Negatiivisuus,
mielenpahoittamiset, katkeruus. Anteeksi yleistäminen, mutta joskus
nämä tuntuvat suomalaisten vakiovarusteilta. Itse ainakin myönnän
kantaneeni kyseisiä vakiovarusteita mukanani, ja erittäin ahkerasti
olen niitä käyttänyt. Valitettavasti vaikutukset eivät vain ole
tehneet hyvää. Myönnän myös viihtyneeni vähän turhankin hyvin
negatiivisuuskierteessä. Puoli vuotta sitten tuli kuitenkin jokin
erikoinen ”ahaa-elämys”. Pakko myöntää, että oloni on
kummasti keventynyt muutamien negatiivisua ajatuksia
kyseenalaistavien kysymysten myötä.
Mihin
minä tarvitsen negatiivisuutta?
Niin.
Mitä ihmettä sillä tekee? Kun tarkemmin miettii, ilmankin voisi
pärjätä, tai edes pienemmillä määrillä. Tietenkään totutut
ajatusmallit eivät vaihdu toiseen sormia napsauttamalla, mutta pieni
negatiivisuuden kyseenalaistaminen voi keventää kummasti. Kyse ei
ole kuitenkaan ”ajattele positiivisesti” - tyylistä. Tietenkin
positiivinen ajattelu kannattaa (ainakin tiettyyn pisteeseen asti).
Itse kuitenkin näkisin tarpeelliseksi vähentää negatiivista
ajattelua ennen kuin sitä yrittää korvata jollain muulla.
Millä
perustelen väitteeni? Totta puhuen en yhtikäs millään. Toisaalta
ihmiset ovat erilaisia, ja eri ajatus mallit toimivat eri tavalla eri
ihmisillä. Mutta tuskin negatiivisuuden kyseenalaistamisesta on
haittaakaan.
Entä
jos en vatvoisikaan menneitä?
Joskus
niitä menneitä vain unohtuu pyörittelemään mielessä. En sanoisi
että elämäni olisi ollut helpommasta päästä, mutta tuskin
vaikeimmastakaan. Vastoinkäymiset vain tahtovat jättämään
jälkensä. Nyt en puhu omasta kokemuksesta, mutta osa
vastoinkäymisistä on sitä luokkaa (esim. kriisitilanteet), että
ne jättävät hieman syvemmät jäljet ja asioita on käsiteltävä
hieman perusteellisemmin. Trauma lienee osuvin määritelmä.
On
kuitenkin asioita, joiden vatvominen voi viedä huomion nykyhetkeltä.
Harva meistä aikuisihmisistä on selvinnyt tähän päivään asti
ilman loukatuksi tulemista. Kyse voi olla tahallisesta tai
tahottomasta loukkauksesta. Mielenpohjalla voivat kaihertaa myös
omat teot. Mutta entä jos ei vatvoisikaan menneitä? Entä jos
seuraavan muutaman minuutin ajan yrittää hyväksyä sen tosiasian,
että tapahtuneita asioita ei voi muuttaa. Ja vielä yksi kysymys:
Kannattaako nykyhetkeä ja tulevaisuutta uhrata menneiden
vatvomiselle?
Tässäkään
muutos ei tapahtu hetkessä. Menneiden murehtiminen ei kuitenkaan
anna läheskään niin paljon kuin se voi pahimmillaan ottaa. On
tietenkin jokaisen henkilökohtainen päätös kuinka annettua aikaa
käyttää. Joskus se aika vain tahtoo hujahtaa nopeammin kuin
olettaisi. Asian huomaa yleensä vasta tähän tapaan: ”Ai kamala,
siitäkin on kymmenen vuotta!”.
Entä
jos en pahoittaisikaan mieltäni?
Niin,
entä jos ottaisikaan heitettyä negatiivisuus- tai luokkauspalloa
vastaan vaan heittäisi sen välittömästi pois? Viime aikoina tätä
on tullut pohdittua, ja myönnän muutaman testikerran antaneen
lupaavia tuloksia. Tätä ajatusmalliahan voi toteuttaa erittäin
arkisissa tilanteissa esimerkiksi näin: olet väsynyt ja hieman
kiukkuinen, ja päätynyt ruokaostoksille arkipäivänä suunnilleen
klo 15-17. Pääset siis kaltaistesi joukkoon. Selviät kassajonoon,
jossa joku ystävällinen mutta kiukkuinen ihminen yrittää sinua
tönimällä saada jonoa kulkemaan nopeammin.
