Some ja älylaitteet: Uhkia ja mahdollisuuksia

Ihanat älylaitteet ja some.. joskus tuntuu vaikealta edes muistella aikaa ennen näitä. Mennyttä ei kuitenkaan saa takaisin, mutta kieltämättä kaipaan muutamia asioita. Toisaalta nuo kaksi ovat myös helpottaneet joitakin asioita, mutta ”sivutuotteena” ns. vanhanakaisia toimintatapoja on hävitetty. Tämä ilmiö on erittäin valitettava erityisesti vanhemman ikäpolven kannalta, sillä tietyssä iässä teknologia osana arkea voi olla todella vaikea asia oppia.

Älylaitteiden ja somen hyödyt

Pakko myöntää, että tiedonhaku käy aika tavalla nopeammin. Ehdin elää myös aikaa, jona tietoa etsittiin muinaisista esineistä, jotka myös kirjoina tunnetaan. Toki näiden muinaisesineiden käyttö on tuttua edelleenkin mm. gradun suhteen, mutta tiedonhakua tukevat kummasti Google sekä vähän ”virallisemmat” hakukoneet.

Tapaamisten ja tapahtumien järjestäminen on kieltämättä näppärää. Ei tarvitse soittaa monia puheluita, vaan kaiken voi järjestää esimerkiksi Facebookin ryhmien, tai sitten vaikkapa ryhmäviestinä sähköpostitse. Jostain syystä lukuisiin viesteihin vastaaminen erityisesti reaaliajassa tuntuu ajoittain rasittavalta, mutta organisointi hoituu harvinaisen pienellä vaivalla.

Kartat. Voi kyllä, nämä auttavat paljon minua suuntavaistotonta erityisesti vieraalla alueella. Ja reittipalvelut päälle! Valitettavasti nämäkään eivät aina riitä, mutta sentään lisäävät mahdollisuutta löytää perille. Ohikulkijoiltahan ei missään nimessä voi kysyä reittiä? No, siihenkin taivun ajoittain.

Muutamista sovelluksista olen hyötynyt paljon. Näihin kuuluvat mm. sanakirjat. Ja kyllähän noissa ikäluokkani ”perussivustoilla” tulee käytyä vähän turhankin usein. Mutta en voi kieltää etteikö helppo saatavuus olisi mukavakin asia. Lisäksi tällaiselle joukkoliikenteen aktiivikäyttälle on ollut suuri etu saada hyvissä ajoin tiedotukset häiriöistä liikenteestä, sillä sen tiedon avulla on helpompi ajoittaa lähdöt, tai tarpeen vaatiessa perua mahdolliset menot jos tilanne menee aivan toivottomaksi. Tällaistakin on nimittäin tapahtunut..

Entä ne ei aivan hyödyt? Ts. haitat

Tiedonhaun helpottuminen on mukava asia, mutta johtanut toisaalta laiskistumiseen. Vaikka kirjastoon ei ole mikään järkyttävä kävelymatka, edes paikan päällä jotain mieltä askarruttavaa asiaa ei voi malta mennä tarkastelemaan ensisijaisesti alan kirjallisuudesta, vaan netistä. Kyllä, olen sortunut tällaiseen. Toisaalta asiaan vaikuttaa myös puhdas ajattelemattomuus: ”Hei, minähän olen kirjastossa, ehkä täältäkin löytyy tietoa aiheesta X?” Toki mahdollisuus löytää tietoa riippuu aihealueesta.

Muistin huononeminen. Mitäpä sitä yksittäisiä asioita kaivamaan aivojen kiemuroiden sekasotkusta, kun asian löytää hetkessä Googlesta? Viime kuukausina olen todennut, että ehkä tuota turhauttavaa muistityötä sittenkin kannattaa tehdä, sillä ilmeisesti aivot voivat todellakin laiskistua. Vai onko vika ainoastaan minun aivoissani? Olen tarkoituksella alkanut palauttaa mieleeni mm. perinteisiä jako -ja kertolaskuja peräti paperille tehtyinä. Ihan vain muistaakseni ne taidot, joita aikoinaan ärräpäitä sanellessa oli opeteltava. Tämä kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta jos esimerkiksi allekkain kertolaskua desimaalilukujen kanssa, tai esimerkiksi jakokulman käyttöä ei tule kokeiltua reippaasti yli kymmeneen vuoteen, yksinkertaisetkin laskutoimitukset voivat tökkiä. Ja pieni lisäys: Matemaattiset taitoni riittävät kyllä ala-asteen matematiikkaa pidemmälle, mutta esimerkiksi trigonometriasta en taitaisi selvitä ilman taskulaskinta..

Laiskistuminen sosiaalisessa elämässä on kieltämättä ikävä ilmiö. Toisaalta taustalla eivät ole ainoastaan some ja älylaitteet, vaan elämäntyyli itsessään. Kun yrittää samaan aikaan urheilla ja opiskella (riittävän tehokkaasti), ei aikaa eikä jaksamista tahdo jäädä muuhun. Silloin yhteydenpito muihin ihmisiin jää herkästi viestittelyn tasolle, ellei kyseessä ole opiskelijakollegat tai esimerkiksi samoissa luisteluporukoissa harjoittelevat henkilöt. Tämä kieltämättä on tuottanut omantunnontuskia, sillä usein tunnen laiminlyöneeni muut tuttavat. Toivottavasti seuraavassa (toivon mukaan) joustavammassa periodissa onnistun elvyttämään sosiaalista elämää myös live -tasolla.

Hyötyjä joista itse en hyödy

Liikuntasovelluksista tulikin joskus kirjoiteltua. Liikun vähän eri syistä, mitä nuo sovellukset hyödyttäisi. Toki jos jokin sovellus mittaisi esimerkiksi piruetin tai hyppyjen onnistuvuutta, askelten puhtautta yms., ottaisin sovelluksen varmasti käyttöön! Valitettavasti tällaisista ei ole kuulunut mitään, siispä joudun tyytymään ihmisten mielipiteisiin ja arvioihin.

Peleistä olen varmaan kasvanut ulos. Nyt en tarkoita mitään ikään liittyvää rajaa. En vain kuulu kohderyhmään. Ilmeisesti teinivuosien matopeli sammutti pelinhimoni totaalisesti. Älypeleistä pidän kyllä, mutta puhelimella en ole innostunut niitä pelailemaan.

Tämä voisi olla kyllä kivakin...

Last but not least: Sovellukset ehkäisyä varten. Juu ei! Vaikka papin ammatista haaveilenkin, sen verran minussa on terveydenhuoltoalan ihmistä jäljellä etten ikimaailmassa luottaisi ehkäisytietokoneisiin -tai sovelluksiin. Ehkä korkeintaan silloin, jos vauvakuume iskee. Ja käsittääkseni nuo tietokoneet ja sovellukset ovat alkujaan kehitetty hieman päinvastaiseen tarkoitukseen. Omassa nuoruudessani samaista keinoa käytettiin kyllä, mutta se oli täysin ilmainen. Keino kulki nimikkeellä ”varmat päivät”.

Yhteenvetoa:

Älylaitteet ja some ovat vaikutustensa suhteen moneen suuntaan ulottuvia. Haittavaikutuksia löytyy, mutta toisaalta myös hyötyjä. Lienee käyttäjän oma vastuu pitää huolta siitä, kumpi puoli pääsee voitolle. Välillä mietin 100%:sta lakkoa somesta ja älylaitteista. Joko motivaationi ei ole ollut riittävä, tai jostain tuntemattomasta syystä kokeilu on jäänyt väliin. Toisaalta olen huojentuneeni todennut, että kykenen kyllä olemaan erossa puhelimestani pidemmänkin aikaa. Tosin en ole testannut miten pitkiä aikoja..

Some -ja älypuhelinlakolla on vain harmillisia sivuvaikutuksia, jotka olen vuosien mittaan todennut. Kun säännölliset päivitykset jäävät vähemmälle, sitä niin ikään katoaa. No, itsekään en ole ottanut hetkeen jokaiseen henkilöön yhteyttä joihin pitäisi, eli vikaa on minussakin. Toisaalta päivitysten vähennyttyä, eipä moni ole kysynyt kuulumisiakaan. Olen myös huomannut, että moni luo käsityksensä päivitysten perusteella. Tosin saatan itsekin sellaiseen sortua? Pohdinta: Jos ihminen katoaa somesta, katoaako hän kokonaisuudessaan? Toivottavasti ei.

Teknologian kehitys ja siihen liittyvät vaikutukset on vain hyväksyttävä, ellei sitten ole niin taitava että kykenee elämään niiden ulkopuolella. Nostan hattua heille, jotka siitä onnistuvat irtautumaan! Omalla kohdallani (ja monella muullakin) ongelmana on myös opiskelu ja tuvaisuudessa työ: kumpaakaan ei toteuteta klassiseen tapaan vain kynän, paperin ja kirjojen kautta. Sama pätee työhön, siis käytännön asioiden hoitamiseen. Oli työ miten ihmisläheinen tahansa, aina jollain tavalla ainakin digitalisaatio tahtoo tulla vastaan. Toisaalta kehitys ei ole ainoastaan pahasta. Kai me ihmisolennot olemme ajautuneet jonkinlaisen luonnonvalinnan eteen. Meillä on mahdollisuus olla taannuttamatta mieltämme liikaa digitalisaation hemmottelulla. On vain tehtävä päivittäin tarpeellinen määrä asioita myös ilman älylaitteita ja somea.

 Vaikken kohderyhmään kuulukaan, tämä on ollut loistava keino saada ihmiset liikkeelle!

Ja loppuun pieni kevennys: Ladelkaapas kertotaulu kahdesta yhdeksään! Itse tätä kokeiltuani totesin, etten vieläkään tykkää seitsemän ja kahdeksan kertotauluista..