"Dieettikuulumisia": Lisää hiilihydraatteja!

”Dieetti” on jatkunut ja sujunut hyvin, vaikka itse sanonkin. Viime aikoina en ole laskenut kaloreita lainkaan, mutta pitänyt parhaani mukaan kiinni tähänastisista saavutuksista. Näihin kuuluu mm. runsas aamiainen sekä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Myöhäisempi on yleensä kunnon lautasellinen puuroa, ja jälkkäriksi lusikoitava smoothie. Vaihtoehtoisesti marjat ja jogurtti sekä raejuusto ovat menneet hyvin. Erityisesti näin kisojen lähestyessä treeni on sen verran reipasta, että olen tehnyt pari muutosta.

Enemmän hiilihydraatteja

Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että kisaohjelman harjoittelu on lisännyt raskaamman aerobisen treenin määrää. Hiilihydraattien lisäys on auttanut jaksamaan paremmin, mutta selkeästi tehostanut myös palautumista. Olen saanut viimeinkin psyykattua itseäni sen verran, että kykenen jo hieman ”tankkaamaan” liikunnan suhteen kevyempänä päivänä. Jos nimittäin tiedän, että seuraavana päivänä olisi luvassa kunnon meno (esim. sali + jää), on lihasten hyvä saada energiavarastonsa riittävän täyteen. Toinen tärkeä ”eväshetki” on treenin jälkeen, ts. palauttavien eväiden aika. Näin kroppa saa hieman lisäaineksia palautumiseen.

 

Lisätyt hiilihydraatit eivät minun kohdallani koostu sokeripitoisista ruuista, valkoisesta pullaleivästä tms. Nämä kun eivät oikein maistu, jäävät ne luonnollisesti listasta pois. Sen sijaan puuro on hyväksi havaittu nimenomaan toisena lämpimänä ateriana. Riippuen miten kevyt tai ronski lounas on ollut, täydennän puuroa tarpeen vaatiessa soijaproteiinilla ja pähkinöillä. Ja aamupalaleiväthän ovat sellaista kokoluokkaa, että tuo pienempi lautanen ei aina meinaa riitttää.. Leivistä suosikkeja ovat itsetehdyn porkkanarieskan ohella ruisleipä (Lidlin paistopisteen ruisviipaleet!!), ruis, -ohra, -kaura -ja porkkanakakko (yleensä kerralla menee kolmasosa leivästä :D) yms. Leipä josta heruu vain pieniä paloja, on lähes kiellettyä materiaalia. Siksi viipaloidulla jälkiuunilimpulla ei ole keittiöön mitään asiaa. Unicafén puolella olen lisännyt hiilihydraatteja ottamalla lautaselle ylimääräisen lusikallisen riisiä.

Mainittakoon vielä, että hiilihydraatteja olen lisännyt melko maltillisesti, eli mistään ”hiilariövereistä” ei varmaankaan voi puhua. Lisäys on tuntunut erityisesti treenissä jaksamisen kannalta hyvältä ratkaisulta. Luulen kuitenkin, että hiilihydraattien määrä alkaa muistuttaa ”normaalia”, sillä karppausaikojen päähänpinttymät kummittelevat ajoittain vieläkin. Mutta suunta on oikea! Pastaruokia sen sijaan olen vältellyt, vaikka ne menisivätkin. Tai eivät kiellettyjä toki ole. Jos mukana on reilusti kasviksia ja jotain proteiininlähdettä, pastaruuatkin menevät kyllä! Mutta liian höttöisenä (esim. juustokastikkeen kera) tahtovat pastat aiheuttaa järkyttävän vetämättömän olon.

Vähän lisäystä iltapalaan

Iltapala on ollut aina vakio, ts. yksi reilumman kokoinen leipäviipale (yleensä itsetehtyä porkkanarieskaa) ja riisikakku. Kumpaiseenkin tulee reilusti täytettä, tosin rehellisen yksinkertaisesti: levitettä ja juustoa, joissa kummassakaan ei muuten säästellä! Riisikakut ovat jääneet enemmänkin välipalaksi tai pieneksi lisäksi aterioihin. Iltapalalla sen sijaa tilalle on tullut toinen leipäviipale, joka fiiliksen ja toisaalta tarjonnan mukaan vaihtuu.

Tämä pieni lisäys on ollut toistaiseksi siksikin, että en ole saanut energiamäärää lisättyä ns. kunnon ruuan kautta. Periaatteessa leipäpala olisi kätevä nauttia lämpimän ruuan ohessa, mutta jotenkin en ole saanut itseäni tottumaan moiseen. Siispä näin, ja sama kai se on missä vaiheessa päivää sitä leipää mutustelee.

Aina evästä mukana!

Tästä on tullut ihan vakiotapa! Kroppani vaatii ruokaa 3-4 tunnin välein, ja usein tuon neljän tunnin kohdalla tahtovat verensokerit tipahtaa ja huono olo iskee. Tämä ilmiö on muuten ollut ruokailuvälien lyhentämisen haittapuoli. No, siinä olotilassa ei ole mukava tepastella paikasta toiseen. Olen kuitenkin sen verran oppinut tulkitsemaan kroppani ”aikatauluja”, että tuon kiukkunälän ehkäiseminen ei ole vaikeaa. Tästä syystä laukussa on aina evästä. Erona aikaisempaan lienee eväiden lisääminen.

Erityisesti aikaisina aamuina leipä pitää nälän kurissa korkeintaan 2-3 tuntia, minkä vuoksi luentoa varten on varattu purkki rahkaa. Ja koska rahkan vaikutus päättyy 2-3 tunnin (eli luennon aikana), on kotimatkaa varten varattu banaani. Jos luennolla istumista on enemmän tai luvassa treenaamista, Unicafén tarjonta tietenkin pelastaa tilanteen. Muussa tapauksessa lounas sijoittuu kotiin.

Yhteenvetoa..

Ehkä jonkun korvaan tällainen melkein jatkuva syöminen kuulostaa oudolta, ja kerääntyvä energiamäärä huikealta. Mutta herkkujen määrän jäädessä todella vähäiseksi, vaadittu määrä energiaa on kerättävä perusterveellisestä ruuasta. Minä kun tykkään eniten paljon kasviksia sisältävästä ruuasta, ei ruokien energiamäärä ole korkein mahdollinen. Tästä syystä tällainen useammin syöminen ja suuremman ateriakoot lounaan ja päivällisen yhteydessä ovat toimiva ratkaisu. Motivaatiota on nostanut suuresti se, että kroppa on käyttänyt energiaa suhteellisen hyvin. Painossa lisäykset eivät ole näkyneen. Itse asiassa paino heilahtaa ylöspäin vain silloin, kun palautuminen jää liian vähälle. Tähän taas autta yllätys yllätys: lepo.

Eli lisää hiilihydraatteja ja laukku täynnä eväitä. Siinä ovat ”dieettikuulumiset” kiteytettynä tällä kertaa. Mitään suuria ahaa-elämyksiä ei ole ilmennyt, mutta toki olen ollut tyytyväinen vaikutuksiin. Tosin yksi asia nousi mieleen: Näköjään kaurapuuroon ei vain kyllästy.