Ruokavalio ja syöminen raskausaikana: Rentoa vai stressaavaa?

 Raskausajan ruokavalio.. alkuvaiheessa kaikki tuntui äärimmäisen monimutkaiselta. Nyt kaikki menee melko itsestään. Kuten aiemmassa tekstissä totesin, olen kuulunut niihin onnekkaisiin joilla pahoinvointi ilmeni "vain" erittäin voimakkaana kuvotuksena. Vessanpönttöä tuli tosiaan halattua vain muutaman kerran, yleensä aamuisin. Koska en oksentanut 24/7, en luonnollisesti kai saisi valittaa. Mutta.. se "kestokrapulakaan" ei ollut mikään mukava eikä aivan helppo kokemus. Olo oli jatkuvasti sellainen kuin vatsataudissa ennen oksentamista. Syöminen auttoi, siksi tuntui että olin jatkuvasti napostelemassa jotain. 

Siirtyessä keskiraskauden puolelle olo parani, mistä olen kieltämättä kiitollinen. Myös syömiseen oli helpompi panostaa kun jonkinlaisen kokonaisuuden rakentaminen alkoi olla mahdollista. Jo valmiiksi ongelmani refluksivaiva tosin paheni entisestään, mutta se nyt oli odotettavissa. Miten syömiset sitten ovat sujuneet? Pilkkua viilaamalla? Syömällä kahden edestä?

Kahden edestä? Bulls**t!!

Tämä vanha sanonta on tehokkaasti ymmärretty väärin. -Joko tahallisesti tai tahattomasti. Kyllä, kasvava vauva vaatii hieman lisää energiaa. Mutta kyseessä on vauva, ei aikuinen ihminen. Kukaan (ymmärtääkseni) ei kanna sisällään toista aikuista ihmistä jolla energiantarve olisi esim. 2000 kcal:n luokkaa. Lisä tarkoittaa esim. paria (perusterveellistä) välipalaa tai vaikkapa pieniä lisäyksiä aterialla. Luonnollisesti myös kulutus vaikuttaa asiaan. 

Alkuraskauden aikana saamani energia saattoi ylittää kulutuksen, sillä väsymys teki liikkumisesta todella vaikeaa. Onneksi juuri ne välipalat mitkä eivät inhottaneet olivat luokkaa riisikakkuja + salsaa (oikeasti!), ruisleipä sekä venäläinen suolakurkku. Ilmeisesti valitsin klassikon. Loppujen lopuksi saatoin syödä hyvinkin saman verran kuin yleensä, mutta kulutus ehkä pieneni. Koska lähtöpaino oli alipainon puolella, totean vain: entä sitten vaikka olisikin jotain kertynyt varastoon? Meneepähän hyötykäyttöön viimeistään synnytyksen jälkeen.

Keskiraskauden aikana olen edelleen syönyt paljon. Pitkään luulin syöväni enemmän kuin ennen. Sitten tajusin että annoskokoni ovat viimeiset pari vuotta olleet suuria. Tämä liittyy tosiaan liikunnalliseen aktiivisuuteen ja toisaalta siihen, että olen todella huono syömään "herkkuja". Huoh.. toivottavasti saan vieraita auttamaan pakkasessa olevan kaurajäätelön hävittämisessä.. Voisin siis todeta syöväni aika lailla saman verran kuin ennenkin. 

Ne pirullisen ruokarajoitteet..

Voi apua! Kun ensimmäisen kerran sain listan käteeni, olin pudota tuolilta. No, liharuokien suhteen pääsin helpolla. Kalojen kanssa ymmärrän että kalan on oltava kypsennettyä, mutta sitten eri kalalajien suhteen alkaa mennä pää sekaisin. Päädyin pysymään lohessa, seitisssä ja tonnikalassa. Maitotuotteiden kohdalla meni hetki ennen kuin käsitin että muistisääntönä tässäkin on "ei mitään raakaa", eli pastöroimatonta. En tiedä miksi, mutta tämä oli vaikea osuus. 

Kahvinjuonnin jätin pelkkiin sosiaalisiin tilanteisiin. Arkena juon siis pelkkää mustaa teetä. Vihreä tee ei jostain syystä houkuttele nyt yhtään. Muiden teelaatujen suhteen meni miltei päänsäryn puolelle. Yrttiteet: ei. Sitten kysymysmerkin alle jäivät esimerkiksi ruusunmarjatee ja minttutee. Koska selkeitä vastauksia sopivuuteen ei löytynyt, päädyin jättämään nämä odottamaan kevättä. Ratkaisun taustalla on lähinnä säästyminen päänvaivasta. 

Smoothieiden kanssa kanssa olen kahden vaiheilla. Usein esimerkiksi marjasmoothie houkuttelisi, mutta ne marjat.. juu, kuumentamisen kautta kuulemma turvallista. Haluanko laittaa smoothieen sellaisia marjoja? No hei, niiden kuuluu olla suoraan pakkasesta! Siispä odotetaan kevääseen. Sen sijaan kiisselit (kylmänä) ovat olleet ihan mukava vaihtoehto. 

Syön mitä tarvitsen

Olen jo ennen raskautta noudattamanut tätä ajattelua "mitä ja miten paljon voi syödä" -ajattelun sijaan. Minulla ei ole kieltoja (paitsi ei-listaan kuuluvat ruuat), mutta ensisijaisesti syön riittävästi ns. kunnon ruokaa. Jos sen jälkeen jotain tekee mieli, saan syödä mitä mieli tekee. Jo vauvan ja itsenikin hyvinvoinnin vuoksi en halua syödä nälkään "roskaruokaa" köyhän ravintosisällön vuoksi. Kyllä, nälkäisenä kaikki houkuttelee, myös se mitä tavallisesti ei kaipaa. 

Miksi en noudata ajatusta "syön mitä haluan"? -Koska tämä ei toiminut minulla lainkaan. Lopputuloksena oli aina läjä itsesyytöksiä anorektisten ajatusten peittelystä. Makumieltymykseni ovat tylsiä. En suoranaisesti inhoa "herkkuja", mutta eivät ne suosikkeihin kuulu. Sosiaalisissa tilanteissa voin ongelmitta syödä kahvipöydässä makeaa, jopa palan kermakakkua (mistä tosin en pidä) jos en tohdi kieltäytyä. Itsekseni ollessani tai arkena ylipäänsä lempiruokani ovat juurikin sitä tavallista kotiruokaa. Leivästä tosin pidän, samoin riisipiirakoista. Tätä ruokaa syön niin paljon että päivittäinen energiamäärä varmasti täyttyy. 

Mainitut syytökset tulivat itse asiassa aluksi hoitohenkilökunnan puolelta. Ilmeisesti jokaisen "kuului" rakastaa jäätelöä, karkkeja, pikaruokaa yms. Itse pidän mm. kalapuikoista ja perunamuusista, itsetehdyistä sämpylöistä, salaateista, kiisseleistä ja mitä nyt mieleen tuleekaan. Melkein nolo, jo lapsuuden lempiruokani on: keitetyt perunat ja munakastike. Vieläkin kelpaa mainiosti! Näin joulun lähestyessä odotan innolla myös monia jouluruokia. Ja harmittelen graavilohen skippaamista. Nyyh.. 

Kuuntelen kehoa

Minulla päiviä joina nälän tunne jää heikoksi. Tämä on tunne mitä en kuuntele. Luulen että epilepsialääkkeeni Keppra on tässä merkittävin tekijä. Tällaisina päivinä syön viidesti päivässä olin sitten nälkäinen tai en. Jos taas ylimääräinen nälkä (siis oikea) kiusaa, syön hieman enemmän. Aika usein se ylimääräinen nälkä tulee loogisin syin: Mikäli työpaikalla lounassa on vaikkapa puuro -tai keittoateria, erittäin todennäköisesti tämä ei riitä. 

Säännölliset ruoka-ajat

Kuten edellisessä jo ilmeni, syön n. viidesti päivässä. Ruoka-ajat ovat melko samat. Tosin viikonloppuisin tulee pieni viive, mutta ateriavälit ovat aika muuttumattomat. Minun ei tarvitse katsoa kelloa, sillä kehoni kyllä hoitaa ajan tarkkailemisen oikein moitteettomasti: tulee nälkä. Ja hetken päästä myös huono olo. 

Jonkun korvaan tällainen toiminta menee ortoreksian puolelle, mutta itselläni tämä on auttanut ja vähentänyt päänvaivaa. Syön viidesti päivässä, ja ruuat jakautuvat tiettyyn aikaan päivästä lähes ilman muutoksia. Toki muutokset ovat sallittuja. Näin varmistan että mm. kuitua, proteiinia ja kalsiumia sisältäviä tuotteita tulee riittävästi. Kyllä, voisin toimia löyhemmin. Kuluneet vuodet ovat vain osoittaneet että olen taipuvainen jättämään pois ruoka-aineita. Täysin vapaalle vaihteella eläisin varmaan ruispaloilla. 

Pohdintaa

Ns. alkukankeuden ja vähemmän mukavan alkuraskauden jälkeen syöminen on muuttunut rutiininomaisemmaksi ja ennen kaikkea helpommaksi. Toki joidenkin ruokien kanssa päähän nousee kysymysmerkkejä. Alkoholia minulla ei edelleenkään ole ikävä. Kofeiinin vähentäminen taas.. en haluaisi myöntää että se on tehnyt hyvää. Inkivääriä ja graavilohta myönnän kaipaavani. Onneksi graavilohen voi hyvin kypsentää.. 

Omana aikanani en käy vaa'alla lainkaan. Uskon että kyseisen rakkineen omistaminen ei tee minulle hyvää. Koska terveydenhuolto ja neuvola ovat käytettävissä, he saavat hoitaa painon seuraamisen. Itse hoidan oman osuuteni eli syömisen ja liikkumisen sopivan määrän parhaani mukaan. -Ilman suorittamista. 

Kysymys kanssaihmisille/ saman läpikäyneille: millaiseksi te olette syömisen ja ruokavalion rakentamisen raskausaikana? Tuntuvatko annetut rajoitteet sopivilta vai jopa liiallisilta?