RV34 (33+) kuulumisia: suurta epävarmuutta ja yleiskunnon yllättämistä

 Viikko on jälleen mennyt ja lähestyy loppua. Tunteet ja ajatukset ovat risteilleet laidasta laitaan ja edessä on vaikeita päätöksiä. Ei kuitenkaan niin huonoa ettei jotain hyvääkin: sää on suosinut ulkoilua ja olen saanut ihan mukavasti luettua kirjoja. Ulkoilu erityisesti on ollut tärkeää, sillä se on pitänyt kasassa. -Ja Bookbeatin äänikirjat kävelyn aikana. Nyt loppuaan lähenee siis RV34 (33+) ja sunnuntaina viikko vaihtuu uudeksi. 

Vaikeita päätöksiä muuton suhteen

Olosuhteiden pakosta (vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla) edessä olisi muutto, mistä en ole ollut innoissani vaikka kyseessä on väliaikainen asia. Ilman raskauttakin rutiinit ja tuttuus ovat minulle tärkeitä asioita, ja koen uuteen paikkaan sopeutumisen todella kuormittavaksi. Noloa myöntää, mutta tarvitsen ympärilleni tuttuja ihmisiä, asioita, kävelyreittejä ja samojen asioiden toistamista. Ne tuovat jostain syystä turvaa. Liika vaihtelu puolestaan aiheuttaa stressiä ja ahdistusta. Pidemmällä aikavälillä suurempia ongelmia. Olen kyllä tottunut pärjäämään itsekseni ja huolehtimaan myös muista, mutta tämä juuri vaatii tutu olosuhteet. 

Päätös tulee olemaan erittäin raastava, sillä joudun punnitsemaan molempien vanhempien läsnäolon ja oman hyvinvointini sekä jaksamiseni välillä. Oikeastaan kumman vaihtoehdon ikinä valitsenkaan, se on tavalla tai toisella huono. On tarkoin mietittävä kumpi on pienempi paha. Vauvan turvallisuus ja hyvinvointi ovat kuitenkin etusijalla, ei oma mukavuuteni. Päätösten tekeminen on aina ollut minulle vaikeaa, sillä pyrin lähes tiedostamatta miellyttämään mahdollisimman montaa osapuolta. 

Mukavasti ulkoilua

Tämä on ollut edelleen suuri voimavara. Viime päivinä sää on suosinut ulkoilua, ja olen tätä mahdollisuutta hyödyntänyt ahkerasti. Liukasta kieltämättä on ollut, mutta tarvittaessa nastakengät ovat pelittäneet ihan mukavasti. Voimakas rohina vain hieman nolottaa, mutta onneksi en ole ainoa jonka askeleet pitävät ääntä näillä keleillä. Hieman harmittelin kun sää kääntyy taas pakkasen puolelle, mutta ehkä se kevät sieltä tulee vielä pysyvämmin.. 

Ulkoilureitit ovat olleet suurimmaksi osaksi yhtä ja samaa, lähinnä käveltävyyden  vuoksi. Olisihan täällä myös mäkisempää maastoa, mutta viikkoja alkaa olla sen verran kasassa että ihan kaikkialla en enää pääse kävelemään ongelmitta. Mutta eipä tuo haittaa. Alla kahden kuukauden kuluttua tässä pääsee pikku hiljaa kävelemään hankkimaan vaihtelua ja monipuolisuutta liikkumiseen. -Siis sen mukaan miten keho palautuu. Todennäköisesti jooga ja mikä lie äitiysjumppa tulevat taas osaksi päivää. Kun vatsa viimein poistuu (hitaasti mutta varmasti), luulen että tasapainon ja kehonhallinnan kehittäminen tulevat ensisijaisiksi projekteiksi. 

Yleiskunto on yllättänyt

Alku- ja keskiraskaus tekivät minusta suoranaisen pessimistin liikunnan suhteen. Oletin että siinä viikolla 26 kieppeillä en tule liikkumaan enää lainkaan. Kehoni yllättikin positiivisesti. Supistukset vähenivät, olo keveni lisääntyneestä masssasta huolimatta ja energiaa alkoi riittää. Tiedän että olen äärimmäisen onnekas, sillä monilla liikkuminen jää vähiin erilaisten kipujen tai esimerkiksi pahoinvoinnin vuoksi. 

Tietenkin liikkumiseen synnytyksen jälkeen vaikuttavat mm. oma jaksaminen, vauva-arkeen totuttelu, onko vauva miten rauhallinen vai itkeekö kovasti, miten syö jne. Ja tietenkin se että päädynkö muuttamaan vai en. Mikäli päädyn muuttamaan, todennäköisesti voimavarat menevät tasapainoiluun vauva-arkeen ja vieraaseen ympäristöön sopeutumisen kanssa.

Mistä kuitenkin olen hieman toiveikas, on kohtuullisen hyvä yleiskunto näinkin pitkällä raskautta. En laske sen varaan, mutta uskallan olla hieman toiveikas palautumisen suhteen. Synnytys itsessään tulee varmasti olemaan suuri rutistus mistä toipuminen vaatii aikansa. -Puhumattakaan valvomisesta. Toisaalta uskon että hyvä yleiskunto tukee palautumista kuormituksen keskellä. No, senkin näkee sitten. 

Tällaisilla pohdinnoilla mennään kohti seuraavaa viikkoa. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!