"Puolilomaviikko" lähenee loppuaan. Jostain syystä minuun iskin jonkinlainen sisunpuuska esseen suhteen. En tiedä mikä voima oli asialla, mutta eilen tekstiin tuli selkeää etenemistä, ja nyt mokoma projekti alkaa olla tiivistämistä ja loppupohdintoja vaille valmis. Tehtävä on niin pahasti myöhässä, etten odota että sitä hyväksyttäisiin, tai edes luettaisiin. Halusin kuitenkin hoitaa projektin loppuun asti, sillä kesken jättäminen on jotain sellaista, mihin en haluaisi ryhtyä, vaikka sellaiseen liian usein sorrunkin. Ehkä taustalla on amk-aikojen tapahtumat, kun luovutin liian monta kertaa. Tosin olisin voinut jättää koko tutkinnon suorittamatta, mutta kaikki oli niin pitkällä ettei kannattanut keskeyttää. Näin jälkeenpäin olen iloinen siitä, että pinnistin loppuun asti viiveestä huolimatta. Usein harmittelen sitä, miten voimani tai motivaationi vähenevät juuri silloin kun niitä todella tarvitsisi, toisin sanoen loppusuoralla. Tämä on sellainen piirre, mistä toivon edes joskus pääseväni eroon. No, nyt aion tehdä tehtävän valmiiksi ja lähettää opettajalle, joka voi itse päättää mitä tehdä mokomalle tekeleelle. Kieltämättä toivon myös, että kesätyöt ja kesän aika muutenkin lisäävät opiskelumotivaatiota. Syksyllä täytyy kai hieman tasaisemmin ottaa tentittäviä kursseja, vaikka toisaalta sellaisia ei pahemmin ole jäljellä. Toisaalta praktikum voi olla todella tervetullutta vaihtelua, vaikka kuulemani perusteella raskasta.
Maanantaina tosiaan on ensimmäinen työpäivä. Itse työ ei jännitä läheskään niin paljoa kuin uuteen vuorokausirytmiin tottuminen. Herätykset tulevat nimittäin aamuvuoroissa olemaan sen verran aikaisia, että nukkumaanmenon olisi hyvä tapahtua yhdeksään mennessä, mieluummin aikaisemmin. En ainakaan mielestäni enää harrasta raskaan sarjan valvomista, tai ehkä jonkun mielestä kyllä. Nykyään nukkumaanmenoni vapaapäivinä (etenkin viikolla) ajoittuvat yhdentoista jommalle kummalle puolelle. Ilman herätyskelloa heräilen yleensä kahdeksan paikkeilla, eli nyt edessä on reilu kolmen tunnin siirto taaksepäin. Alku on varmaankin haasteellinen, mutta tuskin tällainen siirto on mahdotonkaan. Vaikka aikaisia aamuja ei ole päivittäin, yritän silti aikaistaa nukkumaanmenoa mahdollisimman tehokkaasti, sillä parin yön univelat tuntuvat jo koko päivän toiminnassa. Suurempi haaste on tosiaan nukkumaanmenoaika, ei niinkään herääminen. Uniongelmiin olen myös varautunut, eli mitään yllättävää ei pitäisi tapahtua.
Huomenna on viimeinen jääharjoitus, mikä tosiaan on varsin haikeaa. Sunnuntaina on yleisövuoro, mutta sen kohdalla on hyvä varautua lammikkoon jään sijaan, sillä jäähdytyslaitteet ovat reistailleet. Yritän erityisesti ulkona tehdä hyppyharjoittelua, lihastreeniä ja kestävyysharjoitteita. Juoksumatka on vielä flunssan jäljiltä lyhyt, mutta yritän pidentää ajan myötä. Toissapäivänä innostuin kokeilemaan "mäkispurtteja", joita olemme oheisissakin tehneet. Mäki ei ole pitkä, joten mitään äärimmäisen tuskaista harjoittelu ei ole. Tosin siinä määrin kun toistojen määrä kaksinkertaistaa, alkaa varmasti kropassa tuntumaan. Myös porrashyppelyä olen tehnyt ja melkein lapsellisella innostuksella! Vielä suuremmalla innolla ja jo kärsimättömästi odottelen rullaluistimien saapumista. Saapumisaikaa on vaikea arvioida, mutta elättelen toivoa että viimeistään parin viikon päästä saisin ne käyttöön. Odottaminen.. on se niin brutaalia aikaa!
Seuraavaksi onkin aika hypätä Helsinkiin menevään junaan palauttamaan pari kirjaa yliopiston kirjaston ja kenties eksyn vaatekauppoihin kurkistamaan tarjontaa. Siispä matkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti