Lukutaidon heikkeneminen on ollut säännöllisesti otsikoissa. Tähän liittyy asioita joista itsekin olen huolissani. Teknisesti lukeminen onnistuu, mutta myös monella aikuisella kyky ymmärtää ja käsitellä lukemaansa tekstiä tuntuu heikentyneen. Erityisesti tämä ilmenee medialukutaidossa ja luetun tiedon tasoa arvioidessa. Tekstini pyrkimyksenä ei ole luoda yleistyksiä, ja saatan lisäksi olla myös täysin väärässä..
Ihanan helpot klikkiotsikot!
Oikeastaan ilmiö tuntuu loogiselta. "Klikkiotsikon" lukeminen ja kuvien katsominen käy nopeammin kuin samasta aiheesta tehdyn tieteellisen artikkelin lukeminen. Suurena riskinä kuitenkin on yksipuolisen tai jopa virheellisen tiedon omaksuminen. Toisaalta klikkiotsikoilla varustetut tekstit usein pyrkivät suureen lukijamäärään. Periaatteessa teksti voi sisältää täysin perustelua tietoa, mutta esille on nostettu lukijan huomion herättäviä asioita ja täydentävä tieto on painettu pienemmällä fontilla niin, että sen lukeminen vaatisi ylimääräistä vaivannäköä.
Pidemmän päälle kyse taitaa olla sommittelusta. Jos eteemme asetetaan neljä taulua, joissa jokaisessa on neljä juomaa: lasillinen maitoa, tuopillinen olutta, lasillinen sokeroitua sekä lasillinen vettä. Jokaisessa taulussa juomat ovat aseteltu niin, että yksi juomista on enemmän edessä muihin nähden. On todennäköistä, että katsojan ajatukset kuvan mahdollisesti sanomasta muuttuu sen mukaan, mikä juomista on eniten näytillä. Silti jokaisessa taulussa esiintyvät samat juomat. Samalla tavalla voidaan tehdä julkaistuille teksteille: esille nostetetaan se osa, mihin lukijan huomion halutaan kiinnittyvän.
Hieman pilke silmäkulmassa vertaisin tätä ilmiötä myös horoskooppeihin. Nolottaa myöntää, mutta minusta on hauska lukea mm. horoskoopeista, tarot -korteista ja muusta rajatietoon sekä ties mihin new age -juttuihin liittyvästä. Samaan aikaan leppoisaa itsetutkiskelua ja aivot narikkaan -materiaalia. Erityisesti horoskooppeihin liittyen opin ja lapsena vitsin johon liittyy paljon totuuttakin: Ihmiset uskovat horoskoopeista ne osat, jotka lupaavat hyvää ja kehuvat kyseisen tähtimerkin ominaisuuksia. Erittäin totta! Pisteliääksi ja arvaamattomaksi leimattuna skorpionina en koe ainakaan saaneeni liikaa kehuja.. Ehkä tämä on mahdollistanut myös riittävän määrän skeptisyyttä horoskooppeja kohtaan?
Tietokirjat osana lukemistoa: tarve hifistellä vai jotain muuta?
No, en voi sanoa etteikö olisi mukavaa jos esim. keskusteluissa kykenee puheenvuorossaan esittämään vähintäänkin katu-uskottavaa ja ennen kaikkea hankittuun tietoon pohjautuvia näkemyksiä. Toisaalta kuulen mielelläni erilaisia näkökulmia. Myönnän kuitenkin, että ensisijaisesti huomioni kiinnittyy puheenvuoroihin, joiden taustalta on havaittavissa hankitun tiedon määrä sekä kyky soveltaa omaksumaansa tietoa.
 |
| Lukulasit jotka olisi pitänyt päivittää.. X vuotta sitten?? |
Säännöllisen tietokirjojen lukemisen taustalla ei kuitenkaan ole (vain) tarve päteä. Valehtelisin jos väittäisin etteikö olisi mukava ymmärtää edes jotain käsiteltävistä aiheista. Toisaalta turvallisessa seurassa minua ei lainkaan haittaa olla edes ainoa "tietämätön", mikäli voin vapaasti kysyä enemmän ja saada vastauksia.
Toisaalta olen kuluneiden kuukausien aikana todennut historian ja poliittisen historian kirjallisuuden eräänlaiseksi selviytymismateriaaliksi. Tämänhetkinen tilanne Euroopassa tai edes maailmankartalla ei ole aivan ihanteellinen, ja eri konfliktit koostuvat useasta eri palasta. Tulkitsemista ei liioin auta informaatiotulva sekä säännöllinen (mahdollinen) propaganda. Koen lukemieni kirjojen erityisesti auttaneen hahmottamaan sitä sekavaa kokonaisuutta ja sekä eri tekijöiden välisiä vuorovaikutussuhteita.
Olen kuitenkin muuttunut todella nirsoksi tietokirjoja valitessa. Historiaa käsittelevissä teoksissa valitsen oikeastaan vain sellaiset, joissa ilmenee runsas määrä taustamateriaalia niin kirjallisuuden kuin aiempien tutkimusten suhteen. Myös nk. primaarilähteet ovat erittäin toivottuja.
Kiinnostuksen vai osaamisen puutetta?
Puutteellisten taustatietojen vuoksi en halua vastata yleistävästi. Ehkä sekä että? Omalla kohdallani voin rehellisesti tunnustaa, että tehtävän asian haasteellisuuden taso vaikuttaa voimakkaasti motivaation jatkaa. On toki aiheita ja asioita, joissa kiinnostavuus nostaa motivaatiota pinnistellä vaikeampienkin projektien parissa. Myös kokemus oppimisen ja onnistumisen ilosta auttavat.
Minulle esimerkiksi tieteellinen englanti on lähes aina ollut varsinainen demoni. Kielitaitoni on kehittynyt jossain määrin harjoittelun ja ihan vain käytön myötä, mutta opiskellessa englanninkieliset materiaalit olivat usein henkinen kompastuskivi. Nyt olen lukenut englanninkielistä tekstiä poliittisesta historiasta lähes päivittäin. Sivumäärä jää parhaimpinakin hetkinä alle kymmeneen. Minulla ei ole tavoitteena ymmärtää tekstiä täydellisesti, vaan totuttaa aivoni vieraskieliseen tekstiin ilman aktiivista kääntämistä.
Kehitys on ollut hidasta, mutta havaittavaa. Joka kerta huomaan ymmärtäväni hieman en
emmän. Olisi kai fiksumpaa aloittaa helpommasta aiheesta, mutta toivon voivani jossain vaiheessa suorittaa lisää opintoja tästä aihepiiristä. Siksi uskon että tekstilajiin on hyvä totutella. En käytä sanakirjaa kuin todella harvoin. Sen sijaan pyrin tunnistamaan vieraan käsitteen kontekstista. Toki joskus on hyvä tarkistaa osuiko arvaus oikeaan.
Nyt kun englanninkielisen tekstin lukeminen on jatkunut useita viikkoa ja kehitystä on tapahtunut, myönnän että lukeminen tuntuu mielenkiintoisemmalta. Uskallan väittää, että tottumattomuus muunlaiseen tekstiin kuin klikkiotsikoihin vähentää merkittävästi motivaatiota etsiä luotettavampaa tietoa pidemmistä ja haasteellisemmista teksteistä. Saatavuus ei todellakaan olisi ongelma. Teknisesti lukeminen varmasti onnistuu, mutta pidemmän ja muutenkin vaikeamman tekstin lukeminen sekä ymmärtäminen vaatii paljon enemmän keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä verrattuna vilkaisemalla luettuihin klikkiotsikoihin.
"Kirjat ovat valhetta"
Olen saanut kommentteja historian tekstien luotettavuuden puutteesta sekä ns. voittajien historiasta. Historiaa, kuten muitakin aihepiirejä voi oppia lähestymään niin, että itse kykenee suodattamaan saatua tietoa. Tämä vain vaatii omanlaistaan lukutaitoa ja toisaalta myös vaivannäköä. Erityisesti uutisia lukiessa medialukutaito ja suodatuskyky ovat tärkeitä taitoja. Mitä "voittajien historiaan" tulee, kuka pakottaa perehtymään vain sellaisen lukemiseen?
Jo ennen pääaineeni (Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria) löytämistä luin mielelläni erityisesti elämäkertoja. Erityisesti Suomen sisällisota oli aihealue, mistä halusin lukea molempien osapuolten kokemuksia. Näiden välillä vuorottelu auttoi hahmottamaan kokonaisuutta paremmin. Mitä itse ajattelen historiasta, pyrkimykseksi ei kannata asettaa yksipuolisen totuuden etsimistä, vaan kokonaisuuden hahmottaminen. Erityisesti historia ja politiikka ovat aihepiirejä, joissa eri perspektiivit ja kokemukset asettuvat vastakkain samalle alueelle. Objektiivisella tasolla ns. totuuden löytäminen on siis mahdottomuus. Sen sijaan pitäisin olennaisempana tutkia jokaisen osapuolen kokemuksia, ideologiaa jne. kokonaisukuvan hahmottamiseksi.
Se, ettei yksipuolista totuutta ole löydettävissä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita etteikö asioihin kannattaisi perehtyä vaivannäöstä huolimatta. Toki on aihepiirejä, joissa vaihtoehtoja on vähemmän. Tähän kuuluvat mm. matematiikka, luonnontieteet ja varmasti myös lääketiede. Jälkimmäisen suhteen olen varovainen, sillä länsimainen lääketiede tuntuu jatkuvasti olevan kritiikin kohteena milloin minkäkin asian suhteen.
Totuus ja valhe ovat suhteellisia käsitteitä ja riippuvat paljolti näkökulmasta. Itse olen sen verran monta vuotta opiskellut ja perehtynyt eri tieteenaloihin (en täydellisesti), että en koe tarpeelliseksi asettaa vastakkain liian monia näkökulmia. Mielestäni kyseenalaistaminen on sallittua ja jopa tarpeellista. Toisaalta on eri asia, mikä on kyseenalaistamisen tarkoitus: provokaatio ja halu väittää vastaan, vai taustatietoihin perustuva ja ylipäänsä perusteltavissa oleva epäilys asian olemisesta toisin.
Tieto: "Oppineiden" yksinoikeus?
En tiedä miten olen onnistunut, mutta viimeiset 10 vuotta olen eksynyt seuraan joka on opettanut häpeämään koulutustani. Ennen kuin avaan suuni, saan kuulla "niin sä oletkin sitten meihin nähden kouluja käynyt..". Tai jos tulen lisätäkseni keskusteluun jotain, jälleen koulutustaustani nousee esille. -Yleensä negatiivisessa mielessä. Minun oletetaan luulevani olevani muiden yläpuolella. Tavallisesti tätä seuraa pidempi luento miten tämä maa ei pyörisi ilman "duunareita". Ei varmastikaan ei, mutta vähitellen olen kyllästynyt kuulemaan tuota. Meidän "kouluja käyneiden" hyödyistä yhteiskunnassa sen sijaan mainitaan vähemmän.
Olemme siis hyödyttömiä ja aina vain opiskelemme. Juuri tällä hetkellä en todellakaan opiskele vaikka kieltämättä haluaisin. Aktiivinen lukeminen ja opiskelu mahdollisuuksien mukaan ovat itselleni myös keino pitää yllä lukutaitoa eri osa-alueilla. Oikeastaan se on myös keino vähentää riskiä tulla huijatuksi. Mahdollisuus ottaa asioista selvää ja hankkia tietoa ei todellakaan ole statuksesta kiinni. Toistan itseäni: erittäin monella on mahdollisuus päästä kirjastoo ja Internettiin. Jälkimmäinen vain vaatii tiedon laadun tunnistamista.
Uskallan väittää, että säännöllinen lukeminen on yksi keino varoa klikkiotsikoiden houkuttelevuutta. Olen kyllä tietoinen että klikkiotsikoista siirtyminen luotettavampaan materiaaliin ei ole helppoa. Ajoittain heräävä älylaiteaddiktio tahtooo salakavalasti tehdä lukemisesta vaikeampaa, jolloin helppojen lähteiden houkuttelevuus todellakin lisääntyy. Kas kummaa, niitähän vilkaistaan nopeasti älyleitteilla.. Mukava kierre! Tällaisina kausina joudun hieman pinnistelemään avatakseni ihan oikean kirjan. Mutta..en usko että koulutukseni auttaa tässä paljoakaan verrattuna itseni patistamiseen.
Se missä koulutus (hyvin hoidetusta peruskoulusta eteenpäin) varmasti auttaa, on kyvyssä arvioida tiedon laatua. Olen kuitenkin tähänastisen elämäni aikana kohdannut myös ihmisiä, jotka matalasta koulutuksestaan huolimatta ovat silkan kiinnostuksen myötä lukeneet ja hankkineet tietoa. Yhdellä heistä oli taustalla peruskoulun päättötodistus, ilmeisesti sekin rimaa hipoen saatu. Koulutustausta ei siis aina vaikuta. Tietoa on jokaisen saatavilla, mutta sen hankkiminen vaatii myös omaa panostusta. Toki myös kiinnostus ja motivaatio ratkaisevat. Mikään ei varmastikaan estäisi minua suorittamasta pitkän matematiikan oppimäärää. -Paitsi todella heikko motivaatio..
Lopuksi
Teknisen lukutaidon ohella säännöllinen lukeminen tuskin olisi pahitteeksi kenellekään. Uskallan väittää, että erittäin moni löytää itselleen mielekästä luettavaa (muuta kuin sosiaalinen media ja klikkiotsikot), mutta kiinnostuksen kohteiden löytäminen vaatii vaivannäköä. Toisaalta jos lukeminen on jäänyt pidemmäksi aikaa tauolle, lienee hyvä aloittaa helpommasta materiaalista. -Mikä ei todellakaan ole noloa. Uskon myös, että säännöllinen lukeminen helpottaa haasteellisempien materiaalien lukemista ja niiden sisällön omaksumista.
Vaikka tietoa on saatavilla informaatiotulvaksi asti, ihmeen vähän ihmisille tarjotaan erityisesti Internetin ihmeellisessä maailmassa tietoa siitä, millainen tieto on luotettavaa. Toisaalta tämä on täysin ymmärrettävää: monien julkaisijoiden tulot laskisivat merkittävästi jos klikkiotsikoiden houkuttelevuus laskisi. Sinänsä kurjaa että tieton tarjoaminen lukijoille on muuttunut keinoksi tehdä voittoa senkin uhalla, että "tuotteen" laadusta tingitään. No, ilmeisesti halpatuotanto on saavuttanut myös median.
Tiedon saaminen on onneksi melko tasa-arvoisesti jakautunut etu. "Melko" tasa-arvoinen siksi, että saadun informaation suodattaminen vaatii hieman osaamista ja tarkkuutta. Itsekin joudun päivittäin punnitsemaan lukemaani.
Luetko sinä säännöllisesti? Koetko hyötyneesi siitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti