Nyt onkin ollut sen verran työn täyttämä viikko, että blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Sain tosiaan pari viikkoa "lisäaikaa", eli ensi viikon olen vielä samaisessa koulussa. Vaikka nimimuistini on surkea, kummasti sitä alkaa yhdistää nimiä kasvoihin kun aktiivisesti on tekemisissä. Kaikenlaista draamaa ja tapahtumaa on päiviin mahtunut, mutta listan kärkeen pääsi saveen juuttunut kenkä. Menin toiseksi aikuiseksi liikuntatunnille. Tiedossa oli "metsäliikkaa", eli liikkumista pienessä lähellä olevassa metsikössä. Olin suorastaan hämmentynyt miten aikuismaisesti luokkaa ylempänä olevat oppilaat olivat kehittäneet nuoremmille tunnin sisällön. Jos oikein muistan, oppilaiden piti löytää rajatulle alueelle piilotetut kortit ja ratkoa tehtäviä. Kaikki menikin oikein ihanteellisesti ainakin siihen asti, kun muutama oppilas keksi lähellä olevan ojan vieressä olevan työkoneiden jäljiltä saviseksi jääneen maan. Varoituksista huolimatta ei mennyt varmaan minuuttiakaan, kun joku itki savisen maan luona. Kun kysyin mitä oli käynyt, joku oppilas totesi kengän olevan savessa. Tietenkin tulkitsin selityksen siten, että kenkä oli ilmeisest likaantunut ja sitä harmitellaan. Olin kuitenkin väärässä. Kun kysyin kengän olinpaikkaa, joku osoitti savista maata. En nähnyt mitään kenkää, vain pari kuoppaa. Yhtäkkiä huomasin kengän suun toisessa kuopassa, mutta muuten koko kenkä oli uponnut saveen. Jokunen voimasana jyskytti pääni sisällä odottaen pääsyä ulos, mutta sinne joutuivat jäämään. En saanut kengästä edes otetta aluksi, ja omistaja itki vieressä. Lopulta sain työnnettyä käteni sen verran syvälle, että sain kengästä paremman otteen. Voimaa siinä sai kieltämättä käyttää, että mokoma kenkä suostui irtoamaan! Tosin kengältä se ei näyttänyt, vaan epämääräiseltä.. möhkäleeltä. Koululla möhkäleen alkuperäinen identiteetti paljastui vasta tehokkaan vedessä huljuttelun jälkeen. Onneksi koko episodi alkoi naurattaa hyvissä ajoin, ja luulenpa että kengän omistajakin tulee nauramaan yhtä paljon.
Treenin suhteen luistelu on ollut vähäistä, sillä viimeksi kävin jäällä sunnuntaina. Onneksi hypyt sujuivat suhteellisen hyvin, ja kaksoisritti käväisi harvinaisen lähellä. Axelissa ja kaksoissalchowissa rotaatioasento on vielä hakusessa, tai se tulee hieman viiveellä. Maanantaina olin sen verran flunssainen, että katsoin paremmaksi jättää harjoitukset väliin. Oli muuten ensimmäinen kerta sitten hampaanpoiston! Aivan liikkumatta en sentään ole ollut. Olen yrittänyt parhaani mukaan harjoitella hyppyjä kuivalla, vaikka ajanpuutteen vuoksi toistojen määrät ovat olleet vähäisempiä. Toisaalta olen tällä viikolla parina päivänä pyöräillyt töihin, joten aivan vaille liikuntaa päivät eivät ole jääneet. Nyt todella ymmärrän miten ihanteellista opiskelu on ollut treenimäärän mahdollistamisen suhteen. Nyt aikaa on vaikea löytää, ja ilman pyöräilyä liikkuminen ylipäänsä jäisi aika vähäiseksi. Ensi viikolla kelit saattavat valitettavasti olla sen verran sateiset, että pyöräily jää kyseenalaiseksi.
Taitorullaluistimien hankina on edistynyt oikein mukavasti. Itse kokeileminen jää varmaan kesäkuun puoleen, mutta sain hommattua kengät (Edea Chorus) oikein mukavaan hintaan, eli vain "rullaterät" puuttuvat. Sitä varten Edeat pääsevät kokemaan kotimaan matkailua, siten, että reissun päätteeksi ne saapuvan taitorullaluistimiksi muuttuneina takaisin. Seuraava haaste tuntuman löytämisen ohella on harjoittelupaikan löytäminen. Näin kesällä olisi mukava päästä ulos, mutta tarkasteltuani oman asuin paikkani parkkipaikkoja yms., tasaisen paikan löytäminen osoittautui harvinaisen vaikeaksi. No, aluksi hypyt saavat hieman odottaa, mutta askeleita, liukuja, sirklausta ja ehkä yksinkertaisia piruetteja voisi yrittää.
Viikonloppu menee todennäisesti osaksi treenin ja osaksi rästihommien parissa. Nyt toivon hartaasti että sateita ei tulee niin paljon kuin on ennustettu. Mutta näiltä näkyminen toivotan oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti