kärrynpyörän ”esiaste”. Lisäksi siinä saa tuntumaa käsien varaan menemisestä, mutta jalat ovat vielä turvallisesti maata kohti. Eli molemmat kädet lattiaan, hyppy tasajalkaa sivusuuntaan. Lihastasapainon vuoksi kannattaa tehdä hyppyjä molempiin suuntiin.

Olen tykännyt tästä liikkeestä lämmittelyliikkeenä, mutta myös pienenä rohkeusharjoituskena: Kuinka korkealle sitä uskaltaakaan hypätä? Kaatumisen riski on kuitenkin pienempi kuin käsilläseisontaan ponkaisemisessa, sillä jalat osoittavat tässä maata kohti.

Kärrynpyörä sivusuuntaan

Nyt päästään asiaan! Kärrynpyörä on ollut lempparini jo lapsena, vaikken sitä ihan ensimmäisellä yrityksellä oppinutkaan. Kärrynpyörä vaatii luottamusta käsien ”pitoon”. Jos tähän ei uskalla luottaa, paketti valahtaa herkemmin alas. Mikäli kärrynpyörä on liikeenä vielä vieras, kannattaa tuota gorillahyppelyä tehdä jonkin aikaa. Silloin kroppa tottuu ajatuksen, että paino siirtyy käsille.

Taas kerran muistutan etten ole telinevoimistelun ammattilainen, en ole edes aloittelijaksi ehtinyt. Kärrynpyöriä on tästä huolimatta tullut tehtyä. Rohkeutta tietenkin tarvitaan. Jos arkuus kiusaa liikaa, ei jalkoja tarvitse heti alkuun saada kohti kattoa. Erona gorillahyppyleen on, että kädet menevät maahan eri aikaan. Jos teet kärrynpyörän oikealle,oikea kätesi menee maahan ensin, ja vasen seuraa perässä. Vasemmalle puolelle taas toisinperin.

Kärrynpyöriä on mielettömän hyvä liike erityisesti keskivartalon lihaksille. Suosittelen jo alussa opettelemaan liikeen myös ”huonolla” puolella lihastasapainon vuoksi. Kun liike alkaa sujua, voi nopeutta lisätä oman rohkeuden mukaan.

Yhteenveto

Kuten huomasitte, haaste koskee myös minua. Vähän jännittää miten homma sujuu, sillä kuperkeikka taaksepäin on jäänyt herkemmin valikoima ulkopuolelle. Mutta nyt kun menin lupaukseni julkistamaan, se on myös pidettävä. Lupaukseni on seuraavanlainen: Seuraavalla kerralla salilla kokeilen kuperkeikkaa taaksepäin vähintään viisi kertaa. Ja vähintään kolme on oltava kunnollisia yrityksiä! Voi voi.. mitä meninkään lupaamaan!

Tämän tekstisarjan tarkoituksena on yllyttää porukkaa käyttämään kehoaan sellaisen ”perusliikunnan” ohella. Lihaksia voi treenata vuodesta toiseen, mutta toimivuus jää herkästi vähemmälle. Tällaiset temppuiluharjoitukset sopivat myös loistavasti vähemmän vakavaan sosiaaliseen liikuntaan. Kun porukka uskaltautuu (kirjaimellisesti) heittäytyä, uskallan luvata etteivät kunnon naurut jää pois. Jos jokin haasteen liikkeistä ei onnistu, se ei todellakaan ole mikään häpeä. Tärkeintä on hauskuus, ja toisaalta kyky oppia käyttämään kehoa mahdollisimman monipuolisesti. Mutta hauskuus tulkoon ensisijaisena tavoitteena. 

Ties mitä mahdollisuuksia vielä avautuukaan..