"Selviytymissuunnitelma" tulevalle kesälle: Fyysinen ja henkinen lepo

Tuossa jonkin aikaa sitten mietin tämän kesän työmäärää ja siitä selviämistä. Usein kuitenkin mietin, että jos minuakin ennen sellaisesta on selvitty, en osaa perustella miksi minäkin en selviytyisi. Tosin se ettei jaksaisi juuri samaa määrää kuin muut, ei välttämättä tee ihmisestä sen huonompaa? Suuremman työmäärän vaatima energia kuitenkin tulee harvoin tyhjästä. Tosin poikkeuksiakin löytyy. Toki motivaatiolla on suuri merkitys, jolloin sen ylläpitäminen ja mahdollinen parantaminen auttavat kummasti. Ilman lepoa harva kuitenkin selviää.

Olen tässä opiskeluvuosieni aikana löytänyt yhä useammasta Raamatun sisällön osiosta jopa ihan järkeviä, arkielämään sovellettavissa olevia asioita. Muun muuassa Kymmenestä käskystä löytyy yhdeksään muun ohella yksi: Muista pyhittää lepopäivä. Luulen että minun ei tarvitse käyttää rivejä sen laajempaan perusteluun. Lepoa on niin fyysistä kuin henkistä. Usein toteutuvat samanaikaisesti, mutta ei aina. Liikunta on minulle henkistä lepoa, sillä sen kautta irtaudun monista arjen haasteista. Toisaalta liikunnan ohella tarvitaan myös fyysistä lepoa, jotta tuo henkinen lepo olisi mahdollista.

Viime aikoina olen todennut, että ainakin itselläni olisi aihetta panostaa fyysiseen lepoon hieman ehemmän, sillä kroppani on ystävällisesti asiasta vihjaillut viime aikoina. Syksyllä oletin lepopäivän sijoittamisen intensiivisempään opiskelupäivään olevan järkevät vaihtoehto, ja ennen kaikkea käytännöllinen. Ehkä osalle onkin, mutta ei minulle. Jotta kuitenkin saisin kesän aikana opintoja mahdollisimman pitkälle liikunnasta luopumatta, olen laatinyt itselleni muutamia tavoitteita, jotka ainakin toivon mukaan edesauttavat pääsemistä kohti maisterin papereita.

Enemmän fyysisiä lepopäiviä

Mitään tarkkaa lukua en ole suunnitellut, vaan lepopäivien määrä perustuu pääasiassa kehon kuuntelemiseen. Jos lihaksia särkee ja treenin jättäminen väliin on mahdollista, se todellakin kannattaa tehdä. Toinen vaihtoehto on puolittaa teho, ja keskittyä johonkin vähemmän kuormittavaan.

Ylipäänsä koen keskittyneeni kuluneen puolen vuoden aikana liikaa yleisen ja lihaskunnon kehittämiseen. Olen tavoitteiden mukaisesti onneksi saanut huomiota hieman enemmän tekniikkaan ja hienosäätöön, mutta parantamisen varaa on paljon. Valitettavasti tämä taitaa niitä asioita, joiden oppiminen tapahtuu niin ikään pienissä erissä ja myös kantapään kautta. 

Mediaatioharjoitukset/Rentoutumisharjoitukset

Nämä tulivat vastaan praktikumin yhdessä osioissa. Jos aivan brutaalin rehellinen olen, en aina osannut häitä harjoituksia arvostaa. Nyt olen niitä alkanut taas hieman kertailla, joskin lyhytkestoisempana. On ollut melkein hävettävää huomata miten huonoksi keskittymiskykyni on mennyt. Olen kuitenkin siinä mielessä toiveikas, että luulen näiden harjoitusten auttavan ainakin hieman.

Kyseessä ovat siis mielikuviin perustuvat harjoitukset, joissa hengityksellä on oma roolinsa. Olen muutaman kerran kokeillut mielikuvaa kymmenestä portaasta, joita noustaan hengityksen tahdissa, eli hitaasti, ja laskeudutaan alas. Portaat tavallisesti vievät johonkin tilaan tai ympäristöön, joka vaihtelee harjoituksesta riippuen. Toistaiseksi harjoitukset eivät ole saaneet aikaan mitään huikeita muutoksia, mutta syke sentään laskee niiden aikana.

Pyrkimyksiä, ei tavoitteita

Erityisesti liikunnan suhteen vaihdan tavoitteet pyrkimyksiin, vaikka käyttäisinkin sanaa tavoite. Ajatuksena on tähdätä johonkin, mutta saavuttamiseen ei liity minkäänlaista pakkoa. Oikeastaan pakollisuus ei ole tähänkään mennessä ollut mukana, mutta jostain syystä koin asian täsmentämisen tärkeäksi. Olen tällä asenteella treenannut pari viikkoa, ja tulokset ovat olleet aika yllättävät. Niistä itse asiassa lisää pian..

Kuten totesin, tuon kestävyys -tyyppisen sekä lihaskuntoharjoittelun jätän vähemmälle. Olin toki kokeillut keventämistä, mutta ilmeisesti sekään ei ollut riittävää. Kroppa on antanut kuluneen viikon aikana sen sortin merkkejä, että rajumpi kevennys on tarpeen, samoin ylimääräiset lepopäivät. Toisaalta luulen tällaisen olevan osa pyrkimysten toteuttamista. Sellaisiin on nimittäin vaikea päästä, jos kroppa ei toimi edes puoliteholla.

Aktiviteettien vaihteleminen

Tämä osuus lienee haasteellisin toteuttaa, sillä minulla on taipumus yksipuolisuuteen vähän kaikilla osa-alueilla. Vaikka toisaalta tässä on jotain nurinkurista, sillä olen innokas myös haalimaan erilaisia projekteja. Kuitenkin moni asia pysyy ns. tutulla mukavuusalueella. Eli aktiviteetteja on paljon, mutta yksipuolisesti. Toki haasteena on sekin, että jotkut asiat vaativat enemmän aikaa paneutua. Luistelu on näistä yksi.

Viime päivinä sain kuitenkin todeta, että pienet ”poikkeavuudet” tutuista ja turvallisista kuvioista voivat olla yllättävän virkistäviä. Osallistuminen seurakunta-aktiviteettiin oli oikein mukavaa, ja ensi viikolla tulee parikin ”keikkaa” joita odotan innolla. Viime viikolla pääsin myös opettamaan temppuilua sekä pianonsoittoa oikein reippaalle viisivuotiaalle. Vaikka vierastan hieman alla kouluikäisiä lapsia, on oikein hauskaa opettaa heille asioita kun kaikki tapahtuu vielä leikin varjolla. Voi kun itsekin oppisi saman asenteen! Toisaalta, mikä estää oppimasta? No, ainakin liiallinen tosikkomaisuus, josta kylläkin voi ehkä irtautua. Viisivuotiaista puheenollen, seuraavana päivänä pääsin myös sellaista (myös iloista ja reipasta) morjenstamaan ja onnittelemaan kyseisen iän saavuttamisesta.

Pohdintaa

Kesä tulee siis olemaan työntäytteinen, mutta ei välttämättä mahdoton. Toisaalta minua motivoi suuresti se ajatus, että syksyllä opinnot alkavat todellakin olla hoidettuna. En myöskään usko että minun täytyisi luopua mistään, mutta sellaista niin sanottua viikko-ohjelmaa sisältöineen on vain mietittävä uudelleen. En myöskään usko, etten voisi koko kesän aikana treenata välillä intensiivisisemminkin. On vain opittava rytmittävään harjoittelu järkevästi. Mitään valmista kaavaa ei valitettavasti taida olla, vaan keho itse määrää tahdin ja kaapin paikan.

Luulen että tuon sivuaineen ja opiskelun kanssa ylipäänsä on järkevämpää ajatella pyrkimys -periaatteella. Pyrin saamaan sivuaineen ja gradun tulevan muutaman kuukauden aikana valmiiksi. Maailma ei kuitenkaan kaadu jos aikaa menee kuukauden tai pari enemmän. Itse asiassa tämä on totta, sillä valmistumisaika ei siitä muuttuisi.

 Hyvä kysymys!! ;D

Nyt onkin aika laahustaa hetkeksi kirjastolle, jotta aikaa ulkoilulle olisi mahdollisimman paljon. Sää on nimittäin niin mahtava, että sisätiloissa tätä päivää ei vietetä!

Leppoisaa lauantaita kaikille!