Dieettikuulumisia: Tämähän alkaa olla jo normaalia!

Marraskuun ”kunniaksi” voisi olla aika siirtyä ”dieettikuulumisiin”! Totta puhuen mitään radikaalia muutosta hyvään tai huonoon ei ole tapahtunut, mutta pieniä muutoksia kyllä. Tässä nilkkaa parannellessa treenin kuormittavuus on ollut hieman pienempi, mikä ehkä jossain määrin on vaikuttanut ravinnon sisältöön. Proteiinin riittävyys pohditutti jonkin verran, mutta toistaiseksi en näe tarvetta proteiinituotteiden (jauheet, patukat, juomat) säännölliselle käytölle. Muuten syömisissä on säilynyt rentous. Tätä helpottaa varmaankin myös se, että ne ns. herkut eivät edelleenkään houkuttele. Jos sellaisia tarjotaan, syön kyllä, mutta muuten kulutus on lähempänä nollatasoa. Vaikka tämä tuli mainittua, en pidä asiaa tämän suuremman pohtimisen arvoisena.

Toki ”herkuttomuus” vaikuttaa kokonaisuuteen sen verran, että sitä ns. kunnon ruokaa on syötävä enemmän. No, tämähän se haaste on ollut alusta pitäen. En edelleenkään laske kaloreita ainakaan säännöllisesti, vaan syön nälän mukaan. Syön kuin jyrjijä tai pikkuvauva, eli todella usein. Toki suuremman aterian jälkeen pärjää vähän pidempään, mutta jos ruokailuväli venyy yli kolmen tunnin niin tiukkaa tekee! Välipalat ovat 100%:sen sallittuja, mutta kotosalla yritän pitää välipalat kasvisten muodossa. Kyse ei ole terveysintoilussa, vaan yrityksestä nostaa kasvisten määrä toivotulle tasolle. Mutta sitten asiaan..

Kasvisten osuus huomioitu

Jopa pesco-vegetaristilla tämä puoli voi jäädä heikoksi. Yritän lisätä kasviksia arkiruokiin, jotka tavallisesti ovat keittoja, paistoksia, wokkeja tai ruokaisia kastikkeita. Esimerkiksi porkkanaa menee reippaasti ruuan kuin ruuan joukkoon, ja tietenkin tarjouksesssa olevat kasvikset ovat ahkerassa käytössä. Mitä lähemmäs joulua päästään, sitä todennäköisemmin punajuuri pääsee myös estradille.

Kuten tuli mainittua, välipalojen kautta kasviksia tulee nautittua hieman paremmin. Puuroon laitan lähes aina porkkanaraastetta tai omenaa, jotka muuten antavat tavalliselle kaurapuurolle mukavasti makua! Okei, tarkoitukseni ei ole kiistellä ravitsemussuositusten kanssa, mutta puoli kiloa tuntuu todella suurelta määrältä. Toisaalta jos kasviksia tulee pitkin päivää nimenomaan ruuan seassa, leivän päällä, välipalana, puuron seassa jne, ehkä se puoli kiloa tuleekin täyteen. Jos rehellisiä ollaan, mitään tarkkaa kirjaa en pidä, mutta yritän saada kasviksia sellaisiin kohtiin mihin vähänkin sopivat.

Hiilihydraatit edelleenkin kavereita

Jeps! Luulen että päivän hiilihydraattien määrä on juuri ja juuri jossain normaalin ja VHH:n välimäästossa, ehkä enemmän normaalin. Taas kerran: en mittaile hiilihydraattien määrää ruokavaa'an tai ravintosisällön perusteella kuin korkeintaan suurpiirteisesti. Se on riittänyt, jolloin en näe tarpeelliseksi ryhtyä tarkempaan työhön. Sokeri ja tyhjät ”höttöleivät” eivät edelleenkään kuulu hiilihydraattien läheisiin, tai mihin kategoriaan riisipiirakat sitten menevätkään.

Sokerin välttämisessä/rajoittamisessa kyse ei ole terveysintoilusta, vaan muutamista kroppani sanelemista rajoitteista. Kuten jokainen varmaan haluaa tietää, sokeripitoiset ruuat pamauttavat purukalustoni pintaan hetkessä mukavan katteen. Tämä lienee syömishäiriön jälkiä, joiden pysyvyyteen olen varautunut. Mutta mainittakoon etten koe asiaa ongelmaksi, ja vaikutukset liittyvät lähinnä sosiaalisiin tilanteisiin (kahvipöytä, kirkkokahvit, juhlapyhät yms.). Mutta onneksi tuttavien parissa sen kohteliaisuudesta otetun sokerimunkin voi skipata.

Limut ja energiajuomat vähemmällä

Hah! Kun suuremmat opiskeluprojektit jäivät vähemmälle, samalla vähemmälle jäivät energia- ja virvoitusjuomat. Viikonloppuisin kahvia tulee kulautettua yksi ylimääräinen mukillinen, mutta viikolla olen saanut vähennettyä kofeiinin määrää aika mukavasti. Syy kofeiinin vähentämiseen ei ollut niinkään se, että kofeiini myrkyttäisi sielun ja ruumiin, vaikka se myrkyksi lasketaankin. Totta puhuen tämä vähän useamman vuoden kestänyt lomaton työskentelyputki (joka opiskeluna tunnetaan) oli vienyt loppuvaiheessa uupumuksen puolelle, mihin liittyi luonnollisesti vaikeuksia rauhoittua.

Jos päiväkahvittelu siirtyy yli klo: 15:n, vaihdan kofeiinittomaan. Kokeilu on osoittautunut kannattavaksi nukkumisen kannalta. Välillä mielessä on kieltämättä käynyt kahvin jättäminen kokonaan pois, mutta valitettavasti olen addiktoitunut kahvin makuun. Siinä on vain jotain mitä kaipaa päivittäin.. Mutta toki tilanne olisi toinen jos kahvi alkaisi aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja. Jos esimerkiksi refluksivaiva menisi riittävän pahaksi, siinä vaiheessa kahvin jättäminen pois voi olla pienempi paha. Tällä hetkelle riittävää motivaattoria ei siis ole. Limuja sen sijaan ei ole tehnyt mieli, eli purukalustoni on varmasti kiitollinen, ja ehkä kroppakin tykkää kun aspartaamin määrä vähenee.

..Ja vähän proteiiniakin

Proteiini oli tosiaan vähän kysymysmerkin alla. Jos päiväruoka menee kiireessä puurolinjalle, annos rahkaa tai muuta proteiinipitoisempaa on paikallaan. Puuropäiviä ei enää tule jatkuvasti, mutta kerran viikossa se puuro vain maistuu niin hyvältä! Aamupuuroa en ole saanut aikaiseksi harrastaa, mutta vuosien aikana olen huomannut sen olevan ”kausitapa”. Eli joskus aamupuuroa tuli syötyä pidemmänkin aikaa, mutta sitten se jäi.

Proteiininlähteiden valinnassa joudun olemaan hieman keskimääräistä tarkempi. Esimerkiksi kananmunaa en surkean rasva-aineenvaihdunnan vuoksi voi ottaa päivittäiseksi, sama pätee rasvaisiin juustoihin. Kasviproteiinin suhteen rajoitteita on vähemmän. Yksityiskohtiin menemättä osa on vatsalle turhan ärtsyä jos enemmän menee. Näihin kuuluvat mm. soijarouhe, nyhtökaura sekä osa palkokasveista. Linssit osoittautuvat kuitenkin riittävän lempeäksi vaihtoehdoksi! Toisaalta hyvällä onnella vatsa tottuu vähitellen ja ehkä tuon kahvin ja makeutusaineiden vähentäminen vaikuttaa suotuisasti.

 Addiktoivaa..

Kalaa tulee syötyä satunnaisesti, mutta selkeästi harvemmin kuin kasvisruokaa. Onneksi ne puuropäivät ovat vähentyneet, ja kunnon ruuan osuus on lisääntynyt viikkotasolla. Ja siihen liittyen..

Enemmän kunnon ruokaa!

Jep, tässä ollaan terästäydytty! Aikataulujen muuttuminen on mahdollistanut vuorottaisen tai/ja yhdessä toteutetun ruuanlaiton. Viikon aikana tulee laitettua 2-3 kertaa ns. suurempi annos ruokaa, jolloin sellaista riittää ihan mukavasti. Yleensä joka toinen on paistosta, keittoa tai mitä lie muhennosta, toinen tyyliin perunaa, kastiketta ja vaikkapa kalapuikkoja, kasvispihvejä tms. Tämä riittää yleensä pariksi päiväksi. Kunnon ruuan valmistamisen vähäisyys tätä ennen liittyi puhtaasti laiskuuteen. Onneksi homma on muuttunut aika tavalla rutiiniksi, ja toivottavasti pysyykin sellaisena.

Totta puhuen laiskuus saa sen verran valtaa, että mitään erityisen ”fiinejä” ruokia ei tule tehtyä, vaan simppeleitä arkiruokia. Viime viikolla tuli valmistettua mm. linssipaistosta/muhennosta, tänään ruuanjämistä jotain kasvispyttipannun tapaista. Yksinkertaista mutta maistuvaa! Puolisolla enemmän ”hamstraamiskykyä” erityisesti tarjoustuotteiden suhteen. Näin keskellä viikkoa eräänlaiseksi helpoksi ruuaksi saatiin siis potaattien (jotka tänään tuli paistettua) kaveriksi pakkaseen siirtyneet härkäpapupihvit. Ihan selvyyden vuoksi: pihvit paistettiin uunissa ennen syömistä.. Mutta siis: kunnon ruokaa on laiteltu ahkerasti! Pahoin pelkään että kasvishernekeiton vuoro tulee pian..

Yhteenvetoa:

Koko ajan nuo ruokailut näyttäisivät muuttuvan yhä normaalimpaan suuntaan, tai mikä nyt normaalia onkaan. Jatkossakin toivon että itse tehty yksinkertainen kotiruoka tulisi olemaan ensisijaisessa roolissa. Tuosta limujen ja energiajuomien vähentymisestä olen varsin iloinen, ja toivon että sama linja pysyy. Mitään jyrkkää kieltoa en itselleni aseta, sillä haluan että tässäkin asiassa rentous on mukana.

Tuon proteiinin suhteen jätän sellaisen ”proteiinineuroosin” sikseen, sillä yritän ensisijaisesti panostaa lämpimän sisältämään proteiinimäärään. Toki asiaa vähän hankaloittaa mm. kananmunan käytön rajoittaminen, mutta taas kerran: liika stressaaminen jääköön pois.

Mitä seuraavaksi? No, ainakin toivon että motivaatio valmistaa kunnon ruokaa säilyy, ja ehkä vähän lisääntyisikin. Kasvisten osuus on myös lisääntynyt, mutta pieni lisä ei varmaankaan olisi pahitteeksi. Ns. hyvien rasvojen saaminen on siemnistä huolimatta ehkä hieman vähäisempää kuin suositeltavaa olisi, mutta uskon että ajan kanssa ja ”treenaaamalla” niihinkin tulee panostettua hieman enemmän. Kokonaisuudessaan voisi todeta ettei mitään radikaalia harppausta ole tapahtunut, mutta ilokseni olen huomannut ruokavalioni muuttuneen yhä normaalimpaan suuntaan, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Näillä eväillä eteenpäin siis!