Ehkä toistan itseäni mutta: jopas on ollut viikko! Tosin jos tarkkoja ollaan, tämä viikko lienee ollut jopa hieman kevyempi, sillä eilen oli osittain vapaapäivä. Matkustin junalla pienen matkan päähän sopimaan "virallisista" kesätöistä. Vaikka kevyempi päivä nosti päivien aikana kertyneen väsymyksen pintaan, kauniilla säällä oli mukava kävellä hieman toisenlaisessa ympäristössä. Valitettavasti uudet ja tyylikkäät kenkäni antoivat kylkiäisenä muutaman kivuliaan rakon. Sen siitä saa, kun kulkee lenkkareissa päivästä toiseen.. Kuten aikaisemmin olen harmitellut, jalkani (siis jalkaterät) taitavat olla kroppani pahin ongelmakohta. Osa kropastani on siis 90-vuotiaan tasolla. Toivottavasti huomenna luistimet eivät tunnu aivan infernaalisilta jalassa. Mukavuudella on siis hintansa. Jos jotain voin todeta kuluneesta viikosta, niin pinnani taisi kaksinkertaistua, samoin myös kärsivällisyyskyky kehittyi varsin tehokkaasti. Ehkä näitä hommia pitäisi tehdä säännöllisesti joka vuosi! Ei kaikki aika todellakaan ollut pelkkää huutamista ja kurinpitoa, vaan mukavia hetkiä, hauskoja juttuja sekä tutustumista mitä mukavimpiin ihmisiin, siis nuoriin sellaisiin. Viimeisen päivän "lahjana" taittelin luokalle useamman kappaleen suuren suosion saaneita "paperipelejä", joissa tietyn luvun jälkeen esitetään kysymys ja valitaan vielä numero, jonka alla vastaus on. Onko tällä taitoksella jokin nimikin?
Treeni on olosuhteiden ja ajankäytön epämääräisyyden vuoksi jäänyt vähäisemmäksi, tai tarkemmin sanottuna yksipuoliseksi. Maanantaina oli jääharjoitukset sekä oheiset, joista kumpainenkin oli sisällöltää todella tehokas. Hyppyjä tosiaan tuli harjoiteltua viikko sitten lauantaina "väärinpäin", mikä omanlaisensa kokemus. Valssihyppy, tulppi ja salchow onnistuivat, mutta ritistä ja flipistä ei ollut toivoakaan! Maanantaina päästiin taas axelin ja kaksoissalchowin pariin. Mitään dramaattista muutosta ei ole tapahtunut, ehkä hidasta kehitystä on. Tai jos ei, niin ainakaan taaksepäin ei ole menty. Olen yrittänyt kuivalla harjoitella hyppyjä aina mahdollisuuksien mukaan, ja eilen pääsinkin pitkästä aikaa tuttuun urheilupuistoon harjoittelemaan. Juoksua vältän vielä yskän vuoksi, mutta parina päivänä olen pyöräillyt töihin. Palatakseni maanantain oheisiin, meillä oli pitkästä aikaa harjoitukset "kuntopiiri -periaatteella". Tämä oli tervetullutta vaihtelua, ja harjoitteissa oli reilusti haastetta. Erityisesti tasapainoile "nystyräpallolla" oli peräti vaikeaa! Piruettilusikan käytössä olen jopa (erittäin) pienissä määrin kehittynyt, ja kaksoistulppi kävi melkein hämmentävän helposti. Tavallisesti se ei onnistu sen enempää maalla kuin jäälläkään. Hieman harmittaa kun jäävuorot loppuvat pidemmäksi aikaa, mutta toivon pääseväni lähipaikkakunnan jäälle edes välillä. Tosin taitorullaluistimet (tai "terät") ovat nyt matkalla Suomeen, ja niitä odottelen suurella innolla. Jos kesän aikana raaskin, voisin yrittää saada pari salivuoroa hyppyjen kokeilemiseen. Muuten ajattelin uhkarohkeasti tutustua luistimisiin ja löytää tuntumaa ulkosalla.
Puolison tytär saapui visiitille tänään, ja huomenna reissaamme juhlimaan sisaren tyttären syntymäpäiviä. Vaikka yleensä lasten kasvaessa kuuluisi kai tuntua haikealta, mutta minä olen jo pitkään pitänyt siitä, kun iän myötä tulee omat jutut, puheet, asiat joista pitää, uudet leikit ja muut tekemiset. Tietenkin toivon että lapsi tietyissä asioissa saa olla lapsi niin pitkään kuin tarve on, mutta muuten lapset ovat varmaankin niitä harvoja asioita, joiden kohdalla pidän muutoksesta ja seuraan kehitystä innolla. No, toki itse vanhenen ja kulahdan päivä päivältä enemmän, mutta minkäs sitä mahtaa myös alaspäin vievälle kehitykselle.. Välillä mietin miten itse en iän myötä tahdo "rauhoittua", vaan kokeilla uusia asioita. Ehkä menneisyydelläni on asiaan suuri merkitys, sillä useampi vuosi meni käytännössä katsoen johonkin äärimmäisen turhaan. Onneksi jonkinlainen herätys tuli hyvissä ajoin, sillä nyt uuden oppiminen myös liikunnassa on vielä mahdollista. Kymmenen vuoden kuluttua jokunen rajoite voi astua kuvioihin. Siispä telon itseäni oikein olan takaa, sillä nyt se on vielä mahdollista! Niin no.. onneksi ikä on tuonut mukanaa pari käytännöllistä työvälinettä: itsesuojeluvaisto ja järki. Molemmat tosin toimivat osa-aikaisesti, mutta hyvällä tuurilla estävät turhan radikaalit liikkeet. Ainakin joskus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti