maanantai 11. huhtikuuta 2022

Liikuntatausta ja raskaus

 Oma liikkumiseni raskauden aikana on aihe, mistä kirjoittamista olen jostain syystä arastellut. Toki pari tekstiä olen aiheesta kirjoittanut, mutta vähitellen tuli sellainen tunne etten uskalla kirjoittaa enempää. En oikeastaan tiedä miksi. No, nyt päätin kerätä rohkeuteni ja kertoa miten liikkuminen on sujunut omalla kohdallani. Kirjoitan myös millaiset asiat ovat vaikuttaneet liikkumiseeni. Mitä tulen kertomaan, ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. 

Alkuraskaudesta tähän päivään

Alkuraskauden aikana fysiikka oli periaatteessa normaali. Saatoi käydä jäällä, hyppiä ja tehdä notkeusharjoituksia tavalliseen tapaan. Ensikertalaisena keskenmenon pelko oli jatkuvasti mukana, jolloin hieman hölläsin liikunnan kuormittavuutta. Lenkkeilin kuitenkin normaaliin tapaan ja todella pitkään esimerkiksi keskivartalotreeni pysyi samana. Lopetin vatsalihasliikkeet muistaakseni RV15:n tai 16:n tienoilla. Vatsalihakset kyllä toimivat, mutta raskaus alkoi tuossa vaiheessa näkyä. Taustalla ei ollut ammatti-ihmisen kehotusta yms. Oikeastaan ainoa saamani ohje oli "huomaat kyllä kun et enää pysty treenaamaan". Totta puhuen en huomannut. 

Tässä vaiheessa Juniori oli tietämättäni asettunut yksiöönsä..


Ensimmäisellä kolmanneksella infernaalinen väsymys sekä pahoinvointi/kuvotus/kestokrapula vaativat veronsa. Oksensin harvoin, mutta olotila ei ollut kehuttava. Jäällä kävin lähes aina kahdesti viikossa, mutta välillä keskiviikon harjoituksia edeltävä työpäivä vei voimat niin että harjoitusten sijaan nukahdin päästyäni pitkälleni sängylle. Lokakuun lopulla päätin jättäytyä pois. 

Keskiraskauden aikana energiaa oli enemmän, mutta kehon muokkautuminen aiheutti monenlaista kremppaa, mikä vaikeutti jo lenkkeilyäkin. Tein kuitenkin aktiivisesti selkätreeniä äitiysjumpan- ja joogan ohjeiden mukaan. Selän notkeusharjoitukset jäivät pois jo keskiraskauden alkuvaiheessa, mutta spagaattiharjoituksia tein pitkään. Lenkkeily oli kipujen vuoksi vähäisempää, mutta viimeisen kolmanneksen lähestyessä kivut helpottivat. 

Nyt viimeisen kolmanneksen aikana yleiskunto on ollut hyvä, itse asiassa yllättävän hyvä. Olen jaksanut ongelmitta kävellä pidempiäkin lenkkejä ja päivän askelmäärä on ollut kehuttava. Painon nousemisen hidastuminen on myös helpottanut liikkumista, sillä lihaskunto on päässyt rytmiin mukaan. No, rappuset tuntuvat joskus korkeilta. Ns. ylispagaatit jouduin jättämään pois maaliskuun alkupuolella. Vatsa alkoi olla tiellä.. Muuten olen jatkanut venyttelyä mammajoogan parissa, vahvistanut selkää, pakaroita ja ylävartaloa vastuskuminauhan sekä kevyiden käsipainojen avulla. 



Selkäkivut todella vähäisiä 

Keskiraskauden aikana selkäkipuja oli jonkin verran, mutta ne taisivat liittyä enemmänkin kehon muokkautumiseen. Vaikka tähän mennessä painoa on tullut todennäköisesti yli 10 kg, selkä on ollut melko oireeton. No, viime päivinä supistukset tuntuvat välillä selässä. Tämä on tervetullutta särkyä! 

Uskon oireiden vähäisyyden taustalla on puoliksi tuuria ja puoliksi vuosikausien taustatyö. Tuuria esimerkiksi rakenteen ja tuntemattomien tekijöiden suhteen. Toisaalta olen treenannut päivittäin sekä selkä- että vatsalihaksia sekä harrastanut lajia, joka vaatii vahvaa lihaskuntoa erityisesti keskivartalolta. Edelleenkin teen samat selkälihasliikkeet päivittäin ja muutaman kerran viikossa vähän ylimääräisiä. Lisäksi pyrin välttämään liiallista istumista. 



Mutta: Kipuja voisi yhtä hyvin olla vaikka miten treenaisi ja venyttelisi. Toisaalta mainittu vuosien työ taustalla helpottaa paljon. Mutta jos esimerkiksi olisin joutunut suuren osan raskaudesta lepäämään syystä tai toisesta, tilanne voisi olla aivan toinen. Hyvällä onnella on siis merkittävä rooli. 

Vatsalihakset (periaatteessa) toimivat edelleen

Kuulun niihin onnekkaisiin joilla keskivartalon tuki ja kontakti vatsalihaksiin on säilynyt. Tarkkaa syytä en tiedä. Vetoan jälleen puoliksi tuuriin ja puoliksi monen vuoden aikana tehtyyn työhön. Ja ehkä myös tuntemattomiin tekijöihin. Taitoluistelu on laji, missä keskivartalon hyvä lihaskunto ei välttämättä näy "sikspäkin" muodossa, vaan liikkeiden hallitsemisessa. Ihan jo perusluistelu vaatii tasapainoa, ja näin myös vahvaa keskivartaloa. Ehkä tästä on ollut apua? Tai sitten ei? 



Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa. En ole erikseen treenannut vatsalihaksiani, mutta väkisinkin niitä tulee käytettyä liikaa ihan vain arjen liikkumisessa. Vaikka nouset makuulta ylös kylki edellä, en osaa olla käyttämättä vatsalihaksiani. Voi olla että huoleni on turha, mutta mutta riittävän varomisen onnistuminen erityisesti synnytyksen jälkeen mietityttää. En kuitenkaan haluaisi pahentaa/pitkittää syntynyttä erkaumaa. Tästä syystä olen miettinyt että ehkä raskauden jälkeiseen aikaan tarkoitettu tukivyö olisi hyvä muistuttaja. Sen olen päättänyt, että ns. perinteiseen vatsalihastreeniin palaan vasta asiantuntijan luvalla. 

Yleiskunto ja raskaus

Olen sortunut askelmittarin käyttöön jo ennen vuodenvaihdetta. En kuitenkaan ole huolissani, sillä kyse taitaa pakkomielteen sijaan olla enemmänkin tylsistymisestä. Kun on vuosia tottunut ns. taitolajeihin, siirtyminen lenkkeilyyn ja joogaan ei ole ollut aivan helppoa. Vaikka olen lenkkeillyt vuosikausia, tankotanssi oli ensimmäinen laji mikä sai kaipaamaan vastapainoksi lajia jossa voi jatkuvasti oppia uutta. Välillä toivon kuuluvani siihen joukkoon, joka osaa nauttia esimerkiksi luonnossa liikkumisesta tai vaikka pyöräilystä. Toisaalta olen äärimmäisen iloinen kiitollinen ns. oman lajin/lajien löytämisestä, sillä se on olennainen osa liikkumisen iloa. 



Uskallan kuitenkin suositella jokaisella raskautta suunnittelevalle yleiskuntoon panostamista. Vaikka tuurilla on osuutensa, hyvällä tuurilla hyvä yleiskunto voi helpottaa merkittävästi olotilaa ja arkea raskauden aikana ja kenties sen jälkeenkin. Mutta jälleen totean: aina niin ei käy. Itse kuitenkin ajattelen mieluummin niin, että hyvä terveys ja yleiskunto ovat asioita, joihin panostaminen on harvoin turhaa. Itse olin pessimistinä uumoillut yhdeksän kuukauden vuodelepoa. Niin ei kuitenkaan käynyt. Vaikka liikuntakyky vaihteli raskauden aikana, pohjalla oleva hyvä yleiskunto varmasti helpotti liikkumista hetkinä joina liikkuminen onnistui. 

On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät liikuntasuoritukset raskauden aikana ole tulevaa äitiä määrittelevä saavutus. Jos olotilasi on sellainen ettet voi liikkua, toimi sen mukaan. Itse en ole halunnut kirjoittaa millaisia askelmääriä olen kävellyt tai paljonko jumppaan päivässä. Itsellenikin tulee jonkin sortin huono omatunto kuullessani tarinoita täyden tehon body pump -ja spinning -tunneista synnytyspäivään asti. Hienoa jos tällainen onnistuu! Mutta jos ei, se ei haittaa. Mitä lähempänä synnytys on, sitä enemmän kannattaa myös kerätä voimia. Vaikkei minulla omakohtaista kokemusta vielä ole, synnytyksen jälkeen se todellinen "tehotreeni" taitaa alkaa. Oikeastaan raskaus itsessään on yksi kovan luokan urheilusuoritus. 

Jos jotain ohjeita uskaltaudun epäpätevänä ihmisenä antamaan, niin kannustan liikkumaan jo ennen raskautta. Liiku itsellesi mieleisellä tavalla ja panosta lajin löytämiseen. Jos raudan nostelu ja "tappotreeni" eivät ole sinun juttusi, et ole huono ihminen. Itselleen mieluisa liikuntamuoto tuo hyvää mieltä, mistä vauvakin hyötyy. Ruokavalionkaan ei tarvitse olla liian tiukka, vaan maalaisjärjellä rakennettu. Itse olen pärjännyt varsin hyvin lapsuudessa opitulla "säännöllä": syö ensin kunnon ruoka, sitten vasta jälkiruoka. Aikuisiällä lisäisin ohjeeseen: syö nälkään ns. kunnon ruokaa. Jos yksittäisiä lipsahduksia sattuu, maailma tuskin kaatuu siihen. Mutta taas kerran: Jos liikkuminen ja monipuolinen ruokavalio raskauden aikana ei esim. oireiden vuoksi onnistu, sitten eivät. Ne ovat asioita joille ei vain voi mitään. 

Lopuksi

Vaikka kannatan ja kannustan ihmisiä liikkumaan, eivät vaikutukset raskauteen ole yksiselitteisiä. On toki tutkimuspohjaista tietoa hyvän terveyden ja yleiskunnon vaikutuksista ihan jo raskaaksi tulemisen suhteen. Mutta.. sekään ei takaa onnistumista. En kuitenkaan näkisi tätä syyksi miksi omasta kehosta ei kannattaisi pitää huolta. Myös kyky kuunnella ja ymmärtää omaa kehoa on tärkeää. Karu fakta on, että harva meistä voi harrastaa/harjoittaa jokaista lajia. 

Myös minulla on rajoitteita, jotka sulkevat tietyt lajit pois. Näihin kuuluvat mm. avantouinti (epilepsia) ja niinkin leppoisa mökkeilylaji kuin ilmakiväärillä ampuminen. Jälkimmäinen ei tosin ole kiellettyä, mutta karsastuksen vuoksi katseen kohdistaminen maaliin on puoliksi mahdotonta. Mutta jos joku kirjoittaisi hehkuttaen ilmakiväärillä ampumista tai avantouintia, minulla ei ole mitään syytä ottaa siitä nokkiini. Itse asiassa nostan hattua erityisesti avantouintia harrastavilla. Edes ilman epilepsiaa minulla ei rohkeus riittäisi..

Tekstini venähti jälleen kolmanneksen pidemmäksi suhteessa alkuperäiseen suunnitelmaan. Toivoin kuitenkin onnistuneeni ilmaisemaan ajatukseni sellaisena kuin olin suunnitellut: Liikkuminen raskauden aikana kannattaa, mutta se ei ole itsesäänselvyys. Jos liikkuminen onnistuu, se on hyväksi sekä äidille että vauvalle. -Järki mukana tietenkin.. 

Jos liikkuminen ei onnistu esim. raskausoireiden tai keskenmenon riskin vuoksi, maailma harvoin kaatuu siihen ettet liiku. Oletan että aika monella vauvan hyvinvointi on priorisoitu. Mutta edelleen ihan vain oman kokemukseni perusteella kannustan hyvän yleiskunnon hankkimiseen jo ennen raskautta, sillä se helpottaa paljon. Ja taas: Jos tiedät että sinulla on rajoitteita liikunnan suhteet joko raskauden kanssa tai ilman, älä tee sellaista mikä ei sinun kehollesi sovi. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä, tai saati sitten huonoa äitiä. Ja kuten tekstin alussa kävi ilmi, omakin liikkumiseni karsiutui aika lailla raskauden eri vaiheissa. 

Nyt tämä (tuleva) huono äiti siirtyy ulkoilemaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti