”Dieetti”
on edennyt oikein mukavasti, ja myös hienosäätö on onnistunut.
Kala-kasvisruokavalion ohella en noudata mitään
erityisruokavaliota. Päivän aikana minulla
on valmis ”runko”, mutta poikkeaminen siitä on sallittua. Tässä
on muutamia, niin kutsuttuja kulmakiviä tai mitä lie monaisuuksia,
jotka ovat kuluneen vuoden aikana syntyneet. Lisäksi joukkoon mahtuu
hieman paranneltavia asioita..
Valkoinen
sokeri minimissä
Valkoinen
sokeri ei ole 100%:sesti kielletty. Oikeastaan tätä ei voi lukea
edes pyrkimykseksi, sillä makumieltymykseni pitävät valkoisen
sokerin määrän matalana. Tosin turhaa piilosokeria vältän, mutta
satunnaiset kerrat eivät haittaa. Tähän ei kuitenkaan liity
esimerkiksi hedelmäsokerin suosimista, sillä sokeri on sokeria
nätimmälläkin nimellä. Tosin hedelmän oma sokeri esimerkiksi
jogurtissa on mielestäni aina parempi kuin prosessoitu valkoinen
sokeri esanssien kera.
Mutta
jos makeannälkä joskus iskee (vaikkakin harvoin), minulla on
todellakin lupa syödä makeaa. Luulen että juuri tällainen salliva
linja on yksi syy makeannälän vähäisyyteen.
Hiilihydraattien
lähteiden monipuolisuus
Vaikka
pidänkin viljoja todella hyvinä hiilihydraattien lähteinä, yritän
mielelläni pitää yllä pientä monipuolisuutta. Tästä syystä
suosin esimerkiksi palkokasveja, joista kikherneet sekä suuret
valkoiset pavut ovat tällä hetkellä suosikkejani. Tämä ei
kuitenkaan tarjoita viljatuotteiden kieltämistä.
Tällä
pyrkimyksellä ei ole suoranaisia terveydellisiä syitä taustalla. Haluan lähinnä rakentaa ruokavalioni ja valintani sellaisiksi,
että monipuolisuus pysyisi. Muita hiilihydraattien lähteitä joita
yritän suosia ovat mm. hedelmät (banaani erityisesti), peruna sekä
bataatti. Tuo papujen fanittaminen johtuu maun ohella siitä, että
hiilihydraattien ohella proteiinia löytyy mukavasti.
Tuoreet
kasvikset
Tässä
piti skarpata jälleen! Kasvisruokavalio ei todellakaan tarkoita
automaattisesti sitä, että erityisesti tuoreita kasviksia tulisi
nautittua riittävästi. Toki ruuan mukana kasviksia tulee mukavasti,
mutta tuoreissa kasviksissa olisi kuitenkin hieman paremmin
vitamiinteja jäljellä.
Ainoa
”parannusoperaatio” jonka olen tähän hätään saanut aikaan,
on salaattiainesten pitäminen valmiina jääkaapissa. Esimerkiksi
aterian ohella salaattia on kasautunut lautaselle oikein mukavasti,
ja ns. ruokasalaattejakin on tullut harrastettua viime päivinä.
Vaikka salaatti voi kuulostaa köyhältä ruualta, papujen ja
esimerkiksi kokojyväpastan kanssa siitä saa jo vatsan täyteen.
Mainittakoon että annokset eivät myöskään ole pienimmästä
päästä..
Leipää
rajoitetusti
Tämä
rajoitus ei liity siihen ettenkä saisi syödä leipää. Ongelmana
on vain se, että minulla on taipumus korvata ateria leivällä
turhan usein. Yksittäiset kerrat viikon aikana eivät haittaa, mutta
ajoittain leipä ateriana muuttuu tavaksi. Huonoksi tavaksi tätä ei
kai voi suoranaisesti määritellä, sillä osassa ruokakulttuureja
leipä ateriana on yleisesti käytössä.
Koska
norjalaistyyppinen ruokavalio ei kuitenkaan houkuttele. Omalla
kohdallani ”menu” jäisi liikaa leivän varaan, ja lopputuloksena
olisi yksipuolisuus. Leivän kulutusta rajoittamalla aamu-ja
iltapalalle ns. kunnon ruokaa tulee varmasti nautittua. Lisäksi
huomio on helpompi pitää hiilihydraatin lähteiden
monipuolisuudessa. Eli tämä rajoittaminen oikeastaan ehkäisee
rajoittumista.
Rentous
ja ”kunnon ruokaan” panostaminen
Vaikka
olenkin asettanut pyrkimyksiä ruokavalion suhteen, pyrin välttämään
tiukkaa linjaa. Mutta koska en nykyään/juuri nyt ”ruokaihmisiä”,
lipsuminen yksipuolisuuteen on harmillisen helppoa. Voisin hyvin
syödä kaurapuuroa päivästä toiseen jos siinä olisi kaikki
tarvittavat ravintoaineet. Mutta koska kaurapuuro kaikesta
maagisuudesta ei yllä kattamaan kaikkea tarvittavaa, joudun
ryhdistäytymään. Tai sitten voisin syödä pelkkää leipää..
Satunnaisesti tämä pirulainen houkuttelee..
Vaikka
sokeripitoiset herkut eivät houkuttele, en voi sanoa etteikö
satunnaisesti tekisi mieli jotain vähemmän terveellistä. Kuten
olen myöntänyt, esimerkiksi rasvaiset juustot kuuluvat niin
paheisiin, joita ehkä kerran kuukaudessa jopa tekee mieli. No, mikä
siinä auttaa muu kuin hakeutua sen vuohenjuustosalaatin äärelle.
Kun tarkemmin ajattelee, luulen että monipuolisuus ravinnossa on
merkittävässä roolissa myös painonhallinnassa. Lisäksi uskon,
että jos jaksaa panostaa ravintoaineisiin joita keho tarvitsee, ns.
herkkuja ei välttämättä tee herkästi mieli. Toki poikkeuksiakin
löytyy. Ajatus on kuitenkin yksinkertainen, ja sama mitä jo
pikkulapsille yritetään paasata: ”Syö ensin kunnon ruokaa
riittävästi, sitten vasta jälkiruoka”. Tätä samaista neuvoa
yritän itsekin noudattaa omiin mieltymyksiini soveltaen. Ja onneksi
se ns. kunnon ruoka on sen verran maistuvaa, että siihen viitsii
panostaakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti