Pääsykokeisiin valmistautuminen aikuisiällä

Näin heti kättelyn yhteydessä voin todeta, etten koskaan ole ollut mikään ”priimusoppilas”. -Enkä myöskään priimusopiskelija. Arvosanat eivät olet tulleet vain selaamalla materiaalia, ja erityisesti korkeakouluopintojen aikana sain kyllä kokea miltä tuntuu uusia tenttejä. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua saamasta opiskelupaikaa yliopistosta.

Olen todella iloinen siitä, että meitä aikuisena uutta tutkintoja varten opiskelevia on paljon siitäkin huolimatta, ettei yhteiskunta tee aikuisopiskelijan elämästä erityisen helppoa. En ole koskaan ymmärtänyt tätä ilmiötä, sillä ainakin niistä aikuisopiskelijoista jotka itse tiedän, lähes jokainen on tunnollisesti hoitanut opintonsa ajallaan. Kukaan ei ole jäänyt ”roikkumaan” yliopistoon kiinnostuen enemmän biletyksestä kuin opiskelusta. Jokainen heistä on arvostanut suuresti saamaansa opiskelupaikkaa, ja toiminut sen mukaisesti. Koska hakuajat alkavat pian lähestyä, ajattelin omakohtaisten kokemusten perusteella kirjoittaa millaisella työskentelyllä meikäläisen kaltainen ”keskitason” edustaja on saanut opiskelupaikkansa. Toisin sanoen: kuinka valmistautua pääsykokeisiin?

Materiaalin hankkiminen mahdollisimman pian

Voisipa materiaalit saada vaikka vuotta aikaisemmin! Mutta valitettavasti näin ei ole. Kannattaa kuitekin kytätä silmä kovana koska pääsykoemateriaalit julkaistaan. Suosittelen lämpimästi varaamaan rahaa syrjään sen verran, että kirjat voi ostaa itselleen. Kirjaston kokoelmat voivat auttaa, mutta samasta kirjasta kanssasi saattaa kilpailla ”muutama” muukin samaiseen pääsykokeeseen valmistautuva.

Omalla kohdallani helpotti suuresti opiskelu HEO:ssa, sillä pääsykoekirjan sisältö ei ollut aivan 100%:sen vierasta, muttei toki niin tuttuakaan että lukematta olisi selvinnyt. Jos siis kirjan sisältöön tutustuminen pintapuolisesti ennen sen saamista on mahdollista, suosittelen. Liian syvällisesti ei kannata paneutua, sillä eri materiaalien sisältö voi vaihdella paljon. Pintapuolisella syventymisellä tarkoitan siis Wikipedia -tason tutkimista, eli jonkinlaisen käsityksen hankkimista. Materiaaleja tilatessa kannattaa muuten huomioida myös saapumisaika, sillä harvoin kirjat tulevat kotiovelle paria tuntia myöhemmin.

Aikataulutus

Kun materiaalit on saatu, on aika katsoa kalenteriin: Kuinka paljon aikaa pääsykokeeseen on. Kun tämä on selvinnut, on hyvä tarkastella pääsykoemateriaalin määrää. Sivumäärä ei kerro aina kuinka paljon aikaa tarvitaan, sillä osa materiaalista voi olla haastellisemmin sisäistettävää. Omalla kohdallani ainakin osa tuon dogmatiikkaan nojaavan opuksen sisällöistä vaati useampaa silmäystä ennen kuin viesti meni oikeasti perille.

Varsinainen aikataulutus onnistuu siis todennäköisesti pääsykoemateriaaliin tutustumisen myötä. Ne materiaalit joiden sisällön omaksumiseen menee selkeästi enemmän aikaa, kannattaa ihan opiskelun tehokkuudenkin kannalta paloitella riittävän pieniksi palasiksi. Tällöin on vältettävissä yhden asian unohtuminen toista omaksuessa. Kannattaa aina varautua hieman suurempaa työmäärään ja välttää liiallista optimismia ajankäytön kannalta. Aikaa kannattaa jättää myös välipäiville. Vaikka parina ekana päivänä voi tuntua siltä, että tätähän jaksaa päivästä toiseen vaikka miten pitkään, välipäivät saattavat tulla tarpeeseen.

Lukeminen prioriteetiksi

Niinpä. Jos opiskelupaikka X aivan oikeasti kiinnostaa, sen eteen kannattaa varautua tekemään töitä. Siinä vaiheessa opiskelusta on hyvä tulla niin päätoiminen homma kuin mahdollista. Omalla kohdallani vähenivät viikonlopun viihteet ja jossain määrin sosiaalinenkin elämä. Olin tuolloin siis toipumisvaiheessa, enkä siksi työelämässä. HEO:ssa tosin opiskelin, mikä tietenkin tuki pääsykokeisiin valmistautumista. Itse se työ oli kuitenkin tehtävä. Tietenkin erilaiset annetut kysymykset, esseet yms. auttoivat valmistautumisessa, mutta lukemiseen huolella oli käytettävä runsaasti aikaa ja energiaa.

Vaikka lukemisprosessi tuntuisi raskaalta ja puuduttavalta, kannattaa aina muistella tavoitetta, ts. opiskelupaikkaa. Loppujen lopuksi kyse on vain väliaikaisesta tilasta.

Selkeä päivärytmi ja lukupaikka

Tämä oli todella tärkeää omalla kohdallani. Vähitellen huomasin, että kotona keskittyminen oli ajoittain hankalaa. Tästä syystä siirryin kirjaston lukusaliin, mikä oli opiskelun laadun kannalta todella fiksu ratkaisu. Hoidin suurimman osan päivän projektista kirjastossa, ja pienemmän osan kotosalla.

Lukupaikan lisäksi aloin pitää kiinni lukemiseen liittyen selkeistä kellonajoista, joihin kuului myös lopettaminen ajoissa. Yleensä aloittamisen vaikeudesta puhutaan eniten, eikä suotta. Toisaalta joka kerta kannattaa myös lopettaa ajoissa sekä panostaa taukoihin, sillä ne mahdollistavat opiskelun laadun. Miten pitkiä aikoja kannattaa lukea, se riippuu aivan opiskelijan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Minulla tehokasta lukuaikaa on vain alle puoli tuntia, osalla vähemmän ja osa uppoutuu kirjaan todella pitkiksi ajoiksi. Tässä kohden ei missään nimessä kannata luoda parempi-huonompi -asetelmaa, vaan pitää kiinni juuri itselleen sopivista lukuajoista.

”Ymmärsinkö tekstin sisällön?”

Minulla on aina ollut taipumus lukea ”sokeasti” viimeistä siinä vaiheessa, kun lukemisen ”parasta ennen” -aika menee umpeen. Toisin sanoen sen 20 minuutin jälkeen. Tästä syystä sen tehokkaankin lukuajan sisällä otin tavaksi ennen sivun kääntämistä pohtia, mistä ihmeestä tällä aukeamalla kerrottiin. Tämä taktiikka toimi hyvin, sillä se kyllä nappasi hienosti kiinni jos eksyin lukemaan ”ilman ajatusta”.

Yhden tuttavani taktiikka kuulosti sen verran tehokkaalta, että itsekin yritin sitä soveltaa: ”Käyn tätä sivua läpi kunnes ymmärrän sen sisällön.” Varmaan tämäkin kuulostaa monen korvaan itsestäänselvyydeltä, mutta omalla kohdallani ainakin sain huomata, että käytännön tasolla itsestäänselvyyksiä on harvassa.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokainen on oppijana yksilöllinen, samoin ne pääsykoekirjojen sisällöt. Joskus luvun aihe ei yksinkertaisesti aukea ensimmäisellä yrityksellä. Tässä kohden itseään ei kannata soimata, vaan yrittää uudelleen pienen tauon jälkeen, tai vaikka vasta seuraavana päivänä. Oppiminen tapahtuu harvoin mekaanisesti juuri silloin kuin pitäisi. Joskus aivot vain tarvitsevat hieman kypsyttämisaikaa. Ja tästäkin syystä pääsykoeprojektiin kannattaa varata aikaa mahdollisimman paljon..

Muistilaput

Kun sen sivun sisältö viimeinkin aukeni, varsin usein on pääteltävissä jääkö asia todella mieleen. Pääsykoekirjojen kanssa kamppailin himskatin lyhyen muistini kanssa, kunnes ihmiskunnan keskuudesta löytyi pelastus: muistilaput. Kirjoitin lyhyesti aukeaman, luvun tms. aiheen, ja länttäsin lapun kyseisen aukeaman kohdalle. Kun kertaamisen aika tuli, lappuun kirjoitettu yhteenveto auttoi kummasti palauttamaan mieleen itse aiheen, ja koko teksti tuntui kerralla tutulta.

Miten muistilappuja kannattaa käyttää, riippuu paljolti lukijasta itsestään. Värikoodit voivat selkeyttää aihealueita, minkä hyödyntämättä jättämistä harmittelin hieman jälkeenpäin. Osalle sopii taas kirjan ohella toimiva vihko, johon lukujen sisältö on tiivistetty esimerkiksi ranskalaisin viivoin. Tätä taktiikkaa testasin vasta tenttiluvussa, ja myönnän sen toimineen hyvin! Etenkin kun kirja saattui olemaan englanninkielinen ja hivenen huonosti jäsennelty.. (ei millään pahalla..)

Pohdintaa..

Jääköön tämä osio lyhyemmäksi, kerrankin. Tekstissä mainitut ohjeet ovat tosiaan sellaisia, jotka itse koin toimiviksi. Kyse ei siis ole välttämättä yleispätevistä ohjeista. Tärkeää olisi hyvissä ajoin myös selvittää, millainen oppija on. Tätä varten on monenlaisia testejä, mutta luulen että todellinen kuva syntyy tekemällä ja tutustumalla. Ns. yleispätevänä muistutuksena pidän kuitenkin säännöllistä kysymistä tuliko luettu todella ymmärrettyä. Toisaalta on myös heitäkin, joilla kaikki vain jää mieleen yhdellä kerralla.

Pääsykokeisiin valmistautuminen on harvoin ihan pieni projekti. Vaikka opiskelupaikasta taistelee välillä usempi sata muuta henkilöä, hakijamäärää ei kannata tuijottaa liikaa. Sen sijaan pisterajoja on hyvä katsoa. Jos pisteraja saavutetaan ja vieläpä ylitetään, todennäköisyys saada opiskelupaikka kasvaa kummasti. Itse asennoiduin lukemaan niin, että voin varmuudella vastata jokaiseen kysymykseen ilman ”meniköhän se lähellekään” -tunnetta.

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin valmistautuville, muistakaa luottaa itseenne ja omiin kykyihinne!