"Yli varojen eläminen on Suomessa varsin yleistä"

Tilipäivään on vielä pari viikkoa mutta rahat loppuivat jo pari päivää sitten. Tuntuu hämmentävältä että tällainen, kuukausittainen toteamus tulee yhden jos toisenkin suomalaisen suusta. Aiheesta hieman lisää googletellessani esille tuli mm. Vantaan Sanomien, melkein yli puolitoista vanha artikkeli. Suurimmaksi osaksi teksti koostui OP:n antamista neuvoista talouden hallintaan. Ennakointia, arviointia budjetista, pakollisten menojen priorisointi jne. Artikkelin löydät täältä. En todellakaan halua nousta kenenkään ylipuolelle, mutta itselleni nuo olivat itsestäänselvyyksiä jo teini-ikäisenä vaikka asuinkin vanhempien luona. 

Tämä kuitenkin hämmensi eniten: "Yli varojen eläminen on Suomessa varsin yleistä. Viime vuonna 400 000 suomalaisella oli maksuhäiriömerkintä, kun kymmenen vuotta aiemmin maksuhäiriöisiä oli 100 000 vähemmän." 

Hurjia lukuja minun korvaani. Oma rahankäyttöni on ehkä kolmen tekijän summa: kotona opitut asiat, peruskoulussa opitut asiat sekä taipumus säästäväisyyteen. Ja neljäntena innottomuus shoppailua kohtaan. Olen kuitenkin   tähänastisen elämäni aikana ehtinyt nähdä konkreettisesti rahankäyttöä minkä logiikkaa minun on vaikea ymmärtää. Tässä tekstissä pyrkimykseni ei ole mollata yli varojensa eläviä ihmisiä, vaan tuoda esille juuri niitä asioita asioita joita en käsitä sekä pohtia niiden mahdollista taustaa. 

Miksi laskuja ei voi priorisoida?

Asuessani vuokralla olen aina mielelläni pyrkinyt vaikuttamaan vuokran maksupäivään: lähes välittömästi palkkapäivän jälkeen. Tosin minulla on ollut tuuria: ajoitus on ollut juuri tällainen ilman erillisiä pyyntöjä. Tällainne ajoitus ei ole pakollinen, mutta se tuo mielenrauhan. Sama pätee laskuihin: haluan maksaa ne mahdollisimman pian alta pois. Suuremmat menot pyrin ennakoimaan niin aikaisin kuin mahdollista. Mitä aiemmin olen tietoinen ylimääräisistä menoista, sitä paremmat mahdollisuudet on säästää rahaa tällaisia menoja varten. 

Minulle on aina ollut tärkeää pitää asiani kunnossa, erityisesti raha-asiani. Kuulun ihmisiin jotka häpeävät jo kirjastomaksuja. Tästä syystä haluan maksaa laskut ajallaan. En tiedä miten edes suhtautua ajatukseen jättää laskujen kuoret avaamatta aivan kuin ne olisivat turhanpäiväisiä. Sen verran voin kuitenkin faktatiedoilla perustellen todeta, että miksi laskut kannattaa maksaa ajoissa opetetaan vähintäänkin peruskoulussa. Asia ei siis ole kenellekään uusi vaikka opetus kotona jäisi vähemmälle. 

Kuten totesin, itse en uskaltaisi toimia samoin laskujen kanssa. Kysymys kuuluu: miksi laskut siirretään syrjään? Rohkeutta? Välinpitämättömyyttä? Kapinointia? Kuten totesin, en voi uskoa ettei henkilö tietäisi millaisia seurauksia maksattomista laskuista voi tulla. 

Miksi saatu raha on käytettävä?

Ensimmäisen kerran kuultuani ns. shoppailuriippuvuudesta, pidin kuulemaani lähinnä "nolona" tapana, jonkinlaisena materialismin kulminoitumana. En edes ajatellut että kyse olisi ongelmasta, saati sitten oikeasti addiktiosta. 

Shoppailuriippuvuuteen ei liene yhtä helppo puuttua kuin vaikkapa huume -tai alkoholiriippuvuuteen. Kapakan työntekijä voi hyvällä omallatunnolla kehottaa asiakasta siirtymään kotiin selviämään, vaikka ilta olisikin ollut hänelle tuottoisa. Ns. shoppailuholisti on vain hyödyksi: kaupat hyötyvät näistä ihmisistä. He tuovat voittoa. Asianomaisen tai läheistensä on itse puututtava ongelmaan. Tässä Päihdelinkin luonnehdinta shoppailuriippuvuudesta. 

Kun puhutaan kuinka raha "polttelee" taskussa, onko kaiken takana shoppailuriippuvuus?

"Ongelmallisessa ostelemisessa itse ostamisesta tulee toisin sanoen tavaroita tärkeämpää. Se luo jännitystä ja elävyyden tunnetta. Ostaminen voi alkaa tuntua jopa muuta elämää tärkeämmältä ja arkisten askareitten hoitaminen ja ihmissuhteet saattavat kärsiä. Ostelemalla voidaan ikään kuin ”lääkitä” omaa pitkästymisen tunnetta, pahaa oloa ja lievittää surua."

Näin ollen shoppailuun addiktoituneella olisi siis taustalla esimerkiksi patoutuneita negatiivisia tunteita. Jos näin on, onko onnistuneen ja sopivan hallitun rahankäytön takana balanssissa oleva tunne-elämä? Ajatus kuulostaa ainakin minun korvaani hieman yleistävältä. 

Se vähä mitä olen psykologiaan ja psykiatriaan ehtinyt osana opintoja perehtyä, ajattelen että diagnosoitavien tapausten olevan todellisuudessa harvassa. Jos puhutaan shoppailuriippuvuudesta, en jaksa uskoa että henkilö toteuttaisi riippuvuuttaan esimerkiksi seurassa. Itse näen erottavana tekijänä riippuvuuden/addiktion ja "huonon toimintamallin" välillä piilottelun. Yleensä ihminen jolla toiminta vastaa addiktiota, peittelee toimintaansa. Ei toki aina, mutta suurin osa. 

Ehkä pakonomainen rahan kuluttaminen/ ostosten tekeminen tapahtuu osaksi sosiaalisesta paineesta. -Tai yhteisössä omaksutusta tavasta: "Hei, mennään shoppailemaan!" Itse olen kokenut lähes paheksuntaa shoppailureissuilla joissa mukana on muitakin ihmisiä. Nirso kun olen, en halua tehdä heräteostoksia. -Paitsi jos taloudellinen menetys ja tavaran viemä tila ovat riittävän pieniä. Kerran jos toisen olen saanut palautetta kyvyttömyydestäni pitää hauskaa. Jos sosiaalinen elämäni olisi shoppailusta riippuvaista, tavallaan jopa käsitän miksi ostosten tekeminen muuttuu miltei pakolliseksi. 

Miksi juuri sitä kalleinta?

"köyhän ei kannata ostaa halvinta." Uskoin tähän ennen, ainakin siihen asti kun kyse oli tavaran laadusta. Halvin vaihtoehto ei aina ole kestävä, mikä johtaa tavaran uusimiseen. Loppujen lopuksi rahaa voi kulua selkeästi enemmän kuin kalliin (eli laadukkaamman) tuotteen suhteen. 

Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ostosten hinta tulee enemmänkin merkistä kuin laadusta. Puhelimen on oltava se kallein iPhone lisätarvikkeineen. Kodin täyttävät tämän lisäksi kaikki enemmän tai vähemmän tarvittavat "hifistelytarpeet" kattavat laitteet. 

Itse olen tässä kohden ollut vastarannan kiiski. En ole halunnut kantaa mitään selkeästi kalliita tuotteita. En vaatteita, koruja enkä puhelinta. Tosin aikana ennen älypuhelimia mahdollisimman uusi Nokia oli kieltämättä ylpeyden aihe. Hei, olin 13-16 -vuotias! Pienenä puolustuksena mainittakoon, että puhelimien käyttöikä oli aivan toista luokkaa. Aina kun uuden puhelimen hankinta on edessä, yritän katsoa tarjoukset: Ei kaikkein halvin mutta sieltä suunnasta. Tosin olen tässä taktiikassa itse tullut jekutetuksi: 50%:n alennus muutaman sadan euron puhelimesta tarkoitti sitä, että kaikki sovellukset eivät toimineet kovin pitkään... 