Kettuuntuako
vaiko ei? Jos päädyt kettuuntumiseen, kulkeeko jono sen nopeammin,
ja onko takana oleva henkilö yhtään tyytyväisempi? Luulen että
vastaus on ei. Jono kulkisi yhtä hitaasti ja takanasi oleva henkilö
elättelee edelleenkin toivoa jonotuksen nopeutumisesta sinua
tönimällä. Erona on vain se, että olet entistä huonommalla
tuulella. Ehkä osa näkee kannattavaksi pahastua ja provosoitua,
mutta itse en ole löytänyt kannattavuuteen viittaavia perusteluja.
Ei sillä ettenkö koskaan pahastuisi tai provosoituisi..
Pohdintaa
Kuten
totesin, välitön pyrkiminen positiiviseen ajatteluun ei toimi
kaikilla. Mihin nämä esittämäni ajatusmallit itse asiassa
liittyvät? Totta puhuen kesti hetken ennen kuin itsekin muistin.
Hoitojaksojen aikana vuosia sitten minulta kysyttiin: ”Mihin sinä
tarvitset syömishäiriötä?” Se oli paha! Mitään hyvää
perustelua en tietenkään keksinyt. Samaan voi ajatella: ”Mihin
sinä tarvitset jatkuvaa negatiivista ajattelua, katkeruutta ja
provosoitumista?”
En
kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö negatiivisia asioita tulisi
käsitellä asianmukaisesti ja tarpeen vaatimalla tavalla. On
kuitenkin eri asia rypeä jatkuvassa negatiivisuudessa. Mielen
pahohittamisen välttämisellä puolestaan en tarkoita, että
jokaisen tulisi niellä mitä tahansa. Jos se pomo tai kollega töissä
käyttäytyy selkeästi asiattomasti, loukkaa ja häiriköi, ei
kenenkään tule olla sellaisen käytöksen kohteena. Toinen
vastaavanlainen ilmiö voisi olla kiusaaminen niin koulumaailmassa
kuin työelämässä. Kantani on ehdoton ei.
Voiko
negatiivisuuskierteestä päästä kerralla pois? En tiedä, mutta
olen skeptinen. Lipsuinkohan kohti negatiivisuutta? Luulen että
negatiivuuskierteestä voi vähitellen etääntyä. Toisaalta lienee
hyvä muistaa, että ihmiset kokevat ja käsittelevät
negatiivisuuden eri tavoin. Jonkun harmitellessa syksyn tuloa yksi
kuulija voi käsittää toteamuksen raskaan sarjan murehtimisena,
kesän kaipuuna ja lohduttomuutena jonka tuleva talvi saa aikaan.
Toinen taas käsittää lauseen neutraalina toteamuksena, kolmas ehkä
odottaa lauseeseen jatkoa ”mutta onpa hauskaa kun vuodenaika
vaihtuu!”. Milloin ihminen siis on joutunut
negatiivisuuskierteeseen riippuu kaiketi siitä, millainen
ajattelutapa on hänelle ominaista.
Entä
omat kokemukseni? Onko se negatiivuus yhtään vähentynyt? Totta
puhuen kyllä, ja olo kieltämättä on hieman kevyempi. Mikään
yltiöoptimisti en ole. En sellaiseksi ehkä haluakaan tullla, sillä
en koe sellaista itselleni ominaiseksi. Älkää käsittäkö väärin,
en myöskään kritisoi rankemmankaan luokan optimismia, sillä kukin
tyylillään. Mutta sen verran ehdin itseni löytää negatiivisuuden
ja loukkaantumisten keskeltä, että pieni kyseenalaistaminen alkoi
olla paikallaan. Koska mainituissa asioissa roikkumiseen ei löytynyt
järkeviä perusteluita, oli siirryttävä näistä asioista
erkaantumiseen. Kaikessa yksinkertaisuudessa lopputulosta voisi
luonnehtia näin: Kannatti. Negatiivisuudelta kannatti leikata kulmat
pois.
Mukavaa
viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti