perjantai 23. marraskuuta 2018

Marraskuun treenikuulumisia: Notkeutta ja parantunutta hyppytekniikkaa


Syksy alkaa olla lopuillaan, eikä tammikuu ole kaukana. Treenin suhteen syksy on mennyt suhteellisen mukavasti tuosta nilkan taittamisesta huolimatta. Tavoitteissa/suunnitelmissa on pysytty suhteellisen hyvin, ja edistymistäkin on tapahtunut. Jään puolella olen joutunut kuitenkin hyväksymään sen, että nyt on saavutettu sen verran korkea vaikeustaso, että sellaisia harppauksellisia edistymisiä tulee olemaan todella harvoin. Off-ice -harjoittelussa puolestaan olen joutunut kerran jos toisenkin pohtimaan, mitä kaikkea oikeastaan kannattaa tehdä ja miten paljon. Ikää kun kertyi taas yksi vuosi lisää, on kropan kestävyyskin otettava huomioon. Mutta asiaan:

Notkeus on parantunut
Selän notkeudessa on tapahtunut ehkä pienimuotoista kehitystä, mutta esimerkiksi tuossa ”chest roll” -yrityksessä jalat eivät vielä osu lattiaan. Liike on kuitenkin sen verran ääripää -kategoriasta, että kiireellä en siinä etene. Syy: en halua löytää itseäni naama punaisena kertoessani ensihoitajalle mitä tuli tehtyä.


















Sivuspagaatti/spiraali sen sijaan polkee paikallaan, mutta ehkä tämä on jokin stoppivaihe. En osaa sanoa pistääkö lantioni rakenne jossain vaiheessa vastaan, mutta onneksi tämä liike ei ole aivan välttämätön. Tavallinen spagaatti sen sijaan on mennyt mukavasti ylispagaatiin, toisella puolella vähän vähemmän ja toisella selkeästi. Wohoo!!

Peruskunto edelleenkin ok (??)
Kai se on? Edelleenkään en voi kehua olevani aivan huippukunnossa, mutten kyllä aivan rapakunnossakaan taida olla. Joskus viikolle ilmaantuu päiviä joina väsymystä pukkaa enemmän kuin olisi tarvis. Tämä kuitenkin liittyy aivan toiseen asiaan, josta tulen piakoin kirjoittelemaan myös. Kisaohjelma menee melko ongelmitta läpi, ja ensi viikolla voisi taas kokeilla musiikkiin.

Lihaskestävyyttä ei ole tullut testattua aikoihin. Osasyynä tähän on nilkan parantelu, mitä kyykkyhypyt suuremmissa määrin voi hieman hidastaa. Tällä hetkellä keskityn ihan yleiseen lihasten vahvistamiseen. Yhden jalan hyppely on kylläkin tullut mukaan! Mutta kyykkyhypyt sekä harjoittelu painon kanssa saa odottaa.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson running


Hyppytekniikka parantunut hieman
Painonsiirtohypyt ovat meikäläisen heikkous. Noin, nyt se on myönnetty. Nurinkurista tässä on, että axel sekä kaksoissalchow- ja tulppi kuuluvat vaikeista hypyistä helpoimpiin. Minulle ne ovat jostain syystä todella vaikeita. No, onneksi tekniikka kehittyy edes verkkaisesti, ja hyppy alkaa sujua edes vähän sinnepäin.

Ritti ja flippi sen sijaan menevät paremmin, joskin alastulossa persiilleen. Absurdia ehkä, mutta ne menevät todellakin paremmin kaatumisesta huolimatta. Kaatuminen nimittäin kertoo että rotaatio menee jo pidemmälle, mutta alastulo ei vielä onnistu. Kyllä, pitkään näitä on jauhettu ja hitaalla edistymisellä. Menee ehkä huonojen selitysten puolelle, mutta osasyynä jatkuviin tekniikkavirheisiin lienee myös valmennuksen/ohjauksen puuttuminen. Tämä on aikuisluistelijoiden keskuudessa yleinen ilmiö, ja aika usein homma menee itseoppimiseksi.

Piruetit parantuneet
Pirueteissa ratkaiseva korjausliike oli lonkkien avaaminen. Minulla tosiaan on jalkojen notkeudessa yksisuuntainen liikenne, ja tuo sivusuunta on ongelma. Itse asiassa lonkkani taitavat olla kääntyneet jopa hieman sisäänpäin.. No, asennon muuttaminen avoimemmaksi paransi asentojen pysyvyyttä selkeästi, ja vähitellen asentoja voisi jopa vaikeuttaa.. Myös istuma-jalanvaihto-istuma on alkanut sujua, mutta asento jälkimmäisessä piruetissa on aika.. hirveä? No hei, tämä on realismia, ei itsensä mollaamista!


Kuvahaun tulos haulle homer simpson unhappy


Askeltekniikassa hieman edistystä
Näihin tuli satsattua erityisesti tuon nilkan taittumisen jälkeen, sillä jostain mystisestä syystä en voinut hyppiä. Eipä olisi uskonut, mutta tämä hyppy-addikti innostui askeleista! Nyt työn alla on suunnilleen 3-4 askeleen kombot, joihin ideoita antava nuo perustestien osiot. Yleisövuoroilla vauhtin lisääminen on vähän haasteellista, sillä aina jostain liukuu eteen joku omissa maailmoissaan oleva, tai puhelimensa lumoissa oleva luistelija. Kyllä, tuo tapa on päässyt yleistymään harmillisesti.

Jatkossa?
Tuon potentiaalisen kunnon kohottamisen kohdalla olen päätynyt ns. vuorottelevaan tyyliin, eli joka toinen viikko otan iltalenkkien ohelle salitreeniin esim. 20-30 minuutin vauhdikkaan polkemisen kuntopyörällä, tosin kevyellä vastuksella. Toistaiseksi tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Nuo iltalenkit ovat pituudeltaan vaihtelevia. Joskus väsyneempänä alle 10 minuutin ”minilenkki” riittää, joskus taas puoli tuntia. Periaatteessa lenkki voisi olla pidempi, mutta ne ajoittuvat sen verran iltaan, että pidemmät käppäilyt häiritsisivät yöunia. Lihaskestävyytta voisi vähitellen alkaa ottaa mukaan samaan tapaan, mutta alkuun riittävän harvoin. Ja ehkä jatkossakin..

Ihan jo vastapainona yritän jatkossakin osallistua kerran viikossa (mahdollisuuksien mukaan) joogatunnille. Lähiaikoina tarkoitus olisi testata muitakin tunteja. Lisää aiheesta löytyy täältä. Osa joogaharjoitteista on kulkeutunut jopa kotiin asti, ja myönnän olevani niiden vaikutukseen ihan tyytyväinen. En siis ole kokenut mitään suuria ahaa-elämyksiä, mutta hidastempoiset liikesarjat hengityksen tahdissa auttavat keskittymiskyvyn kehittämisessä. Tai ylläpitämisessä?


















Jään puolella askeltekniikka ja teränkäyttöharjoitukset saisivat saada vielän vähän enemmän painoarvoa, mutta uskon niiden lisääntyvät erityisesti mieleen tulee uusia yhdistelmiä. Tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttava walley -hypyt, silmukka ”väärään” suuntaan sekä chocktawit. Jälkimmäisiä tehdessäni muistutan varmaan humalaista karhua. Hypyissä pysyttäydyn tekniikkaan keskittymisessä lukuisten toistojen sijaan, sillä jostain kumman syystä oikean tekniikan hakeminen on vienyt pidemmälle. Outoa..

Yleisasenteessa pyrin rentouteen sekä siihen, että harjoittelukertoja saa jäädä myös pois. Tällaisiin hetkiin ”oikeuttaa” aikataulujen ohella tarve levätä. Esim. jos samalla viikolla on enemmän työ(harjoittelu)tehtäviä, liian tiukka minuuttiaikataulu selkeästi heikentää palautumista, mikä taas vaikuttaa moneen muuhun asiaan. Ja mukavampaahan se on harjoitella kun keskittyminen onnistuu sekä henkisellä että fyysisellä tasolla.

Miten teidän syksyn treenit ovat sujuneet?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti