Dieettikuulumisia: Lipsahduksien aika..

Edellisistä ”dieettikuulumisista” on kulunut jo tovi, joten kenties on aika uudelle päivitykselle. Kesäkausi muokkaa päivärytmiä, samoin treenin sisältöä. Olen tosiaan tehnyt tässä sivuainetta sekä gradua, eli myös koneella saa viettää aikaa enemmän kuin tekisi mieli. Kuten dieeteissä tahtoo käydä, minullakin on ollut pientä lipsumista. Nyt kuitenkin yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä säännöllisesti pieniä parannuksia. Se on kuitenkin varmaa, että vanhoihin tapoihin ei ole mitään asiaa! Ja sitten itse ripittäytymiseen..

Toinen (kevyempi) lämmin ateria tahtoo jäädä pois

Jotenkin en millään meinaa saada sitä toista, kevyempää lämmintä ateriaa mukaan! Aiemmin söin siis lounaan lisäksi toisen, kevyemmän lämpimän aterian joka oli esimerkiksi puuroa tai keittoa. Tai sitten korvasin parilla leipäviipaleella päällisineen. Nyt moinen tuntuu todella hankalalta, eikä lisäruoka suoraan sanottuna meinaa upotakaan.

Taustalla voi olla lämmin sää tai peräti helle. Toisaalta pienenä kompensaationa treenimäärä on vähentynyt, eli jossain suunnitelmissa olen pysynyt. Toisaalta tällä liikuntamäärällä aiempi energiamäärä olisi varmaan enemmän kohdallaan, mutta uskon että asian tiedostaminen auttaa siirtymisessä ns. hyviin tapoihin.

..Mutta syön edelleenkin usein

Eli energiamäärässä ei välttämättä ole huikeaa tiputusta, sillä olen pitänyt huolta lyhyistä ateriaväleistä. Minun kohdallani se tarkoittaa 3-4 tuntia, eli syön varsin usein. Hampaille tämä ei ole ehkä ihanteellinen ratkaisu, mutta erityisesti näin kesäaikaan saan suuremmalla todennäköisyydellä riittävän määrän energiaa kuin syömällä harvemmin mutta enemmän.

Toisaalta välipaloilla on väliä, eli esimerkiksi light -limu ei ole välipala, ei myöskään energiajuoma. Rahkoja, muita juomia, proteiini- ja hedelmäpatukoita yms. menee sen sijaan mukavasti. Yritän satsata noihin omatekoisiin treenijuomiin, sillä edelleenkin olisi kiva edes hieman vähentää muoviroskan määrää..

Lämmin ruoka uppoaa huonosti näin kesällä

No, tässä en taida todellakaan olla ainoa. Jotenkin sitä kaipaa enemmänkin raikasta ja kevyempää ruokaa, jolloin salaattista tulee yllättäen suosikki. Salaatti on toisaalta suhteellisen nopea koota, kunhan vain saa aikaisi pilkkoa aineksia säännöllisesti. Tämä osuus altistaa ajoittain laiskuudelle..

Salaatin hyviin puoliin kuuluu tuoreiden kasvisten kulutuksen lisääntyminen. Eli vitaamineja ja kuituja tulee oikein mukavasti yhdesstä, varsin suuresta annoksesta. Haittapuolena on niukka energiamäärä. Myös proteiinia saa vähemmän, samoin hiilihydraatteja. Ns. hyviä rasvoja sentään saa esimerkiksi laadukkaan kastikkeen kautta. Öljyt ovat myös hyvä lähde, mutta itse en niistä pidä.

..Mutta salaattiin menee koko tölkillinen papuja

Eli ei tässä pelkillä salaatinlehdillä ja tomaateilla mennä! Lidlin isot valkoiset pavut ovat olleet viimeaikainen suosikki, ja annokseenhan se yksi purkillinen. Kuten aikaisemmin olen todennut, pavut ovat todella ravintorikkaita ja mukavan proteiinipitoisia. Sellaisenaan määrä olisi liian vähäinen, mutta esimerkiksi rahkat ja leivän päälle menevä juusto täydentää kokonaisuutta.

Sen verran olen oikeilla raiteilla, että edes ajatus salaatista ilman papuja tai muuta proteiinirikkaampaa ei ateriana tulisi kuuloonkaan. Kananmuna on myös hyvä lisä, mutta itse joudun rajoittamaan kulutusta. Jos jotain uutta saisin aikaiseksi kokeilla salaattiaineksena, niin se voisi olla kikhernepasta. Onneksi melko läheltä löytyy Punnitse & Säästä, mistä kyseistä tuotetta pitäisi löytyä. Onko kenelläkään muuten kokemusta kikhernepastasta? Tähän mennessä olen kuullut runsaasti kehuja!

Positiivista: enemmän kasviksia ja terästystä siemenillä

Jonkin aikaa sitten hieman harmittelin tuoreiden kasvisten turhan vähäistä kulutusta, ja nyt määrä on valehtelamatta tuplaantunut! Eli ei tuo salaatti täysin huonokaan vaihtoehto ole. Se vain pitää rakentaa sellaiseksi, että kaikki tarpeellinen on saatavilla. Myönnän että motivaatio ei ole ajanut riittävään huolellisuuteen, mutta taas kerran: tiedostaminen auttaa pääsemään eteenpäin!

Aivan pieleen kaikki ei todellakaan ole mennyt erityisesti hyvien rasvojen suhteen, sillä viime päivinä olen onnistunut heittämään tuollaista Lidlin auringonkukansiemensekoitusta jogurtin sekaan. Ja tämän tavan opettelu oli pienen työn takana!

Mitä seuraavaksi?

Vaikka yritän parhaani mukaan taas terästäytyä, joskin pienin muutoksin, en aio stressata asian kanssa liikaa. Kyse ei ole siitä ettenkö välittäisi tai haluaisi pitää suuntaa oikeana. Joskus ”vanhoina hyvinä aikoina” syömisen suhteen tuli vain stressattua niin paljon, että nyt mitta on täysi. Kuten tuli todettua, myös pieniä etenemisiä on tapahtunut kuten tuo siemenien lisääminen jogurttiin. Ja vieläpä päivittäin. Toinen positiivinen muutos oli liikunnan vähentäminen, vaikkei kuitenkaan poisjääminen. Eli vaikka energiamäärä on laskenut, fyysinen kuormitus on pienempää ja kroppa ehtii levätäkin hieman. Opiskelun hyviä puolia..

Olen sitä ihmistyyppiä joka tarvitsee varman ja selkeän toimintasuunnitelman päästäkseen haluttuun tavoitteeseen. Toisaalta kuulun myös siihen mukavuudenhaluiseen ihmistyyppiin joka karttaa radikaaleja muutoksia. Viikonloppuna mahdollisesta helteestä huolimatta syön ns. lämmintä ruokaa vaikka väkisin, ja yritän tehdä sellaista tuleville päiville. Tämä on riittävä tavoite näin alkuun. Jos salaatti houkuttelee, keitän pienen satsin esimerkiksi kokojyväpastaa salaattiin lisättäväksi. Eli homma pysyköön yksinkertaisena.

Viime viikolla satuin kuuntelemaan elämäni ensimmäistä hyvinvointia ja liikuntaa käsittelevää luentoa. Mielestäni luennoitsija totesi varsin fiksusti, että tehdäkseen muutoksia kohti terveellisempiä elämäntapoja ei tarvitse ”keksiä pyörää uudelleen”. Sen sijaan on mietittävä mitä tähän mennessä on tehnyt järkevästi, ja lisätä kyseistä toimintaa. Eli loppujen lopuksi muutos kohti positiivisempaa suuntaa ei ehkä vaadikaan niin hurjia ponnisteluja. Me ihmisolennot tahdomme olla vain sellaisia, että etsimme herkästi ratkaisuja ongelmiin kaukaa, vaikka ne olisivat nenämme edessä.