Totta
puhuen stressi -niminen vekkuli ja sen aiheuttamat oireet niin
fyysisesti kuin henkisesti ovat olleet riesana jo pidemmän aikaa.
Nyt puhutaan siis useammasta vuodesta. Koska stressin aiheuttajien
poistaminen ei aina onnistu, pohdin voisinko vaikuttaa asiaan
elämäntapojen kautta. Tässä kohtaa otin käyttöön Googlen, eli
sen luotettavimman ohjekirjan josta vastaus löytyy mm. kaikkeen.
Haluaisin
keksiä tässä vaiheessa useita selityksiä, mutta olen tainnut
viime aikoina siirtyä yhä enemmän kofeiinin liikakäyttäjäksi.
Rehellisyyden nimissä tämä on toistuvaa, eikä yritykseni vähentää
kofeiinin määrä ole todellakaan ensimmäinen. -Eikä varmaan
viimeinenkään. Googlen tarjoaman (aina luotettavan)
informaatiolähteiden mukaan kofeiini kuuluu nk. stressihormonin, eli
kortisolin eritystä edistäviin ihmeaineisiin. Sovitaan sitten näin,
kärsivällisyyteni ei riitä lähdekritiikkiin. Kortisoli taas
pitkällä aikavälillä ei ole terveyden kannalta hyväksi. -Selvä,
sovitaan näin. Mutta kun kahvi on niin hyvää...
Ehdottomuus
yliviivataan & päivä kerrallaan
Olen
sitä tyyppiä jolle ehdottomuus sopii todella huonosti. En myöskään
usko ehdottomuuden olevan paras keino stressin oireiden
vähentämiseksi. Sen verran korkealta ajattelin kuitenkin hypätä,
että vaihdan aamukahvin mustaan teehen. Palataan muihin
vaihtoehtoihin myöhemmin.. Itse asiassa pidin siitä jo
ala-asteiässä. Join aamuisin maidolla höystettyä mustaa teetä
muistaakseni jo viidesluokkalaisena. Kahvinjuonti alkoi 14-15
-vuotiaana. Puolustus: en tupakoinut!
Aamukahvin
skippaaminen on myös tilannesidonnaista, mutta yritän pitää sen
yleisenä linjana. Esimerkiksi viikonloppuisin aamukahvin voisi
sallia erityisesti jos yövyn muualla. Miksi aamukahvi? Pidän sen
pakollisuutta sen verran mieleen iskostuneena, että haluan
pääkoppani oppivan ettei aamukahvi ole välttämätön. Päivällä
kahvia menee muutenkin vähemmän, jolloin yksi mukillinen menköön.
Okei, iso mukillinen..Jostain pitää aloittaa?
Projektia
helpottaa se hupaisa fakta, että kahvinkeittimen porinaa ei tarvitse
ikävöidä. Teetä kun voi kätevästi laittaa kahvinkeittimellä.
Addiktoituneet aivoni, siitäpä saitte! Hah! En myöskään tule
asettamaan mitä aikarajoitetta, vaan projekti etenee päivä
kerrallaan. Viikon ajan yritän kuitenkin ihan mielenkiinnosta
seurata miten kroppani reagoi. Mitään suuria odotuksia ei ole,
mutta kieltämättä haaveilen laadukkaammista yöunista,
jonkinlaisesta mielen rauhoittumisesta (mielenrauha olisi
epärealistinen toive) ja yksityiskohtiin menemättä vatsan
rauhoittumisesta.
Ensimmäinen
päivä
Eijeijeijei...
ei tänään vielä!! Mitä parhaimmat olosuhteet: Yö meni päin..
juuri sitä, kiitos föhn – tuulen joka paiskoi parvekkeen laseja!
Aamulla alistuneena laitoin keittimeen mustaa teetä puolen litran
satsia varten. Kahvin makua en onneksi kaivannut. Laiskan aamun ja
”joululoman” (siirretty sellainen) kunniaksi lykkäsin keittimeen
vielä vihreää teetä. Siinä vaiheessa muistin sen karun
tosiasian, että keitin pitää varmaan putsata jatkossa useammin.
Ahaa, diureettinen vaikutus.. pois alta risut ja männynkävyt!
Selvittyäni
aamusta ilman kahvia päätin kokeilla olla ilman kahvia koko päivän.
Huonojen yöuniten veltostuttamana mutta voimieni tunnossa tein
kauppareissun, minkä ohessa ulkoilukin onnistui. Lepopäivän vuoksi
kauppareissun ohella tehty 15 min. X 2 sai riittää. Kotosallakin
meni hyvin.
Lounasta, jälkiruuaksi taas teetä ja toiveikkain mielin
eteenpäin. Ja sitten.. vähitellen otsaa alkoi kiristää, väsytti
julmetusti ja vatsassa alkoi tuntua lievää kiertämistä. Okei,
ensimmmäinen kahviton päivä sitten 20 vuoteen toki voi aiheuttaa
pieniä vieroitusoireita, mutta onnistuneen aamun jälkeen tämä oli
ikävä yllätys. Asiaa ei tosiaan helpottanut totaalisen pieleen
mennyt yö. Ennen klo: 20 aloitin iltatoimet. Jostain syystä uni
antoi odotuttaa itseään, suljin lukuvalon suunnilleen 21:15.
Nukuin
kohtuullisen hyvin, eli herätin pari kertaa tavalliseen tapaan.
Mitään selkeää vaikutusta kofeiinin vähentämisellä ei vielä
ollut. Lisäksi edellinen, huonosti nukuttu yö saattoi helpottaa
nukkumista.
Toinen
päivä
Aamulla
oli vaikeuksia nousta ylös, mutta seitsemän aikaan laahustin
keittiöön ja aamuvenyttelyjen pariin. Tuota käynnistymisvaikeutta
aamuisin on jatkunut jonkin aikaa, lieneekö loman vaikutuksia.
Helvata että teki mieli kahvia. Ei, äkkiä teetä keittimeen ennen
kuin kosken kahvipakettiin! Tänään mukillinen päiväkahvia on
sallittu. Tee ilmeisesti helpotti tilannetta. Myöhemmin kokeilin
ihan mielenkiinnosta lykätä keittimeen ruusunmarjateetä. Ai niin,
se putsaaminen pitää muistaa..
Päätä
ei särje ja olo on selkeästi energisempi kuin eilen, mutta yökin
meni paremmin. Olo on kohtuullisen hyvä. Kai tästä päivästä
jotain tulee. Kun luvattu päiväkahvi pääsi mukiin, se tuoksui ja
maistui huolestuttavan hyvältä. Ei, ei keitetä enempää!
Loppupäivä meni jo mukavasti ja jäällä hypyit tuntuivat
kevyesti. Syitä voi toki olla tuhansia. Illalla väsymys tuntui ns.
luonnolliselta väsymykseltä. Yö meni silti heräillessä
tavalliseen tapaan, mutta en herännyt pirteänä.
Kolmas
päivä
Vaikka
yöllä tuli taas herättyä kerran pari (toinen taisi olla
havahtuminen, ei suoranaista heräämistä), aamulla olo oli
suhteellisen pirteä. Ongelmitta lykkäsin keittimeen mustaa teetä.
Joo joo, siinäkin on kofeiinia mutta selkeästi vähemmän
verrattuna kahviin. En tosin juo mustaa teetä kofeiinin vuoksi.
Rehellisesti sanottuna kaipaan lämmintä juomaa johon voi lisätä
tilkan maitoa.
Näin
kolmantena päivänä olo ei toistaiseksi ole kuin ”uudella
ihmisellä”, mutta ei kuitenkaan huonompi. Päivemmällä on yksi
työasia, jossa houkutus kahvikupposeen on suuri, mutta kenties
skarppaan.. Kas, kupponen jäi juomatta. Loppupäivä: ei probleemaa.
Refluksivaivan oireet kiusasivat hieman, mutta se saattoi mennä myös
(jälleen) liian nopeasti nautitun aterian piikkiin.. Yö jälleen
kohtuullisesti. Heräsin kerran ja nukuin lähes herätykseen asti.
Neljäs
päivä
Heräsin
tosiaan 10 minuuttia ennen herätystä. Jo automaattisesti lykkäsin
teetä keittimeen. Päätä ei särje eikä erityisemmin väsytä.
Ainoa kivulias kohta on olkapää, mutta aiheuttaja on selkeä: eilen
otettu influenssarokotus. Mokoma. Tänään saatan nauttia yhden
mukillisen, tai sitten en.
Mukillinen
jäi väliin, sen korvasi pussiteetä laadukkaampi versio vihreästä
teestä. Päivällä vähän haukotutti, mutta kahvia ei tarvittu.
Kotosalla vielä mukillinen lisää, tosin Lidlin pussiteetä tällä
kertaa. Loppuilta meni täysin ongelmitta. Yöllä heräilin jälleen
kerran pari (kannattaako tätä edes mainita..), mutta väsyneenä
jolloin unikin tuli uudelleen ilman suurempaa draamaa.
Viides
päivä
Loistavaa,
tee oli jälleen itsestäänselvyys! Olisin voinut nukkua hieman
pidempään, mutta myönnän että nukkumaanmeno venähti lähelle
kymmentä eilen. Syytän kirjaa. Tämän ”sotasuunnitelma” pysyy
samana: ehkä otan mukillisen kahvia päivällä, tai sitten en.
Loppupäivää en osaa ennustaa, mutta kenties kukaan ei pakota sitä
juomaan.
Yhteenvetoa
Ensimmäinen
päivä oli tosiaan hirveä, eikä huonosti nukuttu yö ollut paras
mahdollinen lisämauste kahvin vähentämisen aloittamiselle.
Kieltämättä olen ylpeä itsestäni, sillä onnistuin muuttamaan 20
vuoden ajan päähän juurtunutta maneeria. En edelleenkään koe
mitään merkittäviä mullisituksia olotilassa, mutta pari mukavaa
muutosta on tapahtunut: Syke nousee lähinnä silloin kuin kuuluukin,
eli fyysisen rasituksen yhteydessä. Lisäksi pari parina edellisenä
yönä en ole herännyt pirteänä.
Ei
huono siis. Tästä on hyvä jatkaa, ja kohta onkin kokonainen viikko
täynnä. Ehkä annan itselleni siimaa viikonloppuna, ehkä en.
Oikeastaan juuri tämä joustavuus on tehnyt projektista rennomman.
Pysynkö viikonloppuna erossa aamukahvista? Se olisi toki
toivottavaa, mutta sitten näkee miten käy. Tilastollisen
todennäköisyyden (viiden päivän, ei 20 vuoden perusteella)
kannalta onnistuminen on mahdollinen vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti