Kuluneiden päivien aikana olen huomannut mielialassani laskusuuntaa. Suoraan sanottuna ahdistusta ja v**utusta. Tietenkin diagnoosit ovat valmiina: valmistautuminen synnytykseen, vauva-arkeen, jännittäminen, pelot, hormonit jne. Voi olla, mutta seurattuani millaiset asiat laukaisevat negativiiset tuntemukset, yhä useammin takana on mm. asemani sosiaalisessa mediassa, tarkemmin ottaen Facebookisssa. Olen melko rennosti hyväksynyt ihmisiä kavereiksi. Vastoin kuten Instagram, Facebook on yhteydenpitokanava tuttuihin. Instagram on puolestaan osa blogiani ja some-harrastusta. Nyt on alkanut tuntua siltä, että haluan miettiä tarkemmin millaiset sosiaaliset suhteet pidän somesssa ja millaiset sen ulkopuolella.
"Joko sä olet synnyttänyt??"
Tiedän ettei kukaan tarkoita tällä pahaa, mutta tässä vaiheessa raskautta olisi kiva kuulla muitakin kysymyksiä. Edelleen kuluneet kaksi vuotta ja nykyinen elämäntilanteeni eivät ole (mielestäni) helpoimmasta päästä. Toki huonomminkin voisi mennä. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että lähestyvä synnytys on lauantai-illan lottoarvonnan tulos, mitä osallistuneet odottavat. Tosin ero on siinä, että tarkkaa päivää ei voida ennustaa.
Meitä tulevia äitejä on erilaisia. Osan ajatukset ovat keskittyneet 100%:sesti synnytykseen ja tulevaan vauva-arkeen. Itse taas olen jatkanut muutakin elämää sen mukaan miten olen pystynyt. Olen liikkunut, lukenut, treenannut soittoa ja pohtinut mitä mitä itse haluan tehdä kun äitiysvapaa tulee päätökseen. Lisäksi olen kokenut pientä väsymystä hetkinä, joina synnytyksen ja vauva-arjen kokeneet jakavat tarkat tiedot mm. painonnousesta raskauden aikana, vaikeat synnytyksensä ja vielä vaikeamman vauva-arjen. Kuuntelen ja tuen mielelläni, mutta tässä vaiheessa omat henkiset voimavarani ovat siinä määrin vähissä etten kykene suoriutumaan sen osapuolen tehtävistä riittävän hyvin... Paremmalla ajalla sitten kun minulla enemmän annettavaa.
Se mikä myös herättää pientä ärtymystä, on minun tulevien kokemusteni tunteiden ennustaminen. Taas kerran: ymmärrän että tällä kaikella tarkoitetaan vain hyvää. Tässä voisi käyttää kristittyjen keskuudessa pyörivää mustaa huumoria: Ketä Herra raskastaa, sitä hän kurittaa. Kiitos, voisitko raskastaa minua hieman vähemmän..
Mitä minusta oikeastaan halutaan tietää?
Vatsan koko, joko vauva on syntynyt, imetyssuunnitelmat, vauvakerhot jne. Näistä ainakin. Yrittäessäni vaihtaa aihettaa esim. uutisiin, kirjallisuuteen tai mihin tahansa muuhun, keskustelu tyrehtyy alta aikayksikön. Jos erehdyn pohtimaan esimerkiksi jäälle palaamista, tulee lukuisia varoituksia tai pikemmin jälleen ennustuksia miten lapsen kanssa ei harrasteta.
Jep, ensimmäisen pari kuukautta todellakin pyörii vauvan ympärillä. Mutta haluanko jatkuvasti vastailla kysymyksiin miten imetys sujuu vai sujuuko, miten vauva nukkuu, osaanko edes hoitaa oikein puhumattakaan miten olen viihtynyt "vauvantuoksuisessa" arjessa.. Anna mun kaikki kestää.. Tähän pieni tarkennus: ne jotka vähänkin minua tuntevat, tietävät etten osaa "hempeillä". Ns. söpöt ja suloiset asiat herättävät minussa harvoin erityisen lämpimiä tunteita. Sen sijaan luon vahvoja siteitä ja yhteyksiä ihmisiin joiden kanssa nämä asiat syntyvät luontevasti. Lapseni on yksi heistä jo nyt.
Toisaalta olen kiinnostunut myös muiden ihmisten kuulumisista ja millaiset asiat heitä kiinnostaa. En todellakaan halua itse olla huomion kohteena vain siksi, että Juniori (toivottavasti) saapuu pian maailmaan.
Tämän puolen haluan pitää somessa
Etäännyttyäni syömishäiriöstä ja löydettyäni liikkumisen ilon, haluan kuitenkin jatkaa tätä puolta somessa. Erityisen tärkeänä pidän kannustamista oman, mielekkään liikkumistavan löytämistä ja toisaalta rentoutta. Koska taitoluistelu, taitorullaluistelu sekä akroilu ovat edelleen listan kärjessä oman mielenkiintoni kohteissa, tulen pitämään myös niistä kiinni. Vaikka haluan pitää lapseni ainakin kasvojen suhteen somen ulkopuolella, kerron myös mielelläni paluuta treenin pariin vauva-arjen keskellä. -Ja tietenkin kuvailen mielelläni myös miten palaaminen ja palautuminen etenevät.
