Taitorullaluistelukausi korkattu!

Koska kelit ovat suosineet, on myös taitorullaluistelukausi ”korkattu”! Olen pyrkinyt alkukankeudesta huolimatta harjoittelemaan säännöllisesti, eli näin alkuun muutaman kerran viikossa. Harjoitussessiot eivät ole mitenkään erityisen pitkiä, puoli tuntia suunnilleen. Mutta liikevaraston laajentuessa harjoitteluaikakin lisääntyy, tai oikeastaan kärsivällisyyden. Mutta asiaan: Miten homma on sujunut?

Tuntuma löytyi nopeammin!

Tämä oli iloinen yllätys! Viime vuonna tarvitsin ainakin muutaman harjoituskerran, ennen kuin uskalsin edes kääntyä. Sirklaaminen etuperin ja yhteen suuntaan onnistui vasta toisella kerralla, toinen suunta ja takaperin sirklaus vasta kolmannella kerralla. Hyppimisestä ei puhettakaan!


 okei, minulla on vain inline-malli..

Ulkokolmoset onnistuivat oikeastaan heti, mutta sisäkolmoset erityisesti vasemmalla jalalla tuottavat ongelmia. Muistaakseni ongelmia ilmeni myös viime vuonna, mutta ei näin voimakkaasti. Olen harjoitellut sisäkolmosia kuitenkin varsin sinnikkäästi ja melkein ilman vauhtia. Vasemmalla puolella painopiste tahtoo karata joko liikaa eteen tai liikaa taakse. Toisaalta joudun häpeäkseni tunnustamaan, että teen sisäkolmosia myös jäällä hivenen..laiskasti? No, tästä pitäisi saada syy harjoittelemaan hieman ahkerammin. Vaikka meno on vielä hieman epävarmaan, tuntuma on löytynyt selvästi nopeammin kuin viime vuonna. Mikäli saa lisättyä harjoittelukertoja, yritän ainakin yhdessä keskittyä ainoastaan perusluisteluun ja perusaskeliin, sillä sitä kautta ns. pohja vahvistuu, ja (yleensä) vaikuttaa muihin liikkeisiin positiivisesti.

Asfaltti + ahteri..

Tämä yhdistelmä tuli nopeasti tutuksi! Uskomatonta ehkä, mutta tämä yhdistelmä ei ole niin tuhoista kuin luulisi. (Kop kop..) Toissa kesänä onnistuin todella satuttamaan persustimeni, mikä muuten vähensi istumista joksikin aikaa. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta samaiset kaatumiset eivät ole olleet yhtä kivuliaita. Ehkä ahterini ”maalina” on niin käytetty, että tuntoaisti on heikentynyt?

Mitä kävi? Voisinpa vastata esimerkiksi ”kaksoisritissä”! Valitettavasti totuus on karumpi: sisäkolmosessa vasemmalla jalalla. Ja ei, kyse ei ollut edes vaikkapa kaksoiskolmosesta. Ja ei, asiaan ei myöskään vaikuttanut kova vauhti, sillä tein käännöksen juuri ja juuri liikkeessä. Mutta onni onnettumuudessa: yleisöä ei (tietääkseni) ollut, eli henkinen kipu jäi hyvin pieneksi.

Askeleissa uutta

Tässä yllätin itseni, vaikka itse sanonkin. Parina edellisenä kesänä olen harjoitellut lähinnä perusaskeleita ja kaaria. Kantakäännöksiä (mohawk) olen tehnyt laiskasti. Ehkä ”hienoimmat” askeleet olivat kaksoiskolmoset. Nyt olen pyrkinyt laajentamaan valikoimaa käänteisiin, sekä vasta- että tavallisiin käänteisiin. Tällä hetkellä harjoittelen vain ulkokäänteitä, mutta kokeilen varmuuden lisäännyttyä myös sisäkäänteitä.

Sujuvuudella en kuitenkaan voi kehua, sillä kääntyminen on enemmänkin hypähdys. Uskon sen kuitenkin kehittyvän toistojen myötä, eli pari sataa yritystä lisää niin eiköhän suju! Vastakäänteet ovat vielä hakusessa, mutta yritän olla arastelematta niitä. Vastakolmosta olen kokeillut, mutta en harjoitellut vielä ”kunnolla”. Uskon senkin liittyvän joukon jatkoksi. Kyseessä on siis kolmoskäännös, mutta ”väärään” suuntaan suhteessa lähtökaareen.

Myös chocktawia olen yrittänyt, mutta sujuvuus on vielä hakusessa. Liike tapahtuu liikaa ”hyppimällä”, mutta eiköhän se siirtymä harjoittelun myötä muutu sulavammaksi. Olenko liian optimistinen? :D

Yksöishypyt axelia laskematta kasassa

Ensimmäisellä kerralla uskalsin jopa hypätä. En tiedä miksi en aloittanut varsahypystä, vaan siirryin saman tien valssihyppyyn. Ehkä varsahyppy myös jäällä jäänyt vähemmälle. Valssihyppy onnistui, ja vähitellen uskalsin yrittää hieman korkeampaa hyppyä. Salchowin kanssa iski innostus ja melkein turhautuminen. Ongelma oli sama kuin viime kesänä, eli en kääntynyt lähtökaarella riittävästi. Pienenä selvennyksenä mainittakoon, että kaari taitorullaluistimilla vaatii enemmän työtä kuin jäällä taitoluistimilla. Vähitellen hyppy alkoi löytyä, ja onnistui lopulta.

 Saa nähdä koska uusia tarvitaan..

Ritin kanssa oli aluksi hiemana ongelmia niin kropan kuin jalkojen asennon suhteen. Jäällä ritissä voi periaassa ”fuskata” jättämällä lähtökaari toivottua suoremmaksi. Toisaalta tuo fuskaus vaikeuttaa hyppyä, sillä riittävän syvä kaari nimenomaan tekee hypystä ns. automaattisen. Oikeastaan ajatus on hieman sama kuin salchowissa: riittävän syvä lähtökaari helpottaa hyppyä merkittävästi. Flipin löytäminen kesti myös hetken, mutta hyppy onnistui samalla harjoituskerralla.

Kukkopiruetti!

Piruetit ovat mielestäni ehkä vaikeimpia taitorullaluistimilla! Toisaalta ne vaativat rohkeutta ja enemmän vartalon hallintaa kuin jäällä. Aloin harjoitella piruetteja jo toisella harjoituskerralla, mutta neljännellä kerralla onnistui pyöriminen paremmin. Myönnettäköön että olen vasta kukkopiruetissa, mutta yritän ensi kerralla kiihdytys/ristipiruettia.

En suoraan sanottuna osaa sanoa keinoja piruettien onnistumiseen. Toki painopistettä on hyvä etsiä ja yrittää olla katsomatta alaspäin, mikä tosin itsellänikin on työn alla. Mokomat vaistomaiset liikkeet.. Ehkä tärkeämpiä asioita ovat napakka lähtö ja pyöriminen osittain väkisin. Luulen että piruetin onnistuminen on suurimmaksi osaksi korvien välissä. Meillä aikuisilla itsesuojeluvaisto tahtoo pakottaa keskeyttämään kaiken epäilyttävän, ja kenties piruetti kuuluu siihen kategoriaan. Mutta jos joka kerta yrittää pyöriä edes puoli sekuntia pidempään, varmuu lisääntyy harjoittelun myötä, ja lopulta sitä huomaa pyörivänsä pari kierrosta lisää. Rullisten kanssa on kuitenkin hyvä muistaa eräs fysiikan elementti: kitka. Kiitos sen, pyöriminen on jähmeänpää kuin jäällä.

Tavoitteita?

Kuten aiemmin tuli todettua, mitään pakollisia tavoitteita en ota harjoitteluun millään osa-alueella. Toisaalta tavoitteet ilman pakkoa antavat kuitenkin suuntaa, ja auttavat määrittelemään harjoittelun sisällön. Kesän aikana tulen tosiaan panostamaan aiempaa enemmän perusliikkeisiin ja askeliin. Lisäksi pyrin harjoittelemaan myös vaikeampia askeleita, kuten käänteitä sekä pieniä yhdistelmiä. ”Pieni” johtuu tuon koriskentän koosta. Edellisellä kerralla kokeilin piruuttani kisaohjelman askelsarjaa sen verran kuin uskalsin, ja myönnän sen olleen hyvä harjoitus! Ns. perusaskeleista olen harjoitellut kolmosia, hieman kaksoiskolmosia sekä rotaatioaskelta yhteen suuntaan. Varmuuden kasvaessa harjoittelen myös ”huonompaa” puolta. Uskon noiden kaksoiskolmosten sujuvan tasapainon kehittymisen myötä.

 Ja harjoittelemallahan se tasapainokin kehittyy..

Ns. vaikeammista askeleista pyrin harjoittelemaan käänteitä ja vastakäänteitä, vastakolmosia sekä kaarenvaihtoja. Kantakäännös-käännös olisi hienoa oppia, mutta siihen on vielä matkaa. Chocktaw sen sijaan tuntuu jopa realistiselta!

Hypyissä yritän saada ensin varmuutta yksöishyppyihin. Axelia ja kaksoissalchowia harjoittelen ”kunnolla” siinä vaiheessa, kun yksöishyppy ja valmistavat liikkeet sujuvat ongelmitta. Eli ei kiirettä. Pieniä kokeiluja teen varmasti lähiaikoina, mutta vain yksittäisiä.

Pirueteissa olisi tänä kesänä hauska päästä myös vaakapiruettiin sekä istumapiruetin variaatioihin. Rittipiruetti on käynyt mielessä, mutta jostain syystä ajatus hieman karmii. Toisaalta.. onko se mahdoton liike taitorullaluistimilla? Biellman voi olla hieman haasteellinen, sillä otteen saaminen ”terästä” on oma haasteensa, joskaan ei mahdottomuus. Näin alkuun harjoittelen ns. perusasentoja, mutta niiden onnistuttua variaatioita voi ainakin kokeilla.

Tällaista siis näin alkumetreillä! Toivottavasti säät suosivat harjoittelua!