Kamppailuni notkoselän kanssa

”Aina se vaan kävelee perse pystyssä!” Tämä arvio tuli kuultua kerran jos toisenkin erityisesti lapsuuden ja teini-iän aikana. Kysymyshän on lordoodista, eli ihanaisesta notkoselästä. En tiedä miten kyseiseen ”virheelliseen” asentoon nykyään puututaan. Oman lapsuuteni ja teini-ikäni aikana asiaan puuttuivat lähinnä luokkatoverit omalla empaattisella tavallaan. Lukiessani vanhaa terveyskorttia löysin vain toteauksen: ”Ryhti ok.” Ehkä olin juuri terkkkarin edessä oikaissut selkäni? Oli miten oli, tämä mokoma on kieltämättä teettänyt paljon lisätyötä vuosien mittaan.

Esteettinen haitta ja särkyjen aiheuttaja

Meikäläisellä notkoselkä ei pahimmasta päästä, mutta varsin näkyvä. Lapsuudessa ja teini-iässä se oli lähinnä esteettinen haitta. Tosin yläasteiässä huomasin pitkäaikaisen seisomisen aiheuttavan särkyä. Tämä ilmeni erityisesti kuvaamataidon tunneilla maalaustelineen ääressä. Särkyongelmat pahenivat erityisesti lukion jälkeen ja syömishäiriön vaikeimmassa vaiheessa.

Palatakseni esteettisiin haittoihin, notkoselkä aiheutta ulkonäköön liittyviä komplekseja jo lapsena. 90-luvun muoti ei ollut piukeimmasta päästä. Kun selän asento jäi kollarin peittoon, näytin mielestäni pulskalta, erityisesti peffani. Ja siitä peffastahan tulikin jo varhain kohta jota kropassani inhosin. Kroppani koomisuuden huomasivat myös muut oppilaat. Huomautteluilta ja kettuilulta en tietenkään säästynyt. Miksi en tehnyt asialle mitään? Luulen että tuolloin taitoni fysioterapian suhteen olivat sen verran vähäiset, etten yksinkertaisesti hahmottanut kuinka toimia. Ulkonäkökomplekseja ei liioin auttanut se, että luisteluharrastus muotoili minulle varsin komeat perslihakset. Nykyäänhän tämä on toivottava ominaisuus, mutta silloin se vain pahensi tilannetta: Hanurini oli entistä suurempi.

Korjausliikkeiden jojoilua

Joskus lukioiässä aloin toden teolla kiinnostua selän ”korjausliikkeistä”. Notkoselän ohella asento oli hieman kumarakin. Muistutin sellaista vanhan ajan professoria, joka kulkee pikkuisen kumarassa kädet ristittynä selän taakse. 15-18 -vuotiaana lukiolaisena en kuitenkaan pitänyt tällaista imagoa erityisen coolina vaikka filosofia/filosofointi kiinnostikin. Alkuaikoina yritin satsata lantion asennon hakemiseen. Korjausliike oli fyysisesti raskas, ja säännöllisesti se sitten unohtuikin.

Tällä menoa voisin luonnehtia seuraavaa 15 vuotta! Satunnaisen säännöllisesti korjasin asentoa, ja sitten homma jäi. Ns. hyväksi tavaksi jäi kuitenkin keskivartalon lihasten päivittäinen treenaaminen, minkä seurauksena esimerkiksi säryt ovat pysyneet melko usein kurissa. Yleensä liiallinen istuminen on pahentanut tilannetta, mikä ei liene yllätys. Esimerkiksi aika jona opiskelun ohella reissasin pari tuntia junalla muutaman kerran viikossa asuinpaikan vuoksi, selkäni oli totaalisen tohjona ja tulehduskipulääkkeet olivat osa ruokavaliota! Luisteluharrastus helpotti ongelmaa jonkin verran, mutta jostain syystä olen säännöllisesti päästänyt ryhdin lysähtämään.

Oivallus asennon kanssa ja uusi yritys

Varsinaista jojoilua siis! No, viime viikolla sain jälleen uuden oivalluksen kuinka hahmottaa oikea (tai edes parempi) asento. Jääharjoituksessa oli uusi tyyppi valmentajana, joka ystävällisesti halusi heti puuttua luisteluasentooni. Hieman nolona (ja selkää pakonomaisesti oikaisten) siirryin kuuntelemaan tulevaa tilitystä. Tilityksen sijaan valmentaja kuvaili oikean painopisteen hakemista kuvaillen, että koko kropan pitää olla ”jalkojen päällä”. Jos siis peffa menee taakse, ylävartalo eteen tms., painopiste on virheellinen. Heureka!!! Nythän mää hokasin!!!!

Mietin mielessäni, että lantio kuin kuin ”kuppi”, jonka pohjan keskipiste määrittelee ryhdin. Kuvittelin rankani tikkusuoraksi, ja sen pään tulee osua tuohon ”kupin” pohjan keskipisteeseen. Suureksi järkytyksekseni huomasin peilistä asennon olevan juuri mitä halusin, eikä lihastyötäkään tarvinnut tehdä samaan malliin kuin lantion pakonomaisessa asettamisessa pois notkosta. Eli melkein 30 vuotta meni tämänkin asian oivaltamiseen! Oletan etten pohtinut kolmevuotiaana ryhtiasioista..

Pohdintaa

Onko tämänkin taas uusi yritys sen kaiken jojoilun joukossa? Voi olla että säännöllisesti unohdan tämänkin ryhtiprojektin, mutta jotenkin luulen motivaation olevan hieman pitkäkestoisempaa tällä kertaa. En todellakaan odota että lordoosini tuosta noin vain häviäisi. Todennäköisesti kyseessä on elämän loppuun asti kestävä projekti. Vaikka 100%:nen korjaus ei olisikaan mahdollista, en näe asian työstämistä lainkaan turhaksi. Viimeisen vuoden aikana (yhtä pahaa jumia laskematta) selkäni on oireillut todella vähän, ja viime torstain harjoituksista lähtien erittäin vähän. Tulehduskipulääkkeitäkin meni lähinnä lokakuussa nilkan taittamisen jälkeisenä päivänä.

Entä ne hyvät puolet? Onko lordoosista ainoistaa haittaa? -Ei välttämättä.. ensinnäkin lordoosi pienissä määrin tekee sen, että peffa erottuu sopivasti ja alaselkään tulee pieni kaari. Omalla kohdallani lordoosi lienee yksi rangan taipuisuutta avittava tekijä. Tästä syystä silta ja biellman -asento menevät ongelmitta.

Enemmän tai vähemmän ikuinen taistelu tulee siis jatkumaan. Tuon painopisteen hakeminen on sinänsä helppoa, sillä sitä voi tehdä kätevästi myös lenkillä. Istuessa on oltava todella tarkka, sillä yläkroppa lässähtää herkästi etuviistoon ja hanuri taakse. Siinähän se huonon asennon setti onkin loppuun koottuna! Istuma-asennossa yritän noudattaa samaista painopiste -ajattelua, mutta usein keskittyminen herpaantuu jossain vaiheessa. Toisaalta luulen, että ajan ja harjoittelun myötä ihanteellisempi asento tulee pysymään pidempiä aikoja.

Ehkä joku voi pitää tätä projektia turhana työnä kun asiaa ei loppupeleissä voi muuttaa. Vaikka asennon parannus tuntunut pieneltä suhteessa tehtyyn työhön, en olen missään vaiheessa pitänyt sitä turhana. Ryhtini on (ainakin keskittyessä) esteettisesti parempi ja kivut ovat vähentyneet. Lisäksi riittävän suora asento on edellytys monien liikkeiden onnistumiseen niin jäällä kuin jään ulkopuolella. Yhteenvetona voisi siis todeta, että hyödyt pääsevät juuri ja juuri voitolle. Se riittäköön.

Onko teillä kokemusta lordoosista ja sen kanssa taistelemisesta?