Syyloma! Kieltämättä tätä on odotettu! Erityisesti opiskeluaikoina tällaiset välilomat tuntuivat jo ajatuksena epätodelliselta. Toki ns. kokopäiväopiskelijoilla oli opiskelutaukoja, joiden ajoitus kohdistui vastaaviin loma-aikoihin. Aika usein osa lomasta meni kuitenkin tentteihin lukien tai esimerkiksi kandityön tai gradun parissa. Toisaalta lomalla työskentely oli vähemmän stressaavaa, sillä tuntui ettei aikapaine ollut yhtä suuri. Entä miten loman viettäminen tapahtuu näin työelämässä?
Reissuun!
Ensimmäinen askel irtiottoon oli lähteä reissuun, minkä tarkoitus olisi kestää lähes koko loman ajan. Tosin kotimaan puolella ollaan pysytty. Itse lykkään matkustamista ulkomaille kunnes koronatilanne ihan oikeasti helpottaa. Tärkein syy lähtöön oli mahdollisuus viettää aikaa ihmisten parissa joita kaipailee. Toinen taas oli mahdollisuus oikeasti irtautua arjesta. Kun työpaikka ja koti ovat samalla alueella, on hyvä vaihtaa maisemia kerralla kunnolla. Seuraavaa lomaa kun saa odottaa jouluun asti.
Vaikka useampi tunti maskin kanssa junassa ei ole mitään luksusta, matka meni oikein mukavasti. No, osaksi nukkuen mikä luonnollisesti nopeutti ajankulua. Mukana oli toki matkaluettavaa, mutta väsymys rajoitti lukemista. Pohjoiseen matkustaessa oli hämmentävää nähdä miten maa oli joissain paikoissa hieman valkoisena. Tosin enimmäkseen satoi räntää. Tällä hetkellä taivas näyttää juuri sellaiselta, että lumentuloon ei varmasti ole pitkä aika. Etelemmässä sitä saakin odotella hieman pidempään. Tai sitten ei? Jo lapsuudesta muistan että poikkeuksia ensilumen satamisen ajankohdalle oli runsaasti. Joskus se tuli jo lokakuussa, mutta useammin on saatu odottaa joulukuuhun.
Saisinko palattua opintojen pariin edes vähän?
Nyt kun energiatasot ja keskittyminen ovat alkaneet normalisoitua, uskaltauduin selvittämään voisinko palata kurssille mikä jäi kesken. Vastausta ei vielä ole tullut, mutta onneksi lopputehtävän tekeminen on mahdollista vastausta odotellessa. Toivon kovasti että kysymykseni saisi myöntävän vastauksen, sillä haluaisin kovasti tehdä keskenjääneet tehtävät "palautuskuntoon" ennen uusien aloittamista. Toisaalta ymmärrän että rajallisten resurssien vuoksi vastaus voi olla kieltävä.
Työn ohella opiskelu ei tosiaan osoitunut vahvuudekseni. Selittelyä tai ei, viime kevät jolloin opinnot jäivät kesken oli äärimmäisen kuormittava. Jostain oli luovuttava suosiolla jotta perusasioihin keskittyminen olisi ollut mahdollista.
Mutta nyt.. nyt tosiaan on sellainen fiilis että motivaatio ja innostus tuntuvat heräilleen. Hieman "paheellisesti" pohdin sellaistakin, että jos juuri nyt noiden työni kannalta olennaisten kurssien suorittaminen ei ole mahdollista (vaan esim. kesällä), kehtaisinko opiskella kurssin pari jotain vähemmän hyödyllistä.. vaihtoehtona olisi siis jotain mikä kiinnostaa. Opiskelu olisi tällöin osaksi harrastus. Miksi ei?
Selitys on lähinnä korvieni välissä. Vuosia sain kuunnella opiskelun ja koulutuksen mollaamista. Tämä luonnollisesti sai häpeämään meneillään olleita ja suoritettuja kursseja. Jos itse kuuntelisi tuollaisia ajatuksia, toteaisin tiukasti "höpö höpö, älä koskaan häpeä koulutustasi!", Itselleen tällaista on harvinaisen vaikea sanoa. Aiheesta lisää myöhemmin, aivan omana tekstinään.
Unta!
Tämä on ollut luksusta! Ei sillä ettenkö olisi panostanut nukkumiseen arkena, mutta näin lomalla on mahdollisuus nukkua hieman pidempään jos uni syystä tai toisesta on katkonaista tms. Luksusta on ylipäänsä se, että voi nousta halutessaan vasta kun siltä tuntuu. Vaikka tavallisena arkena nukkumaanmenoaika on pysynyt kohtuullisena, usein kello soi liian aikaisin.
