Nyt mä olen maisteri!

Ohi on, ohi on ohi on! Mieli ei ehkä ole noin riemua täynnä, mutta kyseinen marssikappale on jostain syystä soinut päässä ja siksi pääsi tänne asti. Tänään ihanaiseen Weboodiin tuli merkintä ”teologian maisteri”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että meikäläinen valmistui. Viiden ja puolen vuoden mittainen puurtaminen päättyi tähän, mikä meininki ja mitä seuraavaksi?

Olotila: oikea sekametelisoppa!

Kivaahan tämä on, ei siinä mitään. Samaan aikaan takki on tyhjä, ja mieli hieman kaihoisakin. Vaikka opiskelijaelämä oli haasteellista monella taholla, eikä työtä ja vapaa-aikaa pahemmin saanut erotettua, siihenkin elämään tottui. Toisaalta esimerkiksi tenttiluvun ja esseiden kirjoittamisen aiheuttamaan stressiä ei tule ikävä. Myöskään tappelua yliopiston kirjaston kirjoista ei tule ikävä.

Toisaalta vähän karmiikin. Olen viettänyt elämästäni suurimman osan opiskelun ääressä, kun taas työelämälle aikaa on ollut paljon vähemmän. Nyt tietenkin jännittää kovasti saanko töitä. Ja jos saan, missä työpaikkani on, ja miten opin tulevat työtehtäväni. Ja se perinteinen: tykätäänköhän minusta yhtään.. Kyllä, tämä kuuluu 33-vuotiaan aikuisihimisen huoliin.

Väsyttää mutta..

Kyllä houkuttelisi vain olla ja tehdä edes hetki mitä haluaa! Valitettavasti työhakemukset ja muut käytännön asiat kutsuvat. Toisaalta tekemällä nekin tulevat valmiiksi. Jos aivan rehellisiä ollaan, kuukausi pari lepuuttelua ei kuitenkaan haittaisi. Tässä on kuitenkin jäänyt useampi loma pitämättä useamman vuoden ajalta.

Työnhaku käyntiin

Kuten edellisessä kävi ilmi, tämä olisi tuleva projekti. Tietenkin huolestuttaa aika tavalla miten työnhaussa käy, sillä omalla alallani hakijoita on enemmän kuin paikkoja. Toisaalta hakemalla mahdollisuudet saada työtä paranevat kummasta vertaamalla siihen, että odottaisi työnantajan soittavan ovikelloa jonain kauniina päivänä.

Työnhakuprosessin aikana ei kuitenkaan parane passivoitua ihan tuntumankin vuoksi. Tästä syystä pyrin parhaani mukaan tekemään aktiivisesti vapaaehtoistöitä mm. messuavustajana ja mahdollisesti myös kerhoissa. Tammikuussa olisi ihan mielenkiintoinen projekti tiedossa, sillä tarkoitus olisi testata miten musiikkipuoli toimii tauon jälkeen. Ainakaan soitto-ja laulutaito eivät ole kadonneet..

Varasuunnitelmia?

Niin, entä jos työtä ei millään irtoa. Mitä silloin? Ideologinen työttömyys? Hamstraanko lemmikkejä? Kirjoitanko muistelmani? Kaikkiin mainittuihin taidan vastata kieltävästi. Periaatteessa voisin täydentää tutkintoani opettajan pätevyydellä, mutta en tiedä on lisäopiskelu mahdollista enää. Opettajan sijaisuuksia voisin yrittää tehdä ainakin. Jos mikään ei onnistu, joudun kenties ottamaan lusikan kauniiseen käteen labrahommien suhteen. Valitettavasti taitoni ovat ruostuneet niin pahasti, että tarvitsisin erityisesti näytteenotossa kunnon perehdytyksen.

Pohdintaa

Varasuunnitelmien suhteen on kieltämättä hieman heikko tilanne. Toisaalta ennen 24/7 huolestumista lienee hyvä lähettää niitä työhakemuksia ja pysyä aktiivisena. Oli ajatus miten riskaabeli tahansa, juuri tällä hetkellä haluaisin edes vähän höllätä ja esimerkiksi nauttia lähestyvästä joulusta pikkuisen pienemmällä stressimäärällä.

Kenties tässä voisi siis uskaltautua edes hetkoiseksi olemaan tyytyväinen 5,5 vuoden puurtamisen päättymisestä ja saavutetusta tutkinnosta. -Ja valmistautua uusiin haasteisiin, joiden joukkoon voi hyvällä onnella mahtua jotain antoisaakin.