Se mikä näissä "hifistelylaitteissa" itseäni hiertää, on tarkoin suunniteltu käyttöikä. Itse laite saattaa kestää, mutta esimerkiksi puhelimissa sovellukset voivat lakata toimista joko kunnolla tai kokonaan "parasta ennen" -päivämäärän täytyttyä. 

Ovatko kalliit huvit ainoita "oikeita" huveja?

Myönnän välittömästi etteivät omatkaan harrastukseni ole halvimmasta päästä. Vaikka olen (sallitulla) kikkailulla onnistunut valitsemaan edullisemmat tavat esimerkiksi jääharjoitteluun, ilmaista se ei ole. Ja se mikä on (esim. yleisöluistelu), on hyväksyttävä esimerkiksi jäällä olevat muut luistelijat. Heidän määränsä vaikuttaa paljolti siihen mitä voi harjoitella. 

Entä ne kalleimmat baarit, ravintolat, aktiviteetit, kahvilat ym.? Vaikken itse sellaisista osaa innostua, tavallaan käsitän. Näitä mainostetaan lehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Markkinoinnissa saatetaan hyödyntää ihailtuja julkisuuden henkilöitä. Psykologinen vaikutus on taattu: paikka tai aktiviteetti huo askeleen lähemmäksi julkisuuden henkilöä. Hänen käyttämänsä vaatteet, hiustyyli, kampaamot, kosmetologipalvelut, liikuntasalit, kahvilat jne. Kaikki nämä yhdessä liitettynä "upeisiin" ihmisiin voivat luoda haavekuvia ajatukselle "olisinpa minäkin..". 

Ehkä osalle tavallisuus on kirosana. Tavallisuus tarkoittaa tällöin pelkistettyä, yksinkertaista ja rajoitettua. Ja tietenkin ennalta-arvattavaa. Ehkä hintavammat eli hienommat hyvit saavat positiivisen ennakkoasenteen joka myös saa kyseiset asiat tuntumaan paremmilta. Toisaalta harjaanuneet aistit erottavat merkkituotteet halvemmasta. No, itse taas en huomaisi eroa aidon Coca cola zeron ja Lidlin version välillä. Jos näen pullon/tölkin, kieltämättä Coca cola zerossa tuntuu hienommalta. Olisin siis huijattavissa.

Pohdintaa

Voisin itse asettua sille kannalle, että shoppailuriippuvuus, siis oikea sellainen on ilmiönä harvinainen. -Etenkin jos ongelma alkaa olla neurologisella tasolla. Muussa tapauksessa henkilö haluaa näyttää suurituloisemmalta kuin hän on. Tai sitten hän yksinkertaisesti rakastaa ostosten tekemistä ja uusien tuotteiden saamista aina vaatteista enemmän tai vähemmän käyttötavaraan. 

Karua ehkä, mutta en usko että ihmisiä jotka eivät olisi tietoisia kuinka käyttää rahaa järkevästi on paljoakaan. Siltä tiedolta yksinkertaisesti on vaikea välttyä. Luulen että jokainen on kyllä tietoinen esimerkiksi siitä, että laskut tulisi maksaa ajoissa ja hoitaa pakolliset menot alta pois. Kyllä, monen elämään tulee tilanteita joissa eräpäivälle on pyydettävä siirtämistä. Harva säästyy koko elämänsä ajan yllättäviltä menoilta. Eri asia on, tuntuvatko esimerkiksi vuokra ja sähkölasku yllättäviltä menoilta. 

Karu totuus on, että ostaminen ja rahan käyttäminen on merkittävä osa valtion talouden tukemista. No, en ole tämän alueen asiantuntija. Hyvä kysymys kuitenkin on, mihin liian suuri määrä yksilöiden ylivelkaantuneisuutta johtaa? Yksilötasolla taas velkakierteen välttäminen mahdollistaa hieman paremman elämänlaadun. No, poikkeuksia löytyy aina. Ehkä rahankäyttö on taitona haasteellinen ja taipuvainen ääripäihin.

Millaisia ajatuksia yli varojen eläminen sinussa herättää?