Itse inhoan eniten sitä, kun herää lähes pirteänä tuntia ennen herätystä. Huojentuneena kellonajasta mieleen nousee mahdollisuus kunnolla herättävästä torkkuhetkestä. Kas kummaa, torkkumisen sijaan sitä nukahtaakin oikein kunnolla, ja herätyksen aikaan olo on kaikkea muuta kuin virkeä ja skarppi..Onneksi tätä ilmiötä ei siis tarvitse miettiä viikkoon!
Vuorokausirytmin pysyvyys
Vaikka nyt onkin mahdollista nukkua pidempään, olen välttänyt valvomista. No joo.. nukkumaanmenoaika on siirtynyt puoli kymmenestä suunnilleen puoli yhteentoista. Shame on me! Toisaalta tällainen heitto ei aiheuta ongelmia arkeen palaamisessa jos siirtoa muuten ei tule enempää.
Vuorokausirytmin pitäminen tasaisena ei iltaväsymyksen ansiosta ole ollut mikään ongelma. Viimeistään yhdeksän maissa kaipailen ruutininomaista iltapalaa ja sitä seuraavaa lukemishetkeä. Ajastetun yövalon vuoksi puhelinkin pimenee siinä määrin, ettei sen katsominen liioin houkuttele. Joskus esimerkiksi chattailun lopettaminen oli hieman vaikeaa. Nyt olen uskaltautunut lopettamaan keskustelut ellei kyse ole aivan dramaattisesta asiasta.
Toisaalta ruutuaikaan liittyvät ongelmat ovat omalla kohdallani vaihtelevia. Ongelmilla tarkoitan liiallista puhelimen ääressä olemista vähemmän hyvällä syyllä. Valitettavasti juuri illan ruutuaika on nukkumaanmenon kannalta huono vaihtoehto. Säännöllisen epäsäännöllisesti lipsahdan puhelimen ääreen liikaa, ja joudun taas komentamaan itseäni pitämään taukoja. No, ikuisuusprojektien parissa ei tule tylsää.
Ei lomatavoitteita!
Ennen lomaa päätin ettei loman aikana ole mitään pakollista tekemistä lepäämisen ohella. Ei kirjatavoitteita, liikuntaan panostamista eikä muutakaan. Halutessani voin vain olla ja ihmetellä. No, ulkoilua olisin kaivannut enemmän mutta sää on ollut järkyttävä. Tänään näyttää jo lupaavammalta..
Toki opintojen jatkamista olen selvitellyt, mutta sitäkin ilman pakollisuutta. Mikään ei suoranaisesti pakottaisi minua jatkamaan opintoja, mutta tulevaisuutta ajatellen yritän saada opintoja eteenpäin edes vähän kerrallaan. Mieluummin näin kuin kiireellä ja paineen alla. Jälkimmäisessä paineensietokykyni ei nimittäin ole huipputasoa.
Mutta joo, aloitin loman ajatuksella "saa tehdä, muttei ole pakko tehdä". Jo tämä ajatuksena vapauttaa. Soittimia ei ole mukana, eli harjoitteluun tulee silläkin saralla viikon paussi siinä missä luisteluunkin. Kokemuksesta tiedän että joskus tällainen tauko tekee hyvääkin.
Pohdintaa
Erityisesti opiskeluaikoina loma tosiaan oli harvinaista herkkua. Myönnän ajoittain jopa ottaneeni itseeni kun opiskelun aktiiviset mollaajat päivittelivät opiskelijan helppoa elämää: vähän lukemista, tentit vain suoritetaan (lukeminen on luonnollisesti helppoa) ja muu aika biletetään eikä tehdä koskaan "oikeaa" työtä. Ehkä tällaisiakin tapauksia löytyy, muttei omasta tuttavapiiristäni. Tenttejä ei päästä lukematta läpi, ja kesälomaa laskematta loma-ajasta osa meni myös opiskeluun.
Nk. kesäloma oli todellisuudessa korkeintaan parin viikon mittainen, sillä muu aika meni kesätöiden parissa. Kuka kaupan kassalla, kuka siivoaa jne. Itse vietin kolme tai neljä kesää terveydenhuoltoalan töiden parissa, ja useamman rippikoulutyössä. Aika moni opiskelija siis tekee myös "oikeaa" työtä, mitä kritisoijat sillä sitten tarkoittavatkaan. Tällainen viikon kestävä loma jolloin oikeasti ei ole pakko ajatella opiskelua missään muodossa oli harvinaisuus. Erityisesti loppuaikoina esimerkiksi gradu seurasi mukana myös loma-aikoina.
Tulipas taas muistoja.. no, opiskelu on tähän asti ollut suuri osa elämääni ja toisaalta keino päästä eteenpäin. Tosin varsinaisesta aiheesta eli syylomasta tuli myös poikettua hieman harhateille. Ajatuksen on siis viettää viikko ilman pakollisia velvollisuuksia, sillä aiemmin sellainen ei ole ollut mahdollista. Noin, aasinsilta opiskeluun perusteltu. -Ainakin jotenkin.
Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti