Kannustaminen ja rohkaiseminen antavat paljon aikuisiälläkin

Motivaatio asiassa kuin asiassa pysyy harvemmin itsestään. Ehkä osa kykenee ylläpitämään motivaatiotaan ja toisaalta uskoa omiin kykyihinsä ilman suurempaa työtä. Osan taas on työstettävä asiaa enemmän, ja osa tarvitsee hieman myös ulkopuolista apua. Itse myönnän kuuluvani jälkimmäiseen kategoriaan. Erityisesti jäällä olen huomannut, miten paljon toiselta henkilöltä saatu kannustus ja rohkaiseminen vaikuttaa. Kun treenipaikat vaihtuivat ja moninkertaistuivat aiempaan nähden, olin aluksi aivan eksyksissä. Jo uudet kuviot söivät motivaatiota. Vastoin kuten edellisessä paikassa, edistyneitä aikuisluistelijoita on täällä enemmän. Puolentoista vuoden aikana olen heihin tutustunut, ja kokemukseni ovat olleet todella positiiviset. Koen edistyneeni teknisesti, ja olen löytänyt paljon uutta. Tässä muutamia asioita, jotka olen kokenut todella merkityksellisiksi.

Saako toista neuvoa?

Jos minulta kysytään, selkeää myöntävää tai kieltävää vastausta ei ole. Olen tutustunut neuvomiseen niin saajana kuin antajana. Jälkimmäisessä olen yleensä vähän tarkastellut tilannetta ja yrittänyt tutustua henkilöön. ”Varman päälle” pelatakseni olen kysynyt saanko neuvoa. Aikuisluistelijoiden kesken kyse ei todellakaan ole pätemisestä, vaan ihan puhtaasti halusta auttaa. Tämä kuuluu niihin piirteisiin, joista aikuisluistelijoissa pidän. Harjoittelu on toimivaa joukkuepeliä.

Itse otan mielelläni neuvoja vastaan, sillä itsenäisessä harjoittelussa liikkeiden sujuvuutta on vaikea tarkastella objektiivisella tasolla. Tällä tarkoitan esimerkiksi virheiden huomaamista. Jos elementti menee pieleen, virheen paikantaminen voi joskus olla todella vaikeaa. Esimerkiksi virheasentoon voi olla niin tottunut, että vain ulkopuolisen silmät havaitsevat sen. Tällöin neuvot ja hyväntahtoiset huomautukset ovat todella arvokkaita. Jos itse neuvon toisia, huomaan usein jonkin itse usein tekemäni virheen.

Eli mielestäni neuvoa saa, mutta on kohteliasta kysyä ennen vinkkihyökkäystä.

Toisen onnistumisen huomaaminen

Jos joku (tuttu) tekee onnistuneen liikkeen, itse ainakin haluan kehua asianomaista. Toki tilannetta kannattaa hieman arvioida. Jos henkilö on harjoittelemassa, ei kannata pitää kovin pitkää onnittelupuhetta. Tai jos sellainen tuntuu välttämättömältä, eksaktimmat kehut kannattaa säästää pukukoppiin.

Totta puhuen minulle tuollaiset huomaamiset ovat tärkeitä, mutta eivät välttämättömiä. En tiedä onko tässä iässä ”noloa” saada hyvä mieli ja itsetunto astetta korkeammalle, mutta minä kyllä saan reippaasti uskoa ja energiaa onnistumisen jälkeen etenkin silloin, kun joku toteaa ”hyvä!”. Tottahan toki onnistumiset on itsekin tunnistettava, mutta kummasti se piristää kun joku muukin ne huomaa.

Kannustaminen ja rohkaiseminen

Tämän olen todennut tärkeäksi. Tosin säästän kannustamiset ja rohkaisut mieluummin tutuille, sillä tuntemattomille treenaajille sellainen olisi vähän erikoista. Kun joku treenaaja käy harjoittelemassa samassa paikassa vähän pidemmän aikaa, väkisinkin sitä alkaa huomata miten toinen edistyy. Harvalla (luistelijalla) ei ole mitään ”työn alla” -projektia. Mukana on usein jotain sellaista, mitä opetellaan mutta onnistuminen on vielä hakusessa. Kun edistystä ja onnistumista tapahtuu, huomaamisen ohella harjoittelua tukee todella paljon se, että joku tokaisee ”Jatka samaan malliin, menet koko ajan eteenpäin!”.

Tällainen lienee tosiaan ominaista toisilleen tuttujen treenajien keskuudessa. Minusta on ainakin ollut hienoa nähdä monien edistymistä ja onnistumisia. Minua on kannustettu yrittämään uutta, ja olen itsekin kannustanut. Toinen upea kokemus on nähdä toisen onnistuminen jossain haasteellisemmassa liikkeessä!

Positiivinen yhteenveto

Gradun tekeminen ja luistelutreeni ovat viime aikoina opettaneet paljon positiivisen palautteen merkityksestä. Seminaariryhmässämme yksi opiskelija pitää vakiotuotteenaan palautteen ”hampurilaismallia”. Tämä tarkoittaa siis sitä, että palaute jakautuu muotoon positiivinen-parannettava-positiivinen. Kun positiivista palautetta löytyy alusta ja lopusta, palautteen ottaminen vastaan sekä käsittely käyvät helpommin. Jään puolella palaute voi olla vaikka tällainen: ”Tuo hyppy oli lähdön suhteen todella onnistunut! Eli kun tuossa ponnistuksessa muistaa vain jalan asennon, siitä tulee varmasti todella upea hyppy!” Eli homma päätetään positiiviseen kommenttiin, joka aika usein kannustaa asianomaista. No, minun kohdallani tuo ainakin toimii.

Positiivisen kommentin suhteen kannattaa kuitenkin olla sen verran säästeliä, että tyhjät tai valheelliset kehut jätetään sanomatta. Eli jos selkä on kumarassa ja hartiat lysyssä, hyvällä ryhdillä kehuminen ei välttämättä johda ainakaan edistymiseen. Tietenkään ei kannata aivan liian brutaaliin tapaan ilmaista totuutta. Olen törmännyt näihin tilantaisiin molemmissa rooleissa, eli olen olettanut jonkin liikkeen sujuvan, mutta todellisuus on ollut vähän toinen. Palaute ei ole tuhonnut mitään, päinvastoin. Se miten palautteen antaa, merkitsee paljon. Onneksi monet asiat voi esittää ”nätisti”, ja ripaus empatiaa auttaa kummasti: ”Olen nähnyt vastaavaa/minulla oli ihan sama juttu, mutta harjoittelemalla oikein ja huolella kehitystä kyllä tapahtui!”. Tällaisten kommenttien on kuitenkin hyvä perustua totuuteen..

Pohdintaa..

Tämä on todella pitkälle joukkueurheilua myös ”yksäreiden” kesken. Olimme me aikuisihmiset miten itsenäisiä tai itseriittoisia tahansa, rohkaiseminen, kannustaminen ja kehuminen aiheesta antaa itse kullekin niin energiaa kuin lisää itseluottamusta. Minulla positiiviset kommentit ja kannustus merkitsevät paljon, joskus jopa nolostuttavan paljon. Toisaalta usein mietin, onko tämä piirre aikuisten kesken hivenen vaiettu, ja ehkä pienellä häpeällä höystetty.

Tavallisesti kannustaminen ja rohkaiseminen halutaan kohdistaa lapsiin ja nuoriin. Tämä on täysin loogista ja perusteltua. Itse kuitenkin uskon elinikäiseen oppimiseen ja kehittymiseen. Oppiminen ja kehittyminen asiassa kuin asiassa usein vaativat hieman apua ja tukea. Merkittävä osa näitä ovat juuri kannustaminen ja rohkaiseminen.

Meni liian syvälliseksi tai ei, luulen että tuo jäällä koettue joukkuepeli ja joukkuehenki ulottuvat vähän useammallekin elämän osa-alueelle. En tarvitseeko jokainen rohkaisemista ja kannustusta. Siihen kuitenkin uskon, että (lähes) jokaiselle kannustaminen ja rohkaiseminen antava lisää uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä.

Ja lopuksi: Lämmin kiitos teille, jotka olette minua tsempanneet!