”Dieetti”
on jatkunut ja sujunut hyvin, vaikka itse sanonkin. Viime aikoina en
ole laskenut kaloreita lainkaan, mutta pitänyt parhaani mukaan
kiinni tähänastisista saavutuksista. Näihin kuuluu mm. runsas
aamiainen sekä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Myöhäisempi
on yleensä kunnon lautasellinen puuroa, ja jälkkäriksi lusikoitava
smoothie. Vaihtoehtoisesti marjat ja jogurtti sekä raejuusto ovat
menneet hyvin. Erityisesti näin kisojen lähestyessä treeni on sen
verran reipasta, että olen tehnyt pari muutosta.
Enemmän
hiilihydraatteja
Tämä
johtuu ensisijaisesti siitä, että kisaohjelman harjoittelu on
lisännyt raskaamman aerobisen treenin määrää. Hiilihydraattien
lisäys on auttanut jaksamaan paremmin, mutta selkeästi tehostanut
myös palautumista. Olen saanut viimeinkin psyykattua itseäni sen
verran, että kykenen jo hieman ”tankkaamaan” liikunnan suhteen
kevyempänä päivänä. Jos nimittäin tiedän, että seuraavana
päivänä olisi luvassa kunnon meno (esim. sali + jää), on
lihasten hyvä saada energiavarastonsa riittävän täyteen. Toinen
tärkeä ”eväshetki” on treenin jälkeen, ts. palauttavien
eväiden aika. Näin kroppa saa hieman lisäaineksia palautumiseen.
Lisätyt
hiilihydraatit eivät minun kohdallani koostu sokeripitoisista
ruuista, valkoisesta pullaleivästä tms. Nämä kun eivät oikein
maistu, jäävät ne luonnollisesti listasta pois. Sen sijaan puuro
on hyväksi havaittu nimenomaan toisena lämpimänä ateriana.
Riippuen miten kevyt tai ronski lounas on ollut, täydennän puuroa
tarpeen vaatiessa soijaproteiinilla ja pähkinöillä. Ja
aamupalaleiväthän ovat sellaista kokoluokkaa, että tuo pienempi
lautanen ei aina meinaa riitttää.. Leivistä suosikkeja ovat
itsetehdyn porkkanarieskan ohella ruisleipä (Lidlin paistopisteen
ruisviipaleet!!), ruis, -ohra, -kaura -ja porkkanakakko (yleensä
kerralla menee kolmasosa leivästä :D) yms. Leipä josta heruu vain
pieniä paloja, on lähes kiellettyä materiaalia. Siksi
viipaloidulla jälkiuunilimpulla ei ole keittiöön mitään asiaa.
Unicafén puolella olen lisännyt hiilihydraatteja ottamalla
lautaselle ylimääräisen lusikallisen riisiä.
Mainittakoon
vielä, että hiilihydraatteja olen lisännyt melko maltillisesti,
eli mistään ”hiilariövereistä” ei varmaankaan voi puhua.
Lisäys on tuntunut erityisesti treenissä jaksamisen kannalta
hyvältä ratkaisulta. Luulen kuitenkin, että hiilihydraattien määrä
alkaa muistuttaa ”normaalia”, sillä karppausaikojen
päähänpinttymät kummittelevat ajoittain vieläkin. Mutta suunta
on oikea! Pastaruokia sen sijaan olen vältellyt, vaikka ne
menisivätkin. Tai eivät kiellettyjä toki ole. Jos mukana on
reilusti kasviksia ja jotain proteiininlähdettä, pastaruuatkin
menevät kyllä! Mutta liian höttöisenä (esim. juustokastikkeen
kera) tahtovat pastat aiheuttaa järkyttävän vetämättömän olon.
Vähän
lisäystä iltapalaan
Iltapala
on ollut aina vakio, ts. yksi reilumman kokoinen leipäviipale
(yleensä itsetehtyä porkkanarieskaa) ja riisikakku. Kumpaiseenkin
tulee reilusti täytettä, tosin rehellisen yksinkertaisesti:
levitettä ja juustoa, joissa kummassakaan ei muuten säästellä!
Riisikakut ovat jääneet enemmänkin välipalaksi tai pieneksi
lisäksi aterioihin. Iltapalalla sen sijaa tilalle on tullut toinen
leipäviipale, joka fiiliksen ja toisaalta tarjonnan mukaan vaihtuu.
Tämä
pieni lisäys on ollut toistaiseksi siksikin, että en ole saanut
energiamäärää lisättyä ns. kunnon ruuan kautta. Periaatteessa
leipäpala olisi kätevä nauttia lämpimän ruuan ohessa, mutta
jotenkin en ole saanut itseäni tottumaan moiseen. Siispä näin, ja
sama kai se on missä vaiheessa päivää sitä leipää mutustelee.
Aina
evästä mukana!
Tästä
on tullut ihan vakiotapa! Kroppani vaatii ruokaa 3-4 tunnin välein,
ja usein tuon neljän tunnin kohdalla tahtovat verensokerit tipahtaa
ja huono olo iskee. Tämä ilmiö on muuten ollut ruokailuvälien
lyhentämisen haittapuoli. No, siinä olotilassa ei ole mukava
tepastella paikasta toiseen. Olen kuitenkin sen verran oppinut
tulkitsemaan kroppani ”aikatauluja”, että tuon kiukkunälän
ehkäiseminen ei ole vaikeaa. Tästä syystä laukussa on aina
evästä. Erona aikaisempaan lienee eväiden lisääminen.
Erityisesti
aikaisina aamuina leipä pitää nälän kurissa korkeintaan 2-3
tuntia, minkä vuoksi luentoa varten on varattu purkki rahkaa. Ja
koska rahkan vaikutus päättyy 2-3 tunnin (eli luennon aikana), on
kotimatkaa varten varattu banaani. Jos luennolla istumista on enemmän
tai luvassa treenaamista, Unicafén tarjonta tietenkin pelastaa
tilanteen. Muussa tapauksessa lounas sijoittuu kotiin.
Yhteenvetoa..
Ehkä
jonkun korvaan tällainen melkein jatkuva syöminen kuulostaa
oudolta, ja kerääntyvä energiamäärä huikealta. Mutta herkkujen
määrän jäädessä todella vähäiseksi, vaadittu määrä
energiaa on kerättävä perusterveellisestä ruuasta. Minä kun
tykkään eniten paljon kasviksia sisältävästä ruuasta, ei
ruokien energiamäärä ole korkein mahdollinen. Tästä syystä
tällainen useammin syöminen ja suuremman ateriakoot lounaan ja
päivällisen yhteydessä ovat toimiva ratkaisu. Motivaatiota on
nostanut suuresti se, että kroppa on käyttänyt energiaa
suhteellisen hyvin. Painossa lisäykset eivät ole näkyneen. Itse
asiassa paino heilahtaa ylöspäin vain silloin, kun palautuminen jää
liian vähälle. Tähän taas autta yllätys yllätys: lepo.
Eli
lisää hiilihydraatteja ja laukku täynnä eväitä. Siinä ovat
”dieettikuulumiset” kiteytettynä tällä kertaa. Mitään suuria
ahaa-elämyksiä ei ole ilmennyt, mutta toki olen ollut tyytyväinen
vaikutuksiin. Tosin yksi asia nousi mieleen: Näköjään
kaurapuuroon ei vain kyllästy.
Oletko ollut normaalipainossa pitkän aikaa? Onko sinulla ilmennyt mitään vatsaongelmia ruokailuihin / lisäämiseen liittyen? Positiivisia ja realistisia mietteitä ruokalisäyksistä on ilo lukea :-) Lisää hyvää fiilistä kevään haasteisiin niin opiskelun, liikunnan kuin hyvinvoinninkin osalta toivottelee suhteellisen uusi blogiisi eksynyt lukija ;-)
VastaaPoistaMoikka! Olen ollut normaalipainossa useamman vuoden, mutta ennen "dieettiä" kroppa oli kunnon säästöliekillä (eli energiamäärä alle 1400 kcal/päivä + paljon liikuntaa ja paino kiipesi korkeintaan ylöspäin). Ikää on mittarissa jo sen verran, että oli parempi tehdä asialle jotain :D Ja olo oli aika hirveä.. Jos rehellisiä ollaan, alkuun vatsa protestoi. Mahalaukun pieni koko auheutti omat ongelmansa, eikä refluksivaiva auttanut asiaa. Tämän takia aloitin lisäyksen välipalojen muodossa. Kun kroppa tottui lyhyempiin ruokailuväleihin, aloin varovasti kasvattaa annoskokoja. Tuo ylitäysi olo aiheutti sen verran ongelmia, että päätin pitää lisäysvauhdin pienenä. En tarkkaan mittaa ruokamääriä, mutta lisäys oli esim. puurossa oli ruokalusikallinen enemmän kaurahiutaleita. Vähitellen aiempi puoli desiä kasvoi vajaaseen puoleentoista. Eli "step by step" :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja oikein mukavaa kevättä sinulle myös! :)