Toisaalta haluan myös itse testata miten vauva-arjen ja ns. oman elämän mukauttaminen toisiinsa sujuvat. Toki täällä blogin puolella tulen varmasti kertomaan myös vauva-arjesta ja sen sujuvuudesta, mutta en mielelläni tee siitä pääteemaa.
Muutokset somekanavien käytössä käytännössä..
En ole tehnyt jyrkkiä päätöksiä tai toimenpiteitä somekanavien käytössä. Aloitin kuitenkin poistamalla Facebook -sovelluksen puhelimestani. Mikäli alussa mainitut tuntemukset eivät hellitä, poistan puhelimestani myös Messengerin. En kuitenkaan toistaiseksi poista ns. henkilökohtaista tiliäni, vaan rajoitan sen käytön tietokoneelle. Tämän tarkoituksena ei kuitenkaan ole kaksinkertaistaa Instan käyttöaikaa.. Ihan vain itselleni muistutuksena!
Mihin oikeastaan pyrin tällä? Facebookin käytön poistuminen puhelimesta on ainakin näin alkuun tuonut jonkinlaista vapautuneisuutta. Messengeriä en tosiaan ole poistanut, mutta katson tilanteen mukaan ja siirrän ns. "siviilipuolen" yhteydenpidon Whatsappiin mikäli katson tarpeelliseksi. Vaikka aluksi en pitänyt Instagramista, nyt ajan myötä olen kokenut sen vanhan kunnon IRC-gallerian kaltaiseksi, julkiseksi mutta sopivan anonyymiksi some -ympäristöksi. Oi aikoja IRC-galleriassa..
 |
| Ns. vanhaa galtsu -matskua.. 😀 |
Koska blogien lukemisen suosio on vähentynyt, tiedän että Instassa olisi hyvä uskaltautua esimerkiksi julkaisemaan videoita. Tällä hetkellä arastelen vielä puhumista millään some -kanavalla, mutta ehkä rohkeus joskus lisääntyy..
Pakko myöntää että Facebookin poistaminen puhelimesta aiheutti joidenkin tuntien aikana pieniä "vieroitusoireita"! Näin toisena päivänä havaitsin puhelimen kiinnostavuuden laskeneen. Tosin esimerkiksi Bookbeat on edelleen kovassa käytössä. Se sallittakoon. Uskon että jatkossa Facebookin pysyminen vain tietokoneella mahdollistaa myös yksityiselämän suojaamisen. Koska Instagram on julkisempi, sinne laitettu materiaali on luonnollisesti vähemmän privaattia. Tosin se privaattius on suhteellinen käsite, mutta toisaalta käyttäjän itsensä määriteltävissä.
Toivottuja vaikutuksia?
Mitä hyötyjä itselleni toivon tästä? Tietenkin vieroitusoireista selvittyäni pientä vapautta. Osan, enemmän ilmiön lääketieteelliseen puoleen perehtyneistä uskoo että todellinen apu löytyy käytön täydellisestä lopettamisesta. Jos käyttöä rajoitetaan, aivot voivat tulkivat käyttöajat palkinnoksi. En kiellä tätä väitettä. Ehkä minulta puuttuu tahdonvoimaa, mutta kokeilen silti tätä asteittaista rajoittamista. Toisaalta myönnän että pidän tätä hauskana ihmiskokeena: Mitä tapahtuu kun erityisesti some-kanavien käyttö muuttuu rajoitetummaksi päivän aikana?
Jos äänikirjoja ja musiikin kuuntelemista ei lasketa, väheneekö puhelimen käyttö muuten ja alanko hakeutua muiden aktiviteettien pariin? No, vauva-arkena tämä tapahtuu varmasti ilmankin somekanavien käytön rajoittamista.. Toisaalta tarkoittaako hengähdystauko ruutuaikaa vai esim. joogahetkeä tai aikaa kirjan kääressä? Joudunko ennen nukkumaanmenoa katsomaan kellosta koska puhelin siirtyy käsistä pois? Ja se mielenkiintoisin mutta pitkäaikaisin vaikutus: mitä tapahtuu sosiaaliselle kanssakäymiselle? Alanko esimerkiksi enemmän viettämään aikaa ihmisten parissa?
 |
| Tai enemmän ulkona leikkimistä? |
Luulen että vaikutukset ilmenevät pidemmällä aikavälillä, mutta odotan niiden havaitsemista mielenkiinnolla. Mutta koska kaikki some -kanavat eivät poistu puhelimesta, voi olla että esimerkiksi Instragramin kohdalla on hyvä laatia säännöt käyttöajasta/käyttökerroista päivän aikana. Tosin luulen että se ei tule olemaan ongelma ainakaan siinä vaiheessa, kun Juniori viimein suostuu syntymään.. veikkaanpa että "korvaavaa" tekemistä tulee riittämään!
Oletko sinä päätynyt rajoittamaan some -kanavien käyttöä? Millaisia vaikutuksia muutoksella on ollut?
P.S Vähemmän rajoitettu some -kanavat löytyy itse Instagramista nimimerkillä aliisa_85